11/12/2016


Selkeä marras.

Kuolema tulee joka päivä lähelle. Se on suorastaan maaninen näinä päivinä. Se ei lepää.

Kaiken keskellä suru, jonka reunat hämärtyvät laajetessaan. Rakastavaiset, elävät, eivät puhu toisilleen enää koskaan.

Minulle on annettu elämä ja puolitoista litraa kivennäisvettä.

Minä olen kuolema. Irtiotto elämästä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...