5.5.2018

Tankoparsaöverit


En tiedä onnistuinko välikänni-toimeksiannossa, mutta aloitin sen sulkemalla kirjat ja muistivihot ja piilottamalla kaikki muistiinpanoni sängyn alle. Kuulostaa jotenkin monumentaaliselta, mutta ei se sitä ole. Saatan etsiä pienen pientä yksityiskohtaa, jonkun nimeä, yhtä sanaa tai jotakin aiemmin kirjoittamaani, joka johtaisi etsinnässä eteenpäin. Ehkä etsin jälkiä löytämisestä. En välttämättä tarkalleen tiedä mitä etsin, mutta minulla on päässäni varma tieto itse etsinnän tarpeellisuudesta. Saan aikaan sekasotkua ja mielenhäiriön. Joskus tehtyäni löydön, ymmärrän sen olevan täysin hyödytön. Hyödyttömyys saattaa muuttua hyödylliseksi joskus myöhemmin aikajanalla, joten säilön varmuuden vuoksi mielikuvan hakuprosessista jonnekin aivojeni peräkammariin. Sieltä sitten kaivelemaan, aina vaan uudestaan.

Seuraavaksi nukuin erityispitkät päiväunet ja purin hieman päätäni P:lle. Tajusin etten päästä tänne maailmaani sisälle ketään, mutta P pääsi livahtamaan jo aiemmin. On paljon näitä vähän epämukavia ja samalla ihania aikoja, etten siedä ollenkaan ylimääräisiä ärsykkeitä. Ja mikään ei ole niin ärsyttävää ja rasittavaa kuin elämä ja yhteisö: Henkilökohtaiset ihmissuhteet, ystävyydet, yhdessä syöminen, rakkaudet, puhuminen ääneen, työ, puhelut ja viestit, aikataulut, sättäily ja kuunteleminen, ulkona käyminen, some, kaikkinainen turhanpäiväinen kommunikointi ja sälä. Vapaina hetkinä katson mieluummin useamman tunnin keskinkertaista ja käsikirjoitettua fiktiota, kun keskityn todelliseen elämään ja ihmissuhteisiini. Luotan siihen, että minut tunnetaan jo ihmissuhdepiireissäni ja antamani elonmerkit saavat olla häviävän pieniä.

Välikänni tosiaan meni ehkä vähän metsään, sillä vedin heti alkuun tankoparsaöverit. Join puolitoista lasia pirskahtelevan keväistä valkoviiniä ja sammuin käsikirjoitetun viihteen äärelle. Se pyöri itsenäisesti pitkälle aamuun ja opin unissani espanjaa tai italiaa. Aamulla en ollut ihan varma, oliko uni vain kääntänyt espanjan italiaksi. Mietin tätä kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin aiemmin Mannerheimia ja Keskisarjaa, joten lisään muistiinpanoihini pyrkimyksen vältellä historiallisia dokumentteja, artikkeleita tai keskustelutilaisuuksia sellaisina aikoina kun olen herkistynyt ja keskittynyt vihaamaan kaikkea muuta kuin sitä mitä mieleen juolahtaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti