Kaamosmanuaali

Täällä oleminen tuntui kodilta, ja hän säntäsi läpi päivien, joilla oli omat pienet lumoavat rutiininsa, päivien, jotka olivat samanlaisia, jäsenneltyjä ja organisoituja mutta samalla hillittömiä, epäkeskoja, joskus aukkoisia, päiviä jotka matoivat niin hitaasti että teki kipeää. (Don DeLillo, Esittäjä)

Kaamosmanuaalini etsii laiskasti muotoaan. Kuinka säilyä hengissä ja itkemättä jatkuvasti, marraskuusta huhtikuun alkuun? Olen miettinyt sellaisia asioita jotka on kivoja ja rauhoittavia ja edistävät hyvää talviunta ja pesimistä kotona. Sellaisia joista tulisi hyvä mieli, liikoja kuormittamatta. Kahdet jo neulotut villasukat eivät riitä. Riittävä uni ja kaupungin paras kahvi edesauttavat hyvinvointia.

Haaveilen hillityistä ihmissuhteista, jotka sisältävät huolenpitoa/hellyyttä/rakkautta ja pehmeää koomaa. Sellaisista joita voi vaalia ilman temppuilua ja tempoilua, sekavia valheita ja jatkuvaa epävarmuutta ja kyseenalaistamista. Laskelmieni mukaan minulla on ne jo. Olen ajoittain itsekeskeinen imbesilli, mutta monessa ihmissuhteessa yhä voiton puolella, vuorovaikutteinen ja jakava, rehellinenkin. Jotta lämpö säilyy, suhteita täytyy vain tiivistää ja tilkitä talven varalle.

Kun puhuin tästä P:n kanssa, ymmärsin, että selviämättömyys ei ole vielä lähelläkään konkreettista jättäytymistä hankeen. Pelkään vain viime syksyn ja talven muistoa. Sitä kaikkea mitä en muista ja sitä kaikkea mitä ehkä ajattelin, sanoin ja kaikista eniten sitä tyhjyyttä, jota tunsin. Ajatus siitä, että tyhjemmäksi ja itkuisemmaksi en kuolematta voi muuttua on sellaisenaan helpottava. Olen jo aiemmin paketoinut pahimman kuonan ja upottanut sen jonnekin, odottamaan sellaista aikaa, että pystyn pilkkomaan sen pienempiin osiin ja nielemään kakistelematta. Osan olen jo niellyt, lähes huomaamatta.

Kaikki draama ei ole universumin kokoista. Lämpökynttilät, valoketjut, syksyn sienisato ja uniin verkostoituvat ristilukit ovat sitä pientä arkea, jonka vuoksi sydämen kannattaa lyödä. Ja marraskuun, sillä joskus opettelin rakastamaan sitä sellaisenaan. Se ei vieläkään ole tappanut minua, vaikka se joskus onkin kuin ote Södergranin runosta tai mannertenvälinen ohjus.

Pieni hulluus ja holtittomuus on aina hyväksi. Varsinkin huonoja aikoja odotellessa. Kesken päiväkahvin keittämisen, on parasta kaataa lasillinen punaviiniä, kääriä sätkiä, viimeistellä uusimmat villasukat ja leikata iso pala port salut -juustoa lautaselle. Joku kuitenkin vie joskus roskat ulos ja imuroi. Antaa sydämen takoa ylikierroksilla vasta sitten, kun siihen on jokin pätevä syy.

Selviytymisestä keskusteleminen läheisen ihmisen kanssa lisää selviytymisen riskiä.