11/10/2016

Mistä me puhumme kun puhumme




Vaatekaapin siivoaminen jää alkutekijöihinsä. Hetken aikaa olohuone tuntuu pehmustetulta eristysselliltä. Jätän kasat vaimentamaan nyyhkyilyäni. Kaikki muistuttaa siitä, mitä kuvittelin rakentavani.

En ole kovin vahvoilla. Iho on kipeä. On paljon sietämättömiä viisiminuuttisia, mutta yritän hengittää niiden aikana. Maailma on mykkäkoulu. Absurdia on, että siihen auttaa puhuminen.

Tämä on eräänlainen vastaanottopäivä. Otan vastaan kaksi puhelua ja itken kai molempien aikana. Ihanat naiset antavat minun itkeä rauhassa, eivät pelkää sanoja, heikkoutta ja poukkoilevaa ahdistustani, vaikka itse vähän pelkäänkin. Ei se ole vaikeaa. Minähän luotan. Ehkä pelkään sitä väsymystä, mitä ponnisteluni tuottaa.

Puhumme kuolemasta, kuolleista, paksusuolentähystyksestä, rakkaudesta, toivosta, virheistä, puhumisesta, kuulemisesta, työstä, lukemisesta, rakkausasioiden virallisista lomakkeista, etätyöstä, bunkkereista, empatiasta, anteeksiannosta, elämästä, kissoista, kanakeitosta, yhteydestä, armosta, avoimuudesta, hylätyksitulemisen pelosta, tarvitsevuudesta, lapsuuden traumoista, keikoista, äidistä, kauhusta, peseytymisestä, voimasta, kirjoittamisesta, vihasta, viisaista lapsista, peloista, hammasraudoista, pihdeistä käsilaukussa, sanojen ja tekojen ristiriidasta, vääristä teoista, eläinrääkkäyksestä, luopumisesta, itsensämurhaamisesta, tahallisuudesta, halusta ymmärtää, makkarasta, läheisyydestä, kaipauksesta, lauantaista, uudesta Lidlistä, ämpäreistä ja kaikesta muusta.

Keitän yökahvia klo 0:57. Alkaa olla hiljaista. Luulen, että on kyse elämästä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...