Palvilihan muistiinpanot

Työolosuhteiden luominen onnistui yllättävän hyvin. En edes joudu heräämään nunnien kanssa samaan aikaan.

Leikin olevani tuntemattomassa valtiossa (Lainaus Bergmanin Tystnaden-elokuvasta, ilman sen ahdistusta ja sairautta), tuntemattoman kielen parissa, tuntemattomassa residenssissä, edessäni aikataulu, joka on toimiva ja mielekäs, suorastaan antelias, kunhan vain noudatan sitä orjallisesti. Orjallisuus pitää sisällään siirtymäkohtia ja poikkeustapauksia, itseni luomia huijauksia ja kusetuksia. Ikään kuin aikataulu sisältäisi ylettömästi pelkkää vapautta ja lorvimista.

Aamun kaksi ensimmäistä tuntia on varattu kahville ja juoksevalle mielelle, joka saa itsenäisesti päättää mihin aikansa käyttää. Ehdin tehdä asioita jotka ehkä vaativat välitöntä reagointia. Jos päätänkin vain laiskotella ja nukkua kaksi tuntia pitempään, voin tehdä sen hyvillä mielin, kunhan alistun mukisematta päätökseni seurauksiin. Saan vaikka lukea romaania jos siltä tuntuu tai tiskata (ah). Toisaalta voin aloittaa työnteon heti, jolloin varastan ehkä tunnin keskeltä päivää ihan vaan yhtäkkiseen lorvimiseen tai vaikka päiväuniin.

Parasta koko aikataulussa on sen hiljaisuus. Puhelin ja some saa olla auki iltaisin klo 19-22 ja senkin suhteen voin myöhemmin joustaa, lähinnä teinin takia. Ja nythän tämä some on auki, mutta vain tämän hengitysaukkoni kohdalta. Periaatteessa työaika jatkuu kuuteen ja siitä myöhemmäksikin, mutta jos takki on tyhjä ja mekko märkänä hiestä, niin väkisin en jatka työaikaa. Seisautan sanat, etten joudu sekopäiseen itseinhon ja pakkokirjoittamisen tilaan.

Tämän päivän olen työskennellyt enimmäkseen parvekkeella (lisää aurinkoihottumaa tiedossa), lukien ja kirjoittaen. Olen käyttänyt luppoaikaani tiskaamiseen, kalsareitten taitteluun, munakkaan paistamiseen ja yhteen kaunokirjalliseen teokseen, josta olen etsinyt innoitusta tilan ja ajan kokemiseen ja siihen mikä niiden kokemisessa on mahdollisesti todellista. Olen miettinyt tilaa ja dialogia. Olen miettinyt huutamista, kuiskaamista, mykkyyttä ja kaikkea siltä väliltä, nimeämistä ja merkityksenantoa.

Olen pitkästä aikaa ollut täysin omillani ja rauhassa koko päivän. Nyt aion mennä ulos, viedä päivän jätteet mennessäni ja kävellä lähimpään kauppaan hakemaan jäätelöä. Samalla käyn sisäisen dialogin itseni kanssa. Lähinnä taputtelen itseäni selkään ja kehun hyvästä suorituksesta. Pääni sisältä kuuluu jo nyt huutoa. Se on urheiluselostusta:

Se on maali! Se on maali!!