4/27/2022

Sänky

 



Uudelleensyntyminen kerran viikossa riittää. Nukuin melkein kahdeksan tuntia, lähestulkoon putkeen. Heräsin kirjan ja ruusun päivään, joka ei tarjoillut kermaa aamukahviin, mutta oli jättänyt keittiön pöydälle lojumaan ylipainoisen, väritykseltään hailakan ja kasvottoman naisen. Nainen on liian normaalipainoinen ollakseen omakuva. Onneksi kasvottomuus on tunnistettavaa.

Laskin että tein eilen 14 tuntia töitä, jonka jälkeen arkistoin kaiken roskiin. (Tämä kertoo ammattitaidottomuudesta, mutta myös siitä, että tänään voisi olla vapaapäivä.) Jossakin välissä puhuin puhelun ja söin liikaa tofua. On silti aika jännittävää, että päämäärättömiin kuvatuksiini on jostakin hiippaillut ihminen, varsinkin nainen, ehkä ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen. Katselen ihmisen hahmottumista, oikeastaan aika tyytyväisenä. Samalla muistan kaikenlaista. Suurimman osan voin unohtaa, mutta välillä päässä helähtää lasi rikki, rikkikivitetty ikkunalasi ja olen vähän pökerryksissä. Johtuisiko se unettomuudesta?

Juuri ennen pitkää ja ravitsevaa yötä olen varma, että olen dementoitunut ja mietin pitäisikö minun reagoida siihen jotenkin. Miten voi muka unohtaa niin paljon ja varsinkin kaiken joskus niin koskettavan ja tärkeän? Toisaalta, jos muistoja kuoriutuu käärinliinoistaan niin etten ehdi nukua, ei osani ole kovin hädänalainen tämän dementian suhteen

Ja miten nuo kaikki ihmiset vanhenevat ja kuolevat ja minä vaan valvon! Mitä nuo huoneet ovat joista ei näy ihmisen valoa? 

Tekosyitä  sekavuudelleni ovat työhuoneettomuus ja tilaratkaisut joihin arkielämässä nojaan. Puhelun innoittamana olin jo klikkaamassa verkkokauppasänkyä kotiinkuljetuksella, mutta jätin homman kesken. En edes tykkää sängyistä. Mietin samalla ihmissuhteita, parivuoteita ja lapsia, mustasukkaisuutta ja kompromisseja. Miksi? Ne eivät kosketa minua mitenkään. Sänky koskettaa. En silti keksi minkä todellisen tarpeen se lopulta tyydyttäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Edes kirvat

  Sinne mistä minä olen kotoisin, ei voi enää mennä. Kesken kevään, kesken aurikoläikkiin tukehtumisen, astun sivuaskeleen ja luotan siihen,...