Uskollinen lukija piirtää kahvilaa

En ehdi päivitellä ihan kybällä kun mulla on tänään kolmet treffit! Mä tulin vaan välillä kotiin leikkimään työntekemistä ja ajelemaan säärikarvani. Nyt joka paikassa on verta.

Mä olin aamupäiväkahvilla Uskollisen lukijan kanssa, jota pidän älykkäänä ja ajattelevaisena perheenisänä. Häntä ei saa sekoittaa kaikkiin muihin mun maailman perheenisiin, ei ikinä. Uskollinen lukija yritti ehkä pikkuisen tavoittaa rivieni välistä syöjätärtä ja vimmaa. Ei se tavoittanut. Kerron muillekin salaisuuden. Sitä ei tavoita, sillä minä olen livenä mitä lokoisin kotikissa. Että silleesti. Paitsi en aina. Aika yleensä olen kyllä.

Nyt mun täytyy taas panna vaatteet päälle ja mennä seuraavaksi syömään. Vien Uskollisen lukijan syömään äijäruokaa Bierstubeen ja sitten yritän ehtiä vielä yksille treffeille, joilla toivon saavani katsoa televisiosta Kuopion poliisin seikkailuja. Mun pitäisi nimetä se ikärajan alittaja, mutta mä en ehkä osaa.

Ai niin. Siivoaminen, veren, kissankarvojen ja kaiken semmoisen, on jännempää kun sen tekee hyvin hyvin vähissä vaatteissa, tai kokonaan ilman ja kontillaan.

Mä olen koko alkuviikon miettinyt, miten kertoisin treffeistäni mahdollisimman korrektisti, loukkaamatta tai morkkaamatta ketään. Ketään tarkoittaa tässä yhteydessä sitä mun treffikumppania. No en mä tiedä vieläkään, miten sen tekisin, mutta mä kerron nyt seuraavassa listauksessa myönteisessä hengessä joitakin huomioita lauantai-illasta:

- Rautarouva oli hyvä leffa, suosittelen
- Oli mielenkiintoista kuulla erilaisia salaliittoteorioita internetin ja somen vaaroista. En olisi itse tullut ajatelleeksikaan, ettei nettiviesteissä tai sähköpostissa kannata kertoa edes omaa etunimeään, ettei tulisi joutuneeksi Googlen/FB-Markin/CIA:n/ulkoavaruudesta tulleen tiedustelijan rekistereihin.
- Oli jännää, kun treffikumppani soitti kesken treffien hätänumeroon. (Tämä on toisaalta mun treffeillä ihan tavallista...)
- Jännittävää, että tässä yhteiskunnassa voi elää 44-vuotiaaksi tekemättä juurikaan mitään työksi kutsuttavaa ja silti pärjätä ihan kohtuullisesti erilaisilla tuilla ja korvauksilla. "Työ vie niinku osan siitä mikä on olennaisinta sua..."
- Mulla oli aivan mielettömän hauskat treffit, nauroin loppuvaiheessa jo ihan huutonaurua.
- Mä melkein varastin Teerenpelistä lähtiessäni peilin, olen hakenut juuri sellaista kuin niillä on oven vieressä.
- Illan kohokohtana vielä mä puhuin Sarin kanssa hississä ja näin pippelin, kun joku pissasi meidän alaovea vasten.

Tästä on suunta vain alaspäin, ei millään treffeillä koskaan enää voi olla näin viihdyttävää!

Mulla oli muutenkin hyvä viikko, kaikenlaista hauskaa tapahtui ja keskiviikkona tuli postiluukusta lakupötkö! Ihan kamalan pahaa lakua, terveellisyyttä ja karkkia ei saisi koskaan sotkea keskenään. No mä tietysti söin sen koko pötkön heti.

Treffiviikonloppu alkaa olla ohi. Mulla ei ainakaan vielä ole tälle illalle treffejä sovittuna, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu, kun aina tapahtuu kaikkea. Mä pääsin siis eilenkin treffeille ja kun mä lähdin niin Pilvi soitti treffeiltä, joilta se oli jo tulossa. Me tavallaan kohdattiin hississä, sillä mä olin matkalla alas ja Pilvi ylös. Eri kaupungeissa tosin. Mä en osaa kertoa Pilvin treffeistä tai uskalla, koska ne oli vähän semmoiset joilta ehkä oli syytäkin palata kotiin ajoissa. Mun treffeiltä ei meinannut päästä kotiin ollenkaan, vaikka me käytiinkin keskellä yötä hakemassa kahvia mun kotoa, ettei aamusella tapahtuisi murhia. Jonkinlaisia pieniä kuolemia ehkä tapahtui, mutta ketään ei julmasti tapettu.

Mut siis kun mä menin mun treffeille, sielläkin oli kuuma kahvi odottamassa pöydässä! En mä kyllä ole ihan varma oliko se mulle, mutta mä join sen silti. Mä tykkään hirveesti pojista miehistä jotka tietää jotenkin automaattisesti millä mut saa vastaanottavaiseksi ja antautuvaiseksi. Sellaisista jotka ymmärtää että mun kanssa voi paneskella vaikka pari päivää putkeen, eikä muusta tarvii huolehtia kun siitä että kahvia on riittävästi. Ja tupakkia. Ja orkkuja.

Mä olen kuitenkin niin iloinen, että menen huomennakin treffeille. Mun kanssa, koska olen niin helvetin erinomaista seuraa. Mä vien mut elokuviin.

Pilvin kanssa me mietittiin tänään, että mistä kivenkolosta me aina löydetään niitä tyyppejä jotka tietää mistä meidän tulisi kirjoittaa ja miten? Jos sulla on nenä täynnä herneitä, niin lopeta se saatanan tavaaminen siellä! Simppeliä, mutta toimii.

Miksi mä en ole ennen tajunnut että miehille voi lähettää tekstarin että lähe mun kaa baariin ja sopia tapaamisen kadunkulmaan. Ja sit vaan menee sinne kadulle seisomaan ja se mies tulee! Jotkut sanoo niitä treffeiksi. Pilvi laskisi nämä varmasti treffeiksi, mutta mä en oikein laske, koska mähän en treffaile. Pilvi on nyt treffeillä ja mua jännittää ihan kamalasti. Syön sipsejä ja juon kokista ja odotan väliaikatietoja. Tää on mun lauantai-illan viihdepläjäys.

Mä sain mun treffeillä orgasmeja, aamukahvia, Hesarin keinutuolissa, siivota parveketta, vuotaa verta ja kotiinsaattohoitoa. Ei paha taaskaan. Me saatettiin puhellakin jotain, käärmeistä, hämähäkeistä, kissoista, naisista, huumeista, koirista, flowsta ja hengittämisestä.

Mä olen vaan koko päivän hymyillyt ja nuokkunut. Kotiin palatessa me huomattiin, että lammelle oli laskeutunut parvi pilkkijöitä. Me katseltiin niitä hetki ja toivottiin, että jää äkkiä pettäisi niitten alta ja ne kaikki upahtaisi pohjaan. Kaikkea ei voi saada.

Ja keskiviikkona muuten nousi hangelta nokkosperhonen lentoon. Eilen kuulin joutsenet. Mä olen hieman ehkä seonnut, puhelen itsekseni ja muillekin kuin puhelisin itselleni. En oo pilvessä, oon vaan jossain, olemassa.

Nouse sohvalta.
Koti siistiksi ja pyykki puhtaaksi.
Näillä luennoilla mä alan käydä.
Kiitos Martat. 

Juhlat pojalle ja Pilville. Hipit heiluu mukana. 

Yli-ikäinen perheenisä jolla on jo kaikkea. 
Poistun käyttäjän saatavilta.

Mun rakkaat 

Olen kyllästynyt näitten pillunkipeiden perheenisien kevätkiimaan ja  raamatullisen pönäkkään itsetuntoon, oletukseen omasta erinomaisuudestaan ja haluttavuudestaan. Jos on edes pikkuisen itsellinen nainen niin joku onneton aina keksii että tuo tarvii mun "munaa" ja nyt heti! Ole valmiina! Oon sun prinssi!

Kuka haluaa naiskennella jonkun törpön kanssa joka puhuu samalla vaimostaan (kauniisti ja arvostavasti toki) tai kesken aktin säntää puhelimeen ja kertoo siihen, että on just kaupassa ja muisti kyllä maidon. Ei tarvitse vastata tähän, ellei joudu esitämään tätä kysymystä livetilanteessa itselleen. Mä toivon ettei mun tarvitse. Voi myös olla että näin on joskus tapahtunut. Jollekin. Ei mulle. Mulle tapahtuu ihan muita juttuja.

Mä sain just megakivan puhelun. Mulle on tiedossa pieniä kirjaimiin liittyviä töitä. Siitä syntyy mahdollisesti mainioita pikkukaupunkikliimakseja. Pelkoa, jupinaa ja pikkukivaa Kuopiossa.

Huomenta. Mä olen kuullut juttuja, joiden mukaan jotkut heräävät kevääseen muovikippoina, vähän nuhjaantuneena tuppervaarana, haarukanjäljet ja haalistunut väri kertovat ehkä vähän liian pitkäksi venyneestä piknikistä. Kevään ensimmäiset merkit ovat ilmassa. Mun ja Sarin miehet, eli ne tyypit, joita ei ns. lasketa, ovat aktivoituneet täysillä. Mä haluaisin vaan sanoa, että se on ihan ookoo eikä siinä mitään, mutta teitä ei edelleenkään lasketa. Olisi mukavaa tutustua sellaiseen mieheen, jonka voisi huoletta laskea eli joka ei olisi juoppo, hullu, tyhmä, lapsi, vaari, huonohampainen, naimisissa tai näitä kaikkia samanaikaisesti.

Olen ollut huomaavinani myös muita kevään merkkejä. Ne pakolliset laihdutusekstrat naistenlehdissä tietenkin, minunlaiseni naistenlehtinarkki kyllä tietää, koska on oikea aika alkaa syödä salaattia päästäkseen kesäkuntoon, olkoonkin että valitsen salaatikseni mieluiten sellaisen vaihtoehdon, jossa on riittävästi pekonia, parmesania, krutonkeja ja kastiketta peittämään salaatin makua. Huuhdotaan alas punaviinillä.

Kolmas keväänmerkki on se tuoksahdus, joka lumen alta keväisinä päivinä paljastuu. Siskoni on nimennyt tämän haiskahduksen kevätpaskaksi ja se luetaan siis hyvien tuoksujen joukkoon huolimatta siitä että se on viehkeä sekoitus märkää talven yli odotellutta koiranpaskaa ja katupölystä ja hiekotushiekasta likaista nurmikkoa.

Me ollaan siis herätty, kevät ja minä.

Laihdutusruokaa

Avajaisruokaa 

Vanheneva kukka 

Yöviesti 

Käykö teillekin niin, että perjantaina ootte ihan tiltissä saunan, elokuvan, sipsien ja elämän jälkeen. Laskette virkkuukoukun kädestänne ja ryhdytte nukkumahommaan? Aattelette että voivoti voi, taas yksi yksinäinen yö edessä, eikä ketään kenestä pitää kiinni. Mulle käy usein niin, vaikka silmämääräisesti mä nukun aika vähän ja voittopuolisesti mä haluan nukkua yöni rauhassa, ilman että joku nuolee mun kainaloita tai kynsii mun napaa. Eilen mä olin poikkeuksellisen unitahtoinen.

Sillä silmänräpsyllä kun olin vajoamassa unelmiini, alkoi mun puhelin piipittää. Klo 01.21.07 - 04.33.51 välisenä ajankohtana se piipitti itsensä tilttiin. Viimeisestä viestistä puuttuu osa. Puhelimen piipityksen lisäksi mun kissa puhui läpi yön kiivasta kissakieltä, lapsi juoksenteli unissaan ja valveissaan ympäri taloa, puhui kissan kanssa epämääräistä kieltä ja mun kanssa äidinkieltä. Puoli kolmen maissa yöllä mä aloin puhua ääneen itsekseni, sillä luulin näkeväni näkyjä. Mutta ei ne mitään näkyjä olleet. Nousin ylös sängystä ja kävelin ikkunaan ja samalla lapsikin heräsi, siihen että itse puhui unissaan ja minä valveilla. Katsottiin rinnakkain taivasta ja siellä hitaasti aaloilevia revontulia. Se oli lapselle ensimmäinen kerta.

Jotenkin mä aamulla ajattelin että olipa villit unet, mutta se on mun valve joka on villiä. Viimeinen viesti oli valtamereltä, satelliittipuhelimesta lähetetty.  Minulle, Atlantilta!  Että tähtiä on ja vesikin on lämmintä. Siihen oli kiva herätä.

Tänään mä laitoin mun puhelimen äänettömälle jo iltakasilta.  Nyt mä vilkuilen sitä koko ajan. Miksei kukaan lähetä mulle viestejä. Haloo? Kellokin on vasta puoli kaksi! Pitäiskö mun lähettää jollekin feikkikänniviesti?

Ai niin, mä kyllä päätin että kännipanovonkausviestit vastaanotetaan tästä eteenpäin maanantaisin klo 08.00 - 08.12.

Antti soittaa 

Minä virkkaa

Uusi rakkaus

Mä olen käynyt pikkuisilla ylikiekoilla pari päivää. Pysyäkseni jotenkin mukanani, olen kirjoittanut mun vaaleenpunaseen vihkoon muistilistaa. Sitä on nyt nelisen sivua ja se mm. menee jotenkin näin:

älä aina avaa ensimmäisenä ovea
vaihda kaktukset isompaan ruukkuun
muista että ne voivat hylkiä toisiaan
ne kyllä ovat samaa sukua ehkä
jos muistat oikein

kyllä sinä tiedät jos tapaat ihmisen
kokoa laulu

älä lakkaa rakastamasta
rakastele
tiskaa

muista anttilan leikkeletiski keskiviikkona kello kahdeksantoista
muista ettei juustohyllyllä käy yhtä hyvin.

Mitäpä tuohon sitten lisäämään. Paitsi mä käytän nyt pienen puheenvuoron mun seksuaalisesta suuntautumisestani. Mä olen hetero. Ihan umpilihainen hetero. Jos pahat kielet on kertoneet että mä notkun rokkibaareissa pussailemassa naisten kanssa niin se voi olla totta, mutta mä olen silti hetero. Vaikka olis varmaan päheetä olla ihan kaikkea. Mä olen vaan niin ihana, että muhun käy käsiksi mitä moninaisin ihmismateriaali.

Kahvilassa 

Mä kävin eilen pienellä kaupunkilenkillä vihaamassa ihmisiä. Mummojakin.  Mulla on ilmeinen kansallinen mummovihaviikko päällä. Sen lisäksi mulla nousi kuume kesken jauhelihan ostamisen. Ei hyvä. Mulla on myös kansallinen räkä- ja perheenisävihaviikko, joten mummojen ei tarvii kybällä huolestua. Voitte jatkaa sitä Sokoksen liukuportaiden edessä rollaattorin kanssa seisomista vaikka maailman tappiin. Tai seistä vierekkäin liukuportaissa. Mä en valita.

Mun mummoviha juontaa juurensa yhteen lehtiartikkeliin. Siinä kerrottiin että Stokkan Herkku on perjantaisin sinkkujen iskumestoista parhain. Että voi tsekkailla ottaako joku siikaa vai lenkkimakkaraa ja sitten siitä voi kehkeytyä mitä vaan. Varmaan myös siikalenkkipaistos. Mä tietenkin päätin mennä iskemään miehiä ruokakaupasta. Mun ystäväni T kertoi, että sillä käy aina mieletön flaksi ruokakaupassa. Mä en muista onko se varsinaisesti johtanut mihinkään paistoksiin, mutta se innosti mua yrittämään. Mä vinkkasin tästä myös Pilville. Mä muistelen että Turussa on yks mainio juustotiski. Tai juustotiskihenkilö.

No, mä olen käynyt jo pari viikkoa kaupassa sillä silmällä. Huulirasvaakin oon laittanut ja hiukset kammannut. Mä olen tavannut miljoona mummoa. Niillä on aina jotain asiaa. Että missä on niitten rahat tai missä on pullatiski tai että puuroriisiä ei löydy mistään, voitko rouva auttaa? Ja mähän voin vaikka rouvittelu saa mun pään höyrystymään ja mä en todellakaan koskaan tiedä missä pullaa on. Ja sitten mä olen jumissa niitten mummojen kanssa ja kaikki muu unohtuu. Eli ihan putkeen ei ole mennyt. Mun on pakko laajentaa taas, eli mä mietin nyt aamulla että joku sukupuolitautien klinikan ovella päivystäminen ajaisi saman asian. Tosin vaikee sanoo olisko flaksi kuitenkaan sen kummempi, olosuhteet huomioiden.

Me keskusteltiin tästä ja muista miesasioista Pilvin kanssa ja lopulta me tehtiin verivala. Mä lupaan etten ikinä mene kotisataman deittiin ja Pilvi pidättäytyy osallistumisesta läheisen sielunhoitotilan aikuisten sinkkuiltoihin.

Mietittiin sitä kaupassa flirttailuakin. Pilvi on siirtynyt kenkiensä sijaan flirttailemaan koirille. Se on selkeä parannus. Eilenkin se oli yrittänyt yhtä koiraa. Onneksi se koira ei ollut ihan kartalla.

Mä en tiedä miksi pitäisi kutsua tapahtumaa joka alkaa lauantaisin klo 14 ilmaisella viinalla ja loppuu sunnuntaina viimeistään 14 maissa aamukahviin. Ehkä lauantaiksi. Mä liioittelen kyllä nyt. Tänäänkin mä olin jo ennen yökahta kotona keittelemässä yökahvia, ennen aamuysiä keittelemässä aamukahvia, polttamassa hurjasti tupakkaa ja kuuntelemassa banjomusiikkia.

Muistatteko te ne jutut että mitä jos mies ei soita? Mä sain mieheltä sellaisen viestin perjantaina, että tuu tänne näin ja saat kahvia. Mä olen joutunut jo tekemään henk.koht. ikärajauudistuksen tämän saman miehen takia ja voitte kuvitella että maailma on muuttunut. Ihan totaalisen uudeksi. Miesten pääluvun triplaantuminen ja silleesti. Mutta eniten mua ilahduttaa taas tää suoraviestintä, jonka pohjalta ei tarvitse arvailla mitään, vaan asia on just niinku se on. Ei tartte analysoida mitään. No tietenkin mä menin heti melkein ja kahvikin oli valmiina. Lisää tätä mä sanon.

Mä kysyin että onko se mahdollisesti käynyt vakoilemassa meidän Tyttöä? Ei se ole. Aika hyvä niin, sillä tää on ehkä paras surmanloukku orastaville miessuhteille mitä universumista löytyy. 

Mun kaveri kysyi eilen että mitä mä aion näistä avajaisista kirjoittaa? Mä kirjoitan nyt näin:

Oltiin eilen Jukan avajaisissa. Kännissä. Juotiin punaviiniä ja valkoviiniä, paitsi mä en juonut valkoviiniä vaan blandasin mun punaviiniä coca-colalla. Mut kyllä mä sitä sitten join. Mun kaveri sanoi että mulle tulee syöpä, mutta mä sanoin että mulle ainakin tulee syöpä kaikesta, että tsieeers vaan. Siellä oli paljon sellaisia ihmisiä joita mä en tunne. Monilla niistä oli verkkarit ja lenkkarit. Me syötiin pastasalaattia ja avajaiset vaan jatkui, koska viiniä oli niiiin tarpeeksi. Ja vinegarshipsejä, ehkä. Namuja.

Sitten me mentiin jatkoille ja sieltä sitten jatkoille. Ja monet myös lähti jatkoille. Mun yks kaveri nukkui molemmilla jatkoilla istualtaan ja sen ajan kun se oli hereillä, se yritti vittuilla ja mä en ymmärtänyt sen sanoista mitään. Tai ei se oikeestaan oo mun kaveri. Mä sanoin sille miljoona kertaa että se voisi painua helvettiin täältä, ostaa kukkia yhdelle naiselle ja tunnustaa rakkautensa, mutta se ei suostunut. Kaikki muutkin sanoi sille niin.

Mua niin vituttaa ihmiset jotka pilaa elämänsä olemalla tunnustamatta. Pässinpäämiehet, jääräpäämiehet, vitun idiootit. Sitten mä menin keittämään kahvia. Oli kivaa, ehkä. Mun kaveri lähetti mulle tekstarin että mä olen mahtava myös yrmeänä. Se johtui siitä että tapasin naisen jonka olisin halunnut kuristaa, mutten saanut kunnon tilaisuutta. Ihme horo. Siis se nainen.

Nyt pitäis saada jostain pizzaa.

Hyvää vittupäivää. Se alkaa olla ohi. Kukaan ei tuonu kukkia mulle, en edes mä, koska unohdin kaikki saatanan rehut, kun olin niin munan perään. Kirsikkasuklaamuna on mun suosikki. Yritin laittaa ne vieraille esille silleen ettei ne huomaiskaan niitä ja onnistuin siinä aika hyvin. Mulla on nyt suu täynnä.

Mä olen viettänyt muutaman päivän maailmassa jossa mulla on mukava olla. Siellä on aamupalaksi suklaamuroja ja nougatmuroja ja kahvin saa annostella itse joka aamu ja ilta ja yö ja olla muutenkin kun kotonaan. Ja saunoa. Alasti makaaminen ja saunakahvin juominen lauteilla on mua parhaimmillaan. Mä en tajua ettei kukaan tajua minkä aarteen mussa menettää joka ikinen päivä ja yö. Varsinkin näinä täysikuisina öinä musta joskus tuntuu että mä halkean. Ja mä halkeankin.

Tulen kanssa olen ollut jonkin verran tekemisissä. Maailma on menettänyt mussa mainion pyromaanin ja se että lintsasin pienenä partiosta, on tehnyt musta vaan uskottavamman tällä alueella. Mä olen sielultani nuotioarkkitehti.

Pikällisten saunakeskustelujen jälkeen mä olen päättänyt pari juttua. Mä perustan kahvilan nimeltä Kahvila Auki. Sitten mä alan avuttomaksi. Mä en suostu osaamaan enää mitään. Mä olen tästä hetkestä maailman tappiin asti haavoittuva, avuton ja tarvitseva nainen.

Nyt on ihan paras hetki tuoda niitä kukkia tai kerrankin kysyä, että pärjäätkö sä? No en pärjää! Ala auttaa saatanan vitun perkeleen horo!

Talviurheilulajeista mun suosikki on lumipaakkujen ja kaljatölkkien potkiskelu kaduilla. Heti toisena tulee hiihto. Koska hiihtäminen on uusi sienestys (Pilvi sanoi niin) ja kaikki hiihtää ainakin facebookissa ja kaikkien profiilikuvissa joku hiihtää jossain ja kaikki tilapäivityksetkin on sellaisia syönpäpullaa lähellä paikkaa Levi/Ruka/Alpit, niin mä laitan tänne kuvakollaasin mun suosikkilajista.

Tää on urheilullinen lifestylebloggaus. Mulla on kuvaushetkellä poikkeustila päällä ja housut jalassa. On nyt sitten sekin taas kerran nähty. Mutta siis tölkki on lähes paikallista olutta jonka nimeä en muista. Snellman? Ei kun Sandelsiahan se on, tietenkin. Ja potkimissessio tapahtuu lähellä paikkaa kahvila, Kuopio.

Hiihtämässä mä kävin tänään. Mun monot oli hukassa ja mä olin ihan raivohulluna. Ne löytyi samasta paikasta äidin ihan viimeisten jämien kanssa. Mulla on semmoinen muovipussi jota tarvitsen aika harvoin. Pussissa on äidin tuhkauurna. Oikeestaan tarvitsen sitä vasta sitten, kun minusta on enää tuhkaa jäljellä ja lapsi (toivottavasti), miettii että missä se kuljettaisi mut viimeiseen sienimetsään. No, ihan sama, mutta monot oli sen uurnan kanssa samassa pussissa. Tämä varmaan kielii aika paljon siitä, kuinka paljon mä oikeesti hiihtämisestä tykkään. Ihan kuollakseni.

Joogasta mä tykkään. Mukava puoliulkoilulaji on sätkäjooga. Siinä seisoskellaan milloin missäkin ja poltellaan tupakkia. Kesällä samaa lajia voi harjoittaa istuma-asennossa. Eniten mä odotan sitä hetkeä kun voi sätkäjoogata nurmikkomakuulla. On ikävä sitä.

Miksi minä kerron kaiken tämän. No siksi, että täysikuu lähestyy ja se tuijottaa nytkin ikkunasta sisään. Uni ei tule. Ja on maaliskuu.

Lettua

Hillot

Päiväkahvikakkua

Ihmisen elämä on täyttymyksiä täynnä. Mun täytyy pitää pieni tauko täyttymisessä, sillä muuten alan kahvin sijaan käyttää viemäritukosainetta. Ilmeinen karpalosokerimustaherukkahumala on tässä päällä. Tai kai tämä on jo kankkunen kun oksettaa vienon naisellisesti ja päähän sattuu. On keitettävä lisää kahvia ja unohdettava kaikki hillot ja hunajat. Tekee mieli nukkua sokerihumala pois ja herätä uutena ihmisenä. Sellaisena joka hiihtää ympyrää ja tekee vaikka vatsalihasliikkeitä siinä samalla. Mieluiten silti unissaan.

Mun on ihan kohta pakko saada munaa tai ees uus dildo. Muuten mä alan leipoa kakkuja. Kolmikerroksisia kakkuja. Neljä. Kolme nelikerroksista kakkua. Mikä helvetin mielenhäiriö mulle silloinkin tuli kun viskoin kaikki lelut roskiin?  Kai mä kärsin jostain positiivisuuden hetkestä ja ajattelin että kyllähän sitä tavaraa riittää. Tuoretta voi noutaa vaikka alakerran baarista! Mä olen asunut tässä puolitoista vuotta, enkä ikinä oo käynyt alakerran baarissa.


Onneksi mulla on mielikuvitusta. Mutta mä tarvitsisin välillä jotain muuta kun mielikuvitusta. Mun tarvitsisi herätä jonkun lämpimän vierestä, joka ois ollut siinä jo ainakin kolme yötä. Se toisi mulle kahvia ja puhuisi ääneen niitä näitä. Joku muu kun lapsi joka huutaa että "aamu palaa" ja kissa joka huutaa "mauuuu". Jos mä huudan että aamu palaa, ei koskaan tapahdu mitään. Vaikka palaisin.

Onneksi on jo hämärää. Saatanan valo.

Kahviaamiainen vaihtuu brunssiksi ja haalenee. Olen hieman pahoinvoivan päänsärkyinen ja verinen, mutta muuten terävä kun voiveitsi. Kanuunanpehmoinen suorastaan.

Sen kunniaksi mä mietin kaaosteoriaa. Sitä kuinka pitkälle mun epäjärjestykseni on säännönmukaista ja montako askelta mä kykenen ottamaan, todistettavasti, ennen kuin saavutan mahdollisen korkeimman asteen järjestyksen? Kuinka korkea on korkeamman asteen järjestys? Vai onko se matala? Onko täysin aukottoman ennakoitavissa että mä siivoan tässä joku päivä? Tai että mä keitän kohta kahvia? Ja mitä tarkoittaa kohta? Ja tää ei kyllä enää ole kaaosteoriaa, mutta onko tää?

Mä en nukkunut paljoa ja näkemäni uni ei ollutkaan unta. Se oli mulle hymyilyttävä yllätys kun mä heräsin. Mä näin unta kirjoittamisesta, mutta mä olenkin unessa kirjoittanut vähän myös oikeasti.

Mä olin eilen hippaamassa. Huuleni ovat sinetöidyt. Mä kuulin hienoja lauluja, vittuilua, avautumista, rakkaudentunnustuksen ja muuta sellaista. Se on tää valo. Saatanan valo, mene pois. Oonkohan mä rakastunut?