13.11.2016

Kirjoitan, koska siten luen itseäni



Sain haasteen. Taas kerran. Veela haastoi. Yleensä unohdan suorittaa nämä haasteet. Nytkin muistin juuri edellisen, jonka vastaukset olen unohtanut julkaista.

1. kirjoita postaus tunnustuksesta logoineen
2. kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen
3. anna ohjeita aloittelevalle bloggaajalle
4. mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi
5. nimeä 10 bloggaaja tunnustuksen saajaksi

Aloitin bloggaamisen virallisesti 31.3.2006 ja julkisesti näin:
"PÄIVÄN SALDO

Kolme päivää odotettu ja seurattu kamera tuli kotiin. Mies kuvaa ja pyytää neuvoja joita en osaa antaa. Olen lähinnä kokeillut sen painavuutta tai keveyttä. Kaupassakin kysyin ensimmäiseksi että onko teillä sellaisia kilon kameroita? On niillä. Tämä ei ole niitä kameroita. Se tuli ranskasta patongin välissä, niin ainakin luulen.

O keksi eilen hienon runon joka on jo unohtunut. Se liittyi poraamiseen, koneen hurinaan, mikron asentamiseen kaappiin.

Tänään juomme La Cuvee Mythiqueta. Pöllö on viisas. Viikko sitten se maistui hyvälle Leppävirralla, hyvässä seurassa.

Perjantain iltaohjelmaan piti kuulua jokin uusi ruoka, jokin uusi viini ja jokin dvd. Kolme viikkoa sitten, tai neljä viikkoa sitten, sain itse väännettyä sushit pöytään jo ennen yhtätoista ja Kill Bill 1 alkoi pyöriä yhdeltätoista. Tänään söimme suolakeksejä ja hilloa ja avasimme viinipullon yhdeltätoista. Sauna, pyjama, kalsarit, tupakointia parvekkeella ja huomioita siitä miehestä, joka kadulla etsi kangen kanssa viemäriä ja tietä vedelle valua."

Tyttö alkoi vasta tammikuussa 2010. Tämä oli aluksi vitsi. Tämän piti olla selkeää vittupäisyyttä kaikkien elämäntapa-, ruoka-, käsityö- ja kauneus/vaateblogien joukossa. Minut houkutteli tähän ystäväni ja aloitimme Tytön yhdessä. Kunhan päästelimme höyryjä. Pääasiassa tarkoitukseni oli kirjoittaa huonosti ja tyhmästi. Luulen onnistuneeni täydellisesti. Myöhemmin ystäväni on poistanut omat julkaisunsa blogista ja minut elämästään. Blogi alkoi pelastustyönä. Makasin noin kuukauden kotona kohtutulehduksen vuoksi. Meinasin seota. Sittemmin on ollut kaikkea muutakin, minkä vuoksi kirjoittaa. 

Oho, ohjeessa sanotaan että lyhyesti. No siinä ylipitkä lyhytversio.

En minä voi neuvoa ketään. Kirjoita. Ei se sen kummempaa ole. Minua ei lukijana kiinnosta meikit tai asukokonaisuudet. Kirjoita mieluummin se, mikä on kaikista vaikeinta, eli tarpeellisinta. Äläkä usko kenenkään neuvoja. Itse olen bloggaamisen ansiosta päässyt mm. sosiaaliviranomaisten kanssa saman pöydän ääreen, melkein joutunut pakkohoitoon ja lopulta seonnut rakkauteen joka on tappanut minut. Kirjoita silti.

En osaa oikein haastaa. Paitsi Onhan Noita -blogin rakkaan naiseni ja luotettavan ystäväni. Muiden nimeämiseen olen juuri nyt aivan liian vainoharhainen ja kuollut. Loput löytyvät sivupalkista ja Veela nappasi jo muutaman.

Veela ansaitsee mitalin tästä kymmenminuuttisesta, jonka aikana en parkunut kuin kerran. Silloinkin vain lukiessani Veelan oman postauksen. 


3 kommenttia:

  1. Kiitos mitalista <3 kannan sen ylpeydellä. Vähän kutkuttaa ajatus, että jokin postauksessani sai sinut parkumaan, mutta ehkä kipukynnys ei ole juuri nyt niin korkealla, että voisin tästä raapia itselleni jotain glooriaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnepuolen paskaojissa tässä. Kaikki paruttaa.

      Poista