22.1.2015

Oikeaa totta




Voiko itsensä raapia hengiltä. Sellaista olen vähän miettinyt. Niinä öinä, joina olen nukkunut, olen useasti herännyt tasaiseen rapsutusääneen. Ärsyttävää. Teen sen itse. Raavin itseäni irti tästä vieraasta ihosta. Kynnenaluset kostuu verestä ja siihen sitten herään. Se helpottaa. Ajattelen, että ähäkutti, siitäs sait iho, nyt sinua ei enää ole. On se taas seuraavana yönä. Luulen että minulta puuttuu vähän hiuksia, mutta sitä ei huomaa vielä kukaan muu kuin minä itse.

Olen laskeskellut, että kolme kuukautta jatkunut loppumaton pms, yksityiset raivokohtaukset yöllä, olemattomat äänet, kaikki raapimani iho ja napsimani pillerit, ovat vieraannuttaneet minut kauas itsestäni. Olen lihonut vähintään kahdeksan kiloa ja syönyt käsittämättömiä asioita. Elän jossakin rinnakkaistodellisuudessa. Minuus häilyy jossakin taustalla ja minulla on sitä kova ikävä. Tämä ei ole oikeaa totta.

Tänään otin viimeisen pillerin. Seuraavat kolme kuukautta ajattelin mennä omillani ja jos se ei onnistu, niin sitten ei. Typerintä on täristä raivosta, jota ei tosiasiassa ole. Siitä tulee silti kummallisen zeniläinen olo. Muutkin tunteet ovat epäuskottavia ja järjettömiä. Olemattomia. Ne eivät pohjaudu mihinkään minussa, vaan tulevat ilmeisesti suoraan apteekin hyllyltä. Mihinkään ei voi luottaa, eikä mikään siksi oikein tunnu miltään.

Olemattomaan sekoittuu oleva ja saatan äkkiä olla varma, että kaikki muuttuu taas normaaliksi, kunhan vain käyn tappamassa naapurin koiran.

7.1.2015

Panotilastopäivä




Muistatteko kun noin vuosi sitten tein ylimalkaisen panotilaston vuodesta 2013. Minä muistan. Tein äsken samanlaisen vuodesta 2014. Mennyttä kalua kaikki.

Vaikka mä vähän pyrinkin skarppaamaan viime vuonna, niin tilastot eivät ole siitä paljoa siistiytyneet. Jos jotakin positiivista näistä uusista palkeista voisi sanoa, niin ainakin savolaisten tyyppien määrä on laskussa. Se on hyvä alku se. Toisaalta, pelottavaa on, että samalla laatu näyttää edellisvuodesta huonontuneen. Tuntuvasti. Tarkoittaako tää nyt sitä, että täytyy saada sittenkin lisää savolaista  parrua palkkia kehiin?

Panotilastot näyttää nyt sitten tältä.

Olen päättänyt, että tälle vuodelle on asetettava selkeä tulostavoite. Selfhelpiksi riittää tiukempi laaduntarkkailu ja kehityskeskustelut puolivuosittain. Tilastoista on ainakin siivottava kokonaan pois luokattomat -1 tähden panot. Jos runkkaamalla saa aina kasin orkut, niin miksi panna -1:n tähden edestä? Ei miksikään. Läheisyyttä saa yhden tähden verran jo puristelemalla tiskirättiä.

Aloitin laaduntarkkailun lukemalla vuosihoroskoopin. Nyt pitäisi vaan saada joku vesimies kiikkiin, koska horoskooppi lupasi sekä minulle, että vesimiehelle maat ja taivaat ja rakkauden. Yhdessä. Myös kaksonen tai toinen vaaka käy. Tai siis kaksonen ei missään nimessä käy, sillä mun läheisin mies on kaksonen ja se on jo vienyt tilan kaikilta muilta kaksosilta. Ja kaksonen muuten vie kaksosten verran tilaa. Vaa'at vie yhtä paljon tilaa kuin minäkin, eli nekin ovat poissa laskuista.

En ehtinyt tehdä mitään lupaavaa uutenavuotena. Tein kaikille pizzaa. Mun sydän lämpeni ja räkä roiskui joka paikkaan. Katsoin sohvalle nukahtelevia miehiä. Raukeita ja kotoisia. Runoilevia. Ja lasta katsoin. Ihmisentyngät rakkaat. Jos heitä ei olisi, olisin hukassa, niin hukassa.

Myöhemmin puhuin Vuoren kanssa. Siitä etten ehkä ole niin hukassa kuin vähän aikaa sitten. Vuosi ja kaksi. Luulen että olen yhä vähenevästi hukassa. Nyt on valmiina ihmisiä joiden kanssa on yhtä. Yhtä ihanuudessa, viallisuudessa ja vaikeudessa. Sellainen ei tule kuin itsestään. Kiikkerä tasapaino. Välillä tuntuu, että me viillellään toisiamme hengiltä, mutta silti meitä kannattelee luottamus ja rakkaus. Vähänkö olisin kateellinen itselleni jos en olisi itseni.

Vaikka mulla on kaikki, niin olen päättänyt haluta vielä yhden. Ottaisin sellaisen metsuriseksuaalin nyt. Mun unelmieni treffit on sellaiset, että ensin mennään luistelemaan ja sitten syödään makkarakeittoa. Jos olet vesimies, niin voit ehdottaa jotain muutakin kivaa.