9/03/2016

This time


Iltapäivällä ennen horteista unta livahtaa sekavien ajatusteni seasta yksi kirkas. Olen saavuttamaisillani sen kohdan jossa alan kirjoittaa. Kohtalainen, rajatilaväsymys, jonka suotuisat vaikutukset eivät koskaan peittoa epäsuotuisia. Koteloidun ihmisvihaajaksi, mutta sanojen kanssa tulen hetkittäin toimeen.

Tämä on alkavan syksyn ja pms:n sekamelska, joka ottaa vastaan pimeyttä, polvistuu sen eteen ja ottaa siltä suihin. Frenulumin painaminen ei auta enää, illan pimeys purkautuu jo. Joka ilta sytytän neljä kynttilää ja joka yö ne palavat loppuun. Parvekkeella tuoksuu kirsikkatomaatti ja kissa joka oksentaa. Sille ei sovi tomaatti. Mangoldin, kesäkukat ja rucolan se on syönyt jo ajat sitten.

Kun puhelin herättää puoli yhdeltä yöllä enkä enää nuku, kokeilen Netflix-kuuria. Norjalainen Dag on hauskinta mitä olen pitkään aikaan nähnyt. Aion pysäyttää muun elämäni ja katsoa kaiken mitä käsiini saan. Välillä keitän kahvia ja teen töitä ja sitten alan haaveilla. Siitä miten olen matalalta paistavan auringon armoilla, keskellä suppilovahverometsää, hiljaisuudessa, saunan jälkeen ja juon lähteessä viilenneen oluen. Kuuntelen Willie Nelsonia ja Waylon Jenningsiä. Nekin asuu täällä. Ovat just saunassa. Myöhemmin mennään kaupungille hippaamaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...