18.1.2017


Näin eilen tulipalon. Kallansilloilla paloi auto. Se valaisi mukavasti pimeää kotimatkaa. Tulisuudelma.

Useampikin liikenneväline on meinannut tappaa ja vahingoittaa viimeisen kahden päivän sisällä. Toistaiseksi olen selvinnyt särkylääkkeellä. Jospa huomenissa jo onnistaa ja jään alle ja loukkuun. Ei tarvitse suunnitella itsemurhaa, se suunnittelee itse itsensä.

Verensyöksy auttaa murhamysteerin täytäntöönpanossa. 18 vuotopäivää taitaa olla uusi henkilökohtainen ennätykseni. Olen ollut todella innokas hoitamaan ei mitään. En edes ajattele, olisiko ihan sama kuolla viikon kuluttua vai kolmenkymmenen vuoden. En siis tee mitään. Zen. Eikä tässä kuolemassa olla, vähäverisenä vaan.

Syön viimeisen palan joululahjasuklaita ja keitän teetä särkylääkkeen kaveriksi. Näin käy, kun asettuu iltasella hetkeksi sohvalle, kietoutuu turvavillatakkiin ja katsoo vain yhden jakson Grantchesteria. Herää yhdeltä yöllä miettimään keittäisikö teetä, lähtisikö Mongoliaan vai Helsinkiin.
Voisi olla paikallaan kysyä hoitotiimin hoitajalta, josko se vaikka mittaisi hempan kun huomenna kävelen siitä ohi. Sitten vasta Mongoliaan. Mutta ihan ensin lasillinen teetä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti