11/27/2016



Kymmenen senttiä uutta kinostunutta lunta. Se pyöri koko illan ja yön. Ajattelen hitaasti. Ensin ajattelin siivoavani, mutta neljältä yöllä otin kourallisen unta suoraan purkista. Joskus on nukuttava yhdeksän tuntia putkeen. Heräsin lapsen hiippailuun ja pizzan tuoksuun. En ole yksin. 

Ehdin siivota megagigoittain konetta myöhemminkin. Kävelen ääneen narskuen ja haen itselleni kukkia. Palaan vielä kaupan jäätelöaltaalle ja otan vihdoinkin sen pistaasijäätelön. Joskus on syötävä jäätelöäkin. 

Mietin pitäisinkö tämänkin lapsen. Ja b-vitamiinin yliannostuksen. Se auttaa pahoinvointiin.

Tänä yönä taivaalla on savua läpi yön. Illastamme teinin kanssa yhdeltä yöllä. Naureskelemme kukkumisellemme. Pakko havahtua siihen tosiasiaan, että naureskelen. Sanatonta yhteistoimintaa ja sukuvikaa. Aina ei puhuta paljon, mutta kurkkusalaatti ja bratwursti jaetaan tasan.

Lumessa on niin paljon jälkiä, ettei niitä erota. Harmaan lisäksi puikoilla on valkoista. Viikonlopun yöt ovat rauhattomampia kuin arjen hiljaisuus. Lumiaurat ja jokin kirskuva metallinen lastaamisen ääni, joka toistuu. Herään unistani ovikelloon, monta kertaa, aina ennen kun herätyskello soi. Tiedän sen olevan vain unta, sillä  sointi on todellisuuteen verrattuna väärä.

Gilmore Girlseissä Carole King yrittää soittaa I Feel The Earth Movea, mutta se ei kelpaa Stars Hollow musikaaliin. Ei ole kyllin tarttuva biisi. Abbaa sen olla pitää.

Vajoan vähän. Jonnekin syvemmälle, rauhan ja mudan sekasotkuun. Kun en jaksa, en jaksa. Raivaan ympärilleni lisää olemattomuutta. Kävellessäni kirjoitin ja puhuin itselleni uuden lukujärjestyksen seuraavalle kahdelle kuukaudelle. Olen siis päättänyt olla elossa, mutta teen sen tavallani. Koska minulla ei ole enää mitään ja olen surkea ja hajoileva ihmisjäte, aion viettää aikani sen kanssa mitä minulla on. (Vanha lukujärjestys olikin haastava: Syö, älä juo. Selvisin juomatta, mutta jokunen päivä meni syömättä.)

En pyydä anteeksi, etten ehkä vieläkään vastaa puhelimeen tai viesteihin. Vastaan sitten joskus. Kun aika on. Tai kun aikaa ei ole.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...