Punaisella tussilla sanoja. Maailman tärkeimpiä ja viimeisiä. Syö. Nuku. Älä juo. Sulje some. Kävele. Neulo.
Kävelen suoraan ystävän syliin. Se on hyvin arkinen kävely, töistä toiseen kotiin. Ei tarvitse sanoa mitään. Syli ottaa aina vastaan. Annan sille itkuni ja vihani ja häpeäni, riittämättömyyteni ja ihmetykseni. Kuinka minusta tuli sittenkin hullu, hullumpi kuin muut. Täällä olen heikko ja räkäinen, mutta vielä ihminen ja saan koiran hihnan päähän, pimeät rannat ja huvimajat. Kävelytä minut.
Ei yhtään mitään hyvää sanottavaa minusta tai meistä, voitko kuvitella, en voi itse kuvitella, ja sanon ja sanon, sitten sanon vielä uudestaan.
Että en voi tälle joskus mitään ja kaikki kantamani paska pulppuaa aina pintaan ja sen läpikäyminen on hirveää, koska luulin työstäneeni tämän kaiken jo kauan sitten. Ei kenenkään tarvitse jäädä tähän paskaojan äärelle. Paitsi minun tietenkin ja juuri nyt se tuntuu epäreilulta.
Syli näkee minut toisenlaisena. Välittävänä, empaattisena ja hyvänä. Itkettää sekin. Puhumme siitä testaanko ihmiset kuoliaaksi, kuten kaltoinkohdellut lapset tekevät? Ikävä kyllä, joskus. Ainakin kerran. Rakkaimpia useammin.
Olen ilmiselvä katulapsi. Ja sen verran iäkäs, että voin jatkaakin kadulla.
Kävelytämme koirat henkihieveriin. Suljen somen ja puhelimen.
"Puhumme siitä testaanko ihmiset kuoliaaksi, kuten kaltoinkohdellut lapset tekevät? Ikävä kyllä, joskus. Ainakin kerran. Rakkaimpia useammin." Minäkin teen noin, olen tehnyt. En osaa muuten luottaa, jos silti. Sinä osaat ja uskallat sanoa itsesi, se on tärkeää.
VastaaPoistaKiitos Hanna-Riikka.
VastaaPoistaEn tiedä, kun tuntuu että on sujut joidenkin asioitten kanssa ja on vähän uskaltanut avautua oikeassa elämässä, niin huomaakin, että kaikki meni rikki. Ja se on itseaiheutettua, osin tiedostaen, osin tiedostamatta. Tunnesäätelyn tuskaa.
Vihaan kyllä sanojakin nyt. Yritän ajatella, että sekin on tärkeää.
Ja myötätunto. En osaa vielä puhua hyvin ääneen, mutta kaksi ihmistä on jo pakottanut minua siihen. Sellaiset ihmiset, joiden oma tunneskaala ja traumavaranto jotenkin kestävät jo ennestään kaikenlaista.