Ehkä pitäisi perua lupaukseni ostaa kirjahylly syntymäpäivälahjaksi itselleni. Päätöksen jälkeen on kotona tapahtunut niin paljon pinoutumista, etten tunne olevani täysin turvassa.
Räkä herättää kahdeksalta ja olen varma että taas on jokin päivä. Viikko on ollut enimmäkseen lauantaita, joten tänäänkin on varmasti lauantai.
En tiedä lukisinko vai neuloisinko patenttineuletta ja katsoisin vihdoinkin True Detectiven toisen tuotantokauden. Pää käskee levätä, niistää ja nappailla särkylääkettä ja huumeetkin olisi ihan kiva. Käsiä hermostuttaa. Sormia kirjoituttaa. True Detective on edennyt jo kolmanteen jaksoonsa ja patenttineule noin kymmenenteen senttiinsä. Tajuan patenttineuleen, mutta True Detective näyttää pyörivän omalla painollaan. En tajua niistä tyypeistä mitään, enkä kiinnity yhteenkään. Jollain blondilla on kiva hiusmalli. Ei ehkä enää ajankohtainen. Vai näytinkö minä kuvan juuri tuosta naisesta viimeksi kampaajalleni. En tosiaankaan tiedä mitään.
Öisin on pimeää ja säkkipimeää ja jonkin verran keinovaloja. Se ainakin on selvää. Vedet liikkuvat vielä. Räkä on kuumaa, nousevan ruumiinlämmön kanssa tasalämpöistä. Jossakin toisessa kaupungissa oli kylmä, täällä en tarvitse edes hanskoja. Jossakin toisessa kaupungissa oli kuuma, täällä tarvitsen ainakin villatakin. Liikahdin juuri 1232 kilometriä.
Annan sormille patentin ja päälle buranaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti