18.2.2018

Yömaksaa


Olenkohan joskus maininnut siitä, että kun kiellän jonkin asian itseltäni, on se heti vastassa ja tapetilla. Yleensä tartun siihen reippaasti enkä ollenkaan allapäin. Kyse on yksittäisistä sanoista, sellaisista kuin tupakkalakko (alan välittömästi polttaa ketjussa 24/7) tai kasvisruoka (haudutan kilon lihakimpaletta suussani 24/7). Viime yönä triggeröidyin sanasta maksa, joka samalla liittyy eilen pohtimaani sivuluisuun tai sivutien kautta kulkemiseen. Ei niin että olisin suunnitellut yhtään mitään, mutta pelkkä ylöskirjaaminen ja pohdinta saivat minut taksiautoilemaan ja sivutien kautta maksalle.

Muusa ja Hovimestari olivat valmistaneet käsittämättömän herkullista ruokaa (ulkokeittössä!) kaikilla soosseilla ja minun tarvitsi vain saapua paikalle ja istua pöytään. Miehet maistattivat ensin noin satkun punkun, että josko se kelpaisi ja annostelivat nelikätisesti vartaallisen marmoroitua maksaa kastikkeineen lautaselleni. Mikään ei ole niin seksikästä, kuin ruoka miehen kädestä. No, ehkä runous miehen suusta, mutta sekin valui siinä sivussa päälleni kuin hunaja. Luulen että roiskin kuolaa ympäriinsä, niin onnessani olin.  Hyvästi askeesi ja hei hei, nähdään taas huomenna tai joskus tai ihan milloin vaan.

Jälkiruokana tarjoiltiin liköörissä uutettua pannukakkua sipauksella jäätelöä ja erilaisia epäterveysvaikutteisia juomia. Viihdyin pöydässäni aamukahdeksaan, narikka oli ilmainen ja seura (kuin) minulle luotu.

Saatan olla aamukännissä, juotuani jossain välissä jälkiruoan jälkiruoan jälkiruoaksi noin pullollisen Riikan balsamia. Se on siitä ikävä terveysjuoma, että olen aikoinani joutunut nauttimaan sitä viikon ajan (Kiitos Ju(r)mala) aamupalasta iltapalaan, kaikilla aterioilla ja jäänyt siten koukkuun. Lähtökohta oli tietenkin se, että inhosin sen yrttistä makua ja lopputulos se, että aina saatuani sitä käsiini, juon sen mukisematta. Koko pullon. Ison tai pienen. Ihan miten vaan. Mieluummin sen ison pullon. Tähän kun sekoittaa maksayötä edeltäneet Nuoret Marttyyrit, jotka soittivat juuri sitä mitä pyysin ja koko yön kanssani istuneen Vysotskin, niin paljon paremmaksi ei voi mennä. Vähän kuitenkin.

Ja siis post scriptum, rakastan sua aivan mielettömän valtavasti, olet parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Ja minä myös, sinulle, ja teille kaikille muillekin. Ja nyt meillä on sopimus. Olen oppinut luottamaan siihen, että sopimuksemme ovat pitäviä. Vähän raskaita joskus, mutta kuolapäissään käteltyjä ja kuolemaan asti pitäviä. Emme koskaan tee pahaa toisillemme.

Nuoret Marttyyrit- Poppers



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti