29.7.2012




Mistäköhän mä taas aloittaisin? Hyvien ihmisten juhlasta tai yöllisestä frisbeeurheilusta, rakkaudestani keinonurmeen, huumeista tai auringosta. Ehkä masentuneesta miehestä, joka kaapi murusen mun sielun rippeistä. Tai laulamisesta ja kävelemisestä.

Mä kävelin viime yönä ja ajattelin. Sitä miten lempeäksi ihminen voi kesäyönä heittäytyä ja sallia kaikenlaisten limaisten aaatosten tonkia päätään. Mulle tuli ihan kylmät väreet siitä kuinka saamaton mä olen ollut ja kuinka kiltti. Mä en nyt keksi mitään pahaa sanottavaa kenestäkään. Paitsi ehkä ihan anekdoottina voisin mutista jotain siitä naisesta, joka kirjoitti esseen Yksinäisestä sotilaasta. Tiedättehän, se Väinö Linnan mestariteos.

Mä olen ilmeisesti ollut ihan liian sosiaalinen ja inhimillinen viime viikot. Multa kysellään audiensseja ja ihmiset ikävöi mua. Se sattuu. Eilenkin mä sain Pian itkemään, kun lauloin sille puhelimessa. Toisaalta, kun kolikkoa tarkastelee sen kääntöpuolelta, näkee sen kääntöpuolen. Kääntöpuolella eräs omalla nimellään esiintyvä miestyyppinen henkilö kertoi eilen, että tämä meidän blogi on ihan paska. Ihan tosi paskan paska. Enkä mä osaa edes kirjoittaa. Ja mut haudataan elävältä ihan kohta ja muistolaatassa lukee että tässä lepää. Lepää?

Että mä en muka osaisi kirjoittaa? Mä olen tähän sitä mieltä, että omalla nimellään blogissa esiintyvä miestyyppinen henkilö ei vaan osaa lukea. Eikä se osaa edes toivoa kun tähdet lentää taivaalla. Luuserihippi on se mies. Onneksi sillä oli pontikkaa, pottuja ja mällikahvia. Tiedättekö te mitä on mällikahvi? Se on ihan sitä itseään.

Mun pitää mennä, mun poikkis on ihan pitkästynyt, koska edellisestä yhdynnästä on jo vartti ja pitäis ehtiä vielä metsäänkin. Mun poikkis on ihanan herkkä. Se on jo monta kertaa meinannut tappaa mut, kun se on väistellyt jotain vitun västäräkkejä valtatiellä. Onneksi ihan kaikille ötököille jotka lentää tuulilasiin, ei tarvitse järjestää hautajaisia. Ei muuten tarvii mullekaan, se tässä selväksi nyt tehtäköön tsau.

23.7.2012


Muotibloggaus!

Ostin kaksi identtistä mustaa toppia henkkamaukasta. Tässä kuvia niistä.

19.7.2012







Mä olen aloitellut uutta elämää jo useamman päivän. Se ei vaan ota alkaakseen. Se on terveellinen elämä, joten se on mahdottoman hankala aloittaa, sillä se vaatii enemmän keskittymistä kun mihin tässä lääke- ja piikkipöhnässä kykenen. Tykkään silti kovasti keskushermostoa lamaavasta tavarasta, jota mulle on piikitetty pylly pullolleen. Sen siitä saa kun käy heiluttamassa tukkaa epämääräisissä kellareissa tai kun saa enemmän orkkuja putkeen kun jalat jaksaa kannatella. Saa myös nappeja joitka aiheuttaa ihan pieniä hallusinaatioita. Sellaisia joissa madot möyrii kahvinpuruissa. Ne on vähän ikäviä, mutta kaikkea ei voi saada. Morfiinia haluaisin kyllä.

Mulle on tapahtunut tällä viikolla kummallisia asioita. Mä kävin keskussairaalan vessassa laattaamassa juoppoaikaan ja ne ei suostuneet lääkitsemään mua. Siellä oli sellainen  karjumainen hoitaja joka oli vähän kahden vaiheella mun humalani suhteen. Mä ymmärrän, että mun tilani herätti sen huomion, sillä saatoin olla ainoa asiakas joka oli selvä ja sellainenhan erottuu heti joukosta. Miksei ne vaan puhalluta?

Mua ärsyttää että mua usein luullaan humalaiseksi, vaikken mä ole juonut mitään. Mä ehkä näytän sellaiselta  ryvettyneeltä deekulta. Pilvin mielestä mä kyllä näytän eteeriseltä. Se voi joskus olla ihan sama asia.

Ärrällä joku mummo kiilasi mun ohi. Mä olin vuokraamassa Tom Cruisea ja olin vähän närkästynyt. Mä en sanonut mitään. En liikahtanutkaan paikaltani, mutta mummo latoi ostoksensa eteeni. Se oli sille kohtuullisen vaikeeta, koska mä nojasin tiskiin. En sanonut vieläkään mitään. Mulla oli vähän relaksanttipohjia, mutta olisi mun silti pitänyt jotain. Edes lyödä.

Tämän lisäksi mä pidin näkemästäni elokuvasta. Siinä Tom Cruise kiipeili erittäin korkealla, pelkkien sinistä ja punaista vilkkuvien ihmehanskojen varassa ja teki muitakin ihmeellisyyksiä. Mä mietin että vittuako mä tässä poden ja kipuilen, Tom Cruise se vasta pulassa on. Ajattelin Tom Cruisea vielä tänäänkin, liukuportaissa, joissa loin koin uudenlaisen hallusinaation, taaksepäin kaatumisen.

Ennen kuin mun keskushermosto pääsi kunnolla lamaan, mä opin erittäin tärkeän asian maalaiselämästä. Kanna aina mukanasi viinapulloa. Mahdollisimman isoa. Joskus voi käydä niin, että joutuu liian monen savolaisen kanssa keskelle metsää. Silloin voi avata viinapullon. Mulle kävi näin. Koska mulla ei ollut viinapulloa, mä menin juttelemaan paikallisen sammakon kanssa. Se sanoi kvaak.

13.7.2012






Festarit on ohi. Meillä on taas marttakerhollisen verran uusia vinkkejä miesihmissuhdeasioihin liittyen ja moneen muuhunkin. Potun pöytäänkattamiseen ja sellaiseen.

Teimme hyvin systemaattista työtä tutkaillessamme savolaismiehen liikkeitä maailmankaikkeudessa.

Me tajuttiin että Hanna Partasen kalakukkoleipomo on yhdeltätoista taivas, josta lihapiirakkaa ja riisipiirakkaa hakee melkein jokainen lähistön raksamies. Siihen voi istahtaa portaille katselemaan  sitä miesnäytöksen ohilipumista. Haaveillessaan voi oraalinauttia munkkia ja piirakkaa. Aistillista sanon. Yhtenä päivänä mulla meni 1 lihapiirakka ja 2 riisipiirakkaa. Tämä ei sovi laihduttajille.

Valkeisenlammella voi istahtaa vedenrajaan viruttelemaan ja oikomaan sääriään ja kiittämään maailmankaikkeutta juoksutrikoomuodista. Ne perseet jotka on parhaassa kunnossa, saattaa juosta montakin kertaa ohi. Näkyvyys säilyy hyvänä pitkään ja kierrosaikoja laskiessa voi kolmatta kierrosta pumppaavalle perseelle hymyillä jo tuttavallisesti.

Koiramiehiä varten me kehiteltiin sellaista ansaa, jossa käsilaukusta sujautellaan koiran makupaloja naisen ympärille. Koiramiehet ei edes ehdi tajuta mikä niihin koiriin meni. Paitsi että mä tajusin, että jos ottaa nakkipaketin, saattaa sillä saada miehenkin kiikkiin. Parasta tässä on se, että metodi karsii haisevat  gojimarjoja ja vehnänorasta ryystävät hamppuhipsterit jo ennen kättelyä. Tätä ei ehditty kokeilla, koska meillä tuli kiire festarijunaan, mutta mä vannon että se toimii.

Uusinta uutta, eli liukuporraspokausta me kokeiltiin monta kertaa. Kolmen naisen voimin me sahattiin liukuportaissa, mutta ennakkotiedoista poiketen tulos ei ollut mitenkään kohtuullinen. Meidän ajoitus meni vituilleen, sillä me saatiin katsella lähinnä niitä ruskeita sukkahousuja, eli mummoja.

Käytännössä meidän haaviin jäi vain yksi mies. Se oli juuri päässyt putkasta ja pongasi meidät, kun olimme kahvitauolla. Säälittävä tapaus. Me kuitenkiin harjoiteltiin siihen sanallista viestintää. Voi olla ettei se oikein tajunnut mikä siihen iski.

Pilvi itki vaan kerran koko festarin aikana, joten me voidaan olla aika tyytyväisiä tuloksiin. Me ei sitä itketetty, mummot kyllä.

Meidän oli pakko käydä vähän myös heiluttamassa tukkaa Murheenlaakson keikalla. Jos niille miehille käy köpelösti, tai varsinkin jos sen kitaristin päälle alkaa sataa nakkeja, niin tiedätte kyllä sitten mistä tuulee. 


11.7.2012






Cityloma on jatkunut suotuisissa merkeissä. Me on kuljeskeltu kaikki kaupungin kaupat läpi ja vilastu vaan kaikkia asioita joita on myynnissä ihmeellisen halvalla. Jotain on tarttunut aina matkaankin ja nyt meillä on rahat loppu. Tän lisäksi me on syöty ja maattu.

 Pilvi on jatkanut kartanlukijan tehtäviään ihan kiitettävällä pieteetillä. Mä vein sen kävelylle ja terassille katselemaan savolaisia mieskomistuksia. Mitä Pilvi teki? Se näpräsi kännykkää ja etsi kuumeisesti jotain järveä Iisalmen ja Suomussalmen perukoilta ja puhui itärajalla asuvista sukulaisistaan. Mä en millään pysynyt perässä, eikä poikkiskaan. Selvisi että Pilvi ei oikeesti tiennyt, ettei Iisalmi ole sama kun Suomussalmi. No, oikeesti, mulle on ihan sama missä ne on, koska Pilvi on kuitenkin täällä.

Mä olen perustanut eräänlaisen kesärenessanssin vai residenssin tänne. Mä tarjoilen lähinnä kahvia. Pilvi sanoi, että niin voi tehdä, kunhan muistaa vain ilmoittaa viranomaisille. Mä päivitin faseen, että täällä toimii nyt kesämanala, se varmaan riittää viranomaisille. Se on niinku majatalo. Kohta tulee lisää vieraita ja mun täytyy mennä nyt keittämään pottuja.

10.7.2012



Pilvi toi mulle ihania tuliaisia! Jotain millä pelata Venäläistä rulettia. Pilvifestareitten alkupisteeksi voisi määritellä sen hetken, kun joku asiallinen ihminen oli sammunut junaraiteelle, noin 450 kilometriä tästä Turkuun päin.

Juna oli vaivaisen vartin myöhässä ja mua jo vähän pelotti itseni puolesta, sillä tiesin että sieltä pulpahtaa nälkäinen nainen. Ihan ekaksi mentiin syömään paikalliseen gourmetpizzeriaan. Niiden hernemaissipaprika suolakurkulla oli ihan herkullista, mutta sieltä ei saanut kaljaa.

Seuraavaksi me me haettiin kaljaa ja irttareita ja mentiin sohvalle makaamaan ja lakkaamaan kynsiämme.Katsottiin internetin sääennusteita pahalla silmällä, mutta ei ne siitä muutuneet. Sitten meille tuli riitaa siitä missä me oikein ollaan. Tutkittiin kotimaan karttaa ja etsittiin mm. Lappeenranta. Mä en ole vieläkään ihan varma missä se on, mutta ei ole Pilvikään.

En mä nyt keksi mitä muuta elämältä voisi toivoa. Tää on niin villiä. Nyt mun täytyy lopettaa. Pilvi heräsi ja alkoi tehdä tuhojaan. Pilvissä on parasta se,  että sen kanssa joutuu aina olemaan vähän varuillaan arjessa.

9.7.2012





Mä olen muutamassa vuodessa vanhentunut ihan liikaa. Mä käyttäydyn matkaolosuhteissa huonommin kuin lapsi. Tai ainakin kestän niitä huonommin kuin lapsi. Ja jotenkin mun seikkailijanrooli on muuttunut. Mä yritän torkkua autossa ja heti kun se pysähtyy, ojennan lompakkoani lähemmäs pientä kättä joka on samalla seikkailulla. Tai annan kaksikymppisen ja se on hävinnyt alta aikayksikön jonnekin maailma kylässä-kojuihin ja jäljelle jää vain spydärin jämät ja toteamus, ettei falafel nyt maistu ja saanko lisää ihan mitä vaan nyt heti. Sitten mä vaan siivoan jotain bajamajaa, jotta uskaltaisin edes jotenkin virtsata sinne. Ja epäilen että kaikki kosteus lattialla on jonkun toisen virtsaa. Ja sitähän se yleensä onkin. Yhteisvessat toimii ehkä jossain Ally McBealissa. Ei tosielämässä.

Onneksi meillä oli mukava seikkailu. Jälkikäteen yleensä kaikki on hauskaa. Sekin kun lasketaan niitä itsemurha-autoilijoita tai mietitään mikä saa maantiehäirikön ajamaan täysillä hälytysajoneuvon edessä, väistämättä milliäkään. Sillä on kiire laatuajan pariin ja sillä on oikeus mennä ensin, koska sen elämä on niin paljon parempi kun meidän muitten ja autokin on hienompi, ei kovin hieno, mutta hienompi kumminkin, nopeempi ja puhtaampi kun muitten. Sen lisäksi se on maailman paras kuski, eli niitten ambulanssikuskien pitäisi ottaa mallia siitä sen ajotyylistä, eikä hikoilla jonkun kuolevan takia, saatana.

Koska on kesä ja festariaika, mä aloitan tänään maailman parhaan festarin. Pilvi on jo tulossa ja Pilvifestari. Meillä on ohjelmassa ainakin ukulelepiknikki ja voi olla että kivitämme nuorisoa. Saattaa olla myös työstämistä Pilvin pyllyssä. Sille on tapahtunut jotain, josta mä en uskalla sanoa mitään, mut kohtahan sen näkee.

Voiko nyt mennä ostamaan punaviiniä? Kuka tulis meille kuskiksi torstaina?

6.7.2012




Pizza huutaa 





Venähtäneitten kesäretkien jälkeen olen aikeissa tehdä lisää venähtäneitä kesäretkiä. Viikon verran mä olen sanonut monta kertaa ääneen, että tulispa Pilvi jo. Ja olispa Pilvi jo täällä. Mä olen opetellut soittamaan toisenkin biisin ukulelella ja mun sormista on silleen muusikkomaisesti irronnut nahka. Oikeesti mä osaan jo viisi biisiä, mutta ne kuulostaa kaikki ihan samalta. Eli mä en muista mitä mä todellisuudessa osaan.

Tänään, yöhön asti, mun maailmani ulkopuolella ulvoi lauma sonneja. Mä mietin  ihan keskenäni, että mä en ollenkaan pidä mieskasoista. Miehistä joukkueina tai rykelminä. Ne ulvojatkin haisee tänne viidenteen kerrokseen asti joltain vitun jalkapallolta, onnettomuusherkkyydeltä ja syljeltä.

 Me on Pilvinkin kanssa jouduttu taas vähän puhumaan miehistä, luottamuksesta ja kusipäisyydestä. Mä arvostan varsinkin sitä yhtä hullua josta Pilvi kertoi. Sitä joka pettää kaikkia naisiaan, mutta kertoo sen heti aluksi, ekoilla treffeillä. Se ei varmaan auta sitä saamaan pesää.

Mä olenkin ihan paras ihminen arvioimaan toisten luotettavuutta. Olen tässä yön mittaan miettinyt että millaisia asioita mä olen tehnyt ansaitakseni jonkun miehen luottamuksen? Olen päätynyt siihen etten mitään. Olen pettänyt, huiputtanut ja kiusannut jokaista miespuolista olentoa, jonka olen jotenkin onnistunut kampeamaan alleni. Osa niistä on kiusannut takaisin. Mutta kukaan niistä ei oikeasti tiedä, mitä kaikkea mä olen tehnyt. Enkä tiedä muuten minäkään. Tätäkään. Se on minusta aika hyvin.