26.3.2010


Junassa on kiva matkustaa. Eilenkin kuulin ihan hillittömiä juttuja. Ihmiset puhuu puhelimiin ja luulevat olevansa turvassa, mutta minulla on korvat. Yksi setä oli luultavasti ekalla junamatkallaan kolmeenkymmeneen vuoteen. Sillä oli koko matkan suora linja tätiin jolle se kertoi kaiken, IHAN kaiken. Kun joku menee vessaan ja mimmoset ne vessat on ja mitä se teki vessassa ja missä paperi oli ja miten vessa vedetään, mitä ruokia ravintolavaunussa on tarjolla, mitä sille suositeltiin ja mitä se aikoo syödä ja missä ollaan nyt ja nyt ja missä nyt ja mikä näyttäisi olevan säätila. Takanani istui erään siivousfirman uudistuksia suunnitteleva aisapari. Ne olivat kiimassa jostakin koulutuksesta josta olivat palaamassa. Ne suunnitteli puoli tuntia kaikkea mitä delegoivat yhdelle Marjalle. Mä ajattelin monta kertaa että voi Marja parka mihin hommiin joudut. Kaiken paskan ne kirjoittivat muistioon, jonka Marja varmaan sai tänään. Siinä on Marjalle paljon hommaa. Takanani istuvan naisen hommaksi priorisoitiin yhden kirjeen kirjoittaminen heti ensi viikolla.

Mä olin Tampereella. Stokkalta sai ilmaisia namuja. Olin ostamassa sieltä suklaata kun ne myyjät laittoivat eteeni kaksi kaukalollista suklaata ja sanoivat että saa ottaa maistiaisen. Sanoin että miksi minä ostan teiltä suklaata kun saan ilmaiseksi? Avasin repun ja kysyin voinko ottaa sen toisen kaukalollisen mukaani? Toinen myyjä sanoi että kahmi vaan. Toinen sanoi että ne pitää syödä tässä, ne on maistiaisia. Se painotti MAISTIAISIA. Tykkäsin siitä myyjästä joka ois antanut mun kauhoa ne reppuuni. Sanoin että mulla menee juna ihan kohta, en mä voi jäädä tähän ahmimaan suklaata, oon kiireinen nainen. Otin niitä yhdelle kädelle ja sanoin sille tylymmälle myyjälle että mä nyt kuitenkin otan näitä mukaan, että kiitos. Ne oli hyviä asiakaspalvelijoita. Nättejä ja kivoja. Suosittelen kaikille sitä Stokkaa ostospaikkana.

Tänään ostin Siwasta (mun lähisiwan myyjät on kaikki ihania asiakaspalvelijoita) Atria Fresh katkarapusalaatin. Siinä oli semmoinen lärpäke jossa luki että jos ei maistu, saat rahasi takaisin, kuittia vastaan. Se maksoi melkein 5 euroa. Kotona söin sen ja se oli ihan ok. Paitsi että salaatissa oli saatanan iso kantapala. Mua alkoi vituttaa, koska en tietenkään voinut syödä sitä kannikkaa. Ei ollut mitään tähdellistä tekemistä niin ajattelin että nyt alkaa kyllä valitus. Mut mulla ei oo sitä kuittia. Valitan siis täällä julkisesti. Jos haluutte hyvää salaattia niin tehkää ite. Mä ryhdyn juuri nyt boikotoimaan Atrian KAIKKIA tuotteita. Varmuuden vuoksi.

Mulla on kevään kunniaksi myös 10 litraa multaa. En tiedä mitä sille tekisin, kun mullei oo yhtään kasvia. Ne on kaikki x:llä.

24.3.2010


Tänään siivosin. Täällä on nyt helvetinmoinen sotku. 

Kyllästyin, panin verhot kiinni ja menin Anttilaan ostamaan jatkojohdon ja taulukoukkuja. Tein ihan listan sitä varten. Molemmat asiat luki listassa. Isolla. Ostin pari pinkkiä kimaltelevaa tukkajuttua ja laatikollisen neekerinpusuja ja lohta. Jatkojohto oli väärä. Kun löin taulukoukkuja seinään, ne meni säpäleiksi ja lenteli ympäriinsä. Mulla ei oo mitään syytä hillitä agressiotani.

Söin paketillisen neekerinpusuja.

22.3.2010

Tänään duunarit aloittivat piikkaamisen varttia ennen seiskaa. Niillä on selkeesti maanantai ja ne haluaa että kaikilla muillakin on. Ja lujaa. Kun ne on saaneet asukkaat hätisteltyä koloistaan, niin niitten riehuminen loppuu kun seinään. Vois kuvitella ettei tässä talossa mitään remppaa olekaan.

Heti kasin jälkeen soi ovikello ja arvelin että Aino-mummon televisiosta on taas ääni hävinnyt ja minua tarvitaan vääntämään nupit kaakkoon. Vihreät sukkahousut, villatakki, toppi, x:n villasukat ja yön päässä muhineet peppisaparot, siis natural nude look päällä avasin oven. Aino-mummo, sen lisäksi että on kuuro, on myös vähän sokee. Ovella seisoi kaksi hamppia. Toisella oli musta pipa jossa luki ISÄNTÄ. Ne tuijottivat minua ja minä niitä. Mitään ei oikein saatu sanottua. Kunnes vähän peittelin itseäni villatakilla ja toinen hampeista sai katsekontaktin varpaisiinsa. Näytti siltä että ne on olleet kauan hukassa. 

Avasin keskustelun lauseella: Nii-i?
Isäntä: No huomenta!
Minä: Huomenta...
Isäntä: Muutto.
Minä: Mitä?
Isäntä: Nyt taitaa olla väärä...
Minä: Muutto? En kyllä lähe!
Isäntä: Hehee...
Minä: Kokeilkaa seuraavaavasta kerroksesta, saattaa onnistua kun joku raahasi siellä koko yön sohvia!
Varvasmies: No voi,  olisi ollut parempi tästä...kun on lyhyempi matka kantaa alas. He hee.
Minä: No en siltikään lähe, turha yrittää.
Isäntä: No anteeksi nyt että häirittiin....
Minä: Eipä mitään....maanantai...hauskaa päivää.

Loppupäivän oon nussinut aurinkoo.

21.3.2010


Mulla ei koskaan ole ollut oikein vihreää kautta. Paitsi armeijanvihreä joskus teininä ja oliivinvihreä joskus kun maalasin vanhan kodin seinää. Ja basilikanvihreä maaliskuussa kateudenmyrkynvihreä joskus vittu muuten vaan. Pinkki kausi minulla on aika usein, punainen aika harvoin ja musta aina. Sydänkuosikausi minulla on ei koskaan, mutta jotenkin kun menin yhteen kauppaan ostamaan tavallisia ruusukuvioituja sukkiksia niin ostinkin tuollaiset pohjaväriltään mustat, joissa punaisia sydämiä. Vitun hullu horo. 

Oon ottanut lääkettä ajallaan ja oikean määrän. Mulla on oikeen hyvä olo. Flow-olo. Horo-olo. Valkosuklaapuolukkakakku-olo.Runotyttö-olo. Peppi Pitkätossu-olo.


Oon pakostilomalla. Ajattelin että siivoon pääni ja menen jonnekin pois. En tapa itseäni, ei tarvii soittaa kenellekään siellä. Kunhan vähän matkustan poispäin ja tulen takaisin.


Tänään sain taas kukan. Koska olen niin hyvä. Olin elokuvateatterissa katsomassa itseäni isolta kankaalta, ihan ekaa kertaa elämässäni. Siellä roikkui mun maha ja perse ja kaikki nauroi aina välillä. Minäkin nauroin. Se oli mukavaa. Samalla myös liikuttavaa. Satumaista. Siellä oli prinssejä ja kuningattaria, markiisittaria ja Haapaniemen herttuatarkin oli. Siellä oli nakkeja, siellä oli kirjoittamiani satuja ja miesten kirjoittamia satuja. Ihania naisia. Valloittavan ihania naisia. Kimppakivaa.


Tyttö: piupali paupali
Musa: Ei mitään
Fiilikset: teetä

19.3.2010

OSTOSLISTA

Ostin tänään vihreät sukkahousut. Koska olen myrkkyä. Olen myrkyllinen. Olen tappava. Minuun ei voi koskea. Jos koskee, edes vahingossa, kuolee. Mussa on joku juttu.

Ostin tänään basilikaa, sormeni tuoksuvat revitylle basilikalle. Olen tänään basilikaa.

Ostin tänään pullollisen punaviiniä. Se ei riitä, mutta juon sen.

Ostin tänään uudet hanskat, mustat, koska lapsi sanoi että vaaleanpunaiset ei oikein näytä mun hanskoilta. Vanhat katosivat mystisesti. Löysin ne äsken kirjahyllystä.

Mä en jaksa laskee selibaattikuukausia. Lopetan sen. Bling. Vittusaatana. Itkupilli.

18.3.2010


Ihan ekana viittaisin tuohon alimpaan kuvaan. Voisin vaikka vannoa että ihan hetki sitten annoin saman vinkin. Tyylibloggaajana voin kertoa ettei mulla ole kalman hajua siitä kuka on Odile Gilbert, mut ilmeisesti mulla ei tarvii olla. Nytkin on sykeröt päässä, aamua odottamassa. Tykkään. Eli olkaa siellä tarkkana, mun vinkit on kansainvälistä huippukamaa.

Pari uutta vinkkiä ruoasta ja juomasta:
1. Syökää hyvää ruokaa (yllä pikalounas kaikenmaailman iduista, purjosta ja kurkusta, päälle vaan sitruunaölyä ja jotai pippuria.)
2. Juokaa vissyä. Siitä tulee pirteä olo. 
3. Juokaa pepsimaksia 3 l päivässä jos tuntuu että tarvii jotai lääkitystä. Tämän olen varastanut ja mukaillut omiin tarkoituksiin. Maaria Oikariselta tulee tämä vinkki. Mainio taiteilija. Näyttely Turussa. Menkää sinne.


Oikeesti piti pitää semmoinen neljännevuosikatsaus, ennen Nokiaa ja muita. Mun on nimittäin valmis. En usko että parissa viikossa tapahtuu mitään kummempaa, ja jos tapahtuu niin kerron siitä sitten alaviitteessä.

Katsaus: 
Oon ihastunut piirrettyyn.
Oon tehnyt "sovinnon" yhden tyypin kanssa. 
Oon allekirjoittanut avioeropaperit.
Oon ollut vitun kipee.
Oon kadottanut kolmet hanskat, yhden harjan, n.30 pinniä ja hatun.
Oon kadottanut 400 g juustoa. Tämä tapahtui eilen.
Oon kirjoittanut runoja.
Oon itkenyt monta viikkoa, mut nyt en oo kahteen päivään.
Oon löytänyt ehkä kämpän Barcelonasta. Kolme kertaa. Mut nyt ois yks aika halpa.
Oon juonut ihan liian vähän punaviiniä. Tai sit liikaa.
Oon päättänyt etten puhu sille yhelle horolle enää ikinä.
Mua on luultu kuolleeksi.


Tämän perusteella vuodesta on tulossa ihan mahtava. Muhun kannattaa sijoittaa.

16.3.2010


Ostin joku päivä kalsareita. Tämä on lumimäärän lisäksi sillä tavalla erikoinen talvi että ostan aika paljon kalsareita. Se johtuu siitä että  joku nyysii järjestelmällisesti kaikki UUDET kalsarini pyykkituvasta. Ne rupiset ja revenneet jotka on lähinnä kuukautiskäyttöön säilyvät koskemattomina.

Eli sinä joka viet kalsarini niin tässä nyt on sitten seuraava satsi tuloillaan.
Mun harja onneksi löytyi Barcelonasta.
N sanoi tänään avajaisissa että näytän upealta ja mun tukka myös. Mä oon absolutely upea.


Tyttö: upea
Fiilarit: diudiudii
Kalsarit: Lindexiltä, 4 € kpl, jotai alen loppujenloppuja
Musa: Lisa Ekdahl – Vem Vet

14.3.2010



Tukanlaittoresepti eli hiustenhoito ja muotoilu:
Pese hiukset n. 3 päivää aiemmin. 
Anna kuivahtaa pikkuisen, kerää kaikki pinnit joita talosta löytyy. Kierrä pieniä määriä hiuksia sormien avulla sykkyröiksi ja kiinnitä pinneillä. Unohda yöksi päähän. Älä löydä aamulla harjaa. Anna olla pari päivää. Lisää sitten kiireessä kuivashampoota ja hiuslakkaa. Kun menet illalla baariin, huomaat että sinulla on juuri sellainen tukka kun kaikilla 20-vuotiailla trendikkäillä tytöillä ja pojilla. Kuva yllä.


Mullakin on uudet kengät. Ne maksoi 11 €  3 viikkoa tai 4 sitten. Kuopion Sokokselta. Ne oli mulla eilen jalassa ja voin sanoa että jääkenttien kutsu ja noi kengät yhdessä estää kännikäyttäytymistä.


Tyttö: ui kahvissa, laulaa Nick Caven mukana Kindness Of Strangersiä
Deitti-ilmoitukset: poistettu, ei musta oo

Ajelin eilen ja tänään mersulla. Kuuntelin lujaa musiikkia ja ajoin tasan tarkkaan rajoitusten mukaan. Olin Joensuussa, L:n luona juonimassa ja puhumassa elämästä ja kuolemasta ja työstä ja sairaudesta ja taiteesta ja pelosta ja vainosta. Katselimme videoita, saattaa olla että vähän lauloimmekin, suunnittelimme yhteistyötä ja joimme näin paljon viinaa ja viiniä:
Nukuin hyvin, aivottomasti, heräämättä ja luonnottoman pitkään. Aamulla ajattelin miestä mutta pyyhin sen päästäni. Ajoin takaisin kotiin jan menin Riston keikalle. Risto oli paras. Vitun hyvä. Lauloin ja vihelsin ja huusin vain yhden kerran vittu. 

Tulin korkokengissä kotiin ja päässä alkoi soida biisi joka kuului radiosta kun ajelin:
Mulla on rinnat
Mullon mun luut
ja mun 28 hammasta sua puree
jos lähelle tuut
Mulla on kohtu
ja pakastimessa purkkeja 5
Mullon nää kaikki
siis, miehistä viis!
-Chisu 


Tyttö: vittu, uninen
Lääkkeet: ottamatta
Fiilikset: Risto
Mies: en todellakaan tiedä

12.3.2010


Vihdoinkin mun deitti-ilmoituksiin on tullut vastauksia:

Käyn töissä arkisin, arvostan ihmisessä suorasukkaisuutta ja rehellisyyttä, olen luonteeltani aluksi ujo,hauska,rehellinen,luotettava ja avoin :)

you think too much! Let it be. Get your freak on! Tell me what you wanna do?

Palataan...kaunis...söpöliini...

olen lapsirakas soita minulle suoran niin kerron sitten lisää itsestä 

Aikas pantava mimmi...

...sateisen luonnon tuoksu yllämme kumisaappaat ja sadeasut mieti en ole häirikkö

Tosi kivoja poikia kaikki. Noilla sanoilla ei vielä panna naista suoraan aivoihin, joten antaa olla. Kunhan ehdin niin poistan ilmoituksen ja lähden kadunkulmaan myymään itseäni. Huorailu on aina trendikästä, lesboilu myös. 

Vainoviikko alkaa olla ohi ja minulla on entistä enemmän reseptejä kalenterini välissä. On vähän sellainen olo että ottaisiko vai eikö ottaisi ja jotain sitä sitten kuitenkin nappaa. Sananvapaus on jotenkin jännä juttu, yksilönvapaus kai myös. Jos hoitaa itseään niin kuin parhaaksi näkee, ettei esimerkiksi tappaisi itseään, niin onko hyväntahtoisilla huolestujilla oikeus lopettaa se alkuunsa?

Nainen: pirteä ja hyväntuulinen
Fiilikset: lääkehuuruinen
Musa: http://www.youtube.com/watch?v=iCCwez5QZtM

9.3.2010


Tänään on kansainvälinen vittupäivä. Tai siis eilen oli. Tänään on tiistai. Ja toissapäivänä oli kansainvälinen vitunhuonojenuutisten päivä, vaikka oli oikeesti tosi ihana päivä.  Mut ilta ja yö oli huonojen uutisten itkemisen päiväyö. 

Mä en voi kertoo niitä huonoja uutisia, kerron sitten kun ne on ohi.

Vaihdoin mun citydeittiprofiilissa kohdan salainen haave: itsemurha. Siitä tuli tämmöinen: salainen haave: itsemurha <3 <3 <3. Tainan kanssa vittuiltiin koko ilta ja juotiin ainakin 8 cl likööriä ja vaniljaabsoluttia per lärvi. Taina joi kyllä konua. Minä absoluttia. 


Vittupäivän kunniaksi laitoin nenään tommosen jutun. Ja korvaan kaks. Kävin äsken kusella ja säikähdin että musta on tullu puu, joulukuusi, mut sit muistin että mä oonkin vaan mä. Pitkään katselin kimallusta peilistä enkä osannut päättää oonko tosi söpö vai ihan perseestä. Perseeseen en laittanut mitään tai vittuunkaan.


Mut sit päätin että toi nenä on ihan kiva. Mulla ei oo ollut nenässä mitään ylimääräistä ainakaan kymmeneen vuoteen. Harakka.


Naapurin setä, se joka kuseskelee miten sattuu aina öisin mun päähän, tuli just ihan kännissä kotiin ja sillä on nainen mukana. Mut se on niin kännissä ettei se jaksa panna sitä. Se saattaa kohta lyödä sitä naista tai sit vaan sammuu. Mut nyt kuulostaa ihan kun se itkis. Otanpa juomalasin ja tikkaat ja painan korvani kattoon, siis juomalasiin ja juomalasin kattoon. Miehet on niin vitun herkkiä. Vitunherkkiä. Hyvää yötä. Onneksi tänään on tiistai.



Nainen: vittu
Korut: 3-5,50 € Glitteristä 
Musiikki: Vittupäivä

7.3.2010


Jätti se hajuton luomumies jälkeensä luomuvalkosipulia joka oli täynnä luomukuoriaisia. No en sitten syönyt niitä, vähän kuvasin ja paimensin ja otin hengiltä, tai siis ne joutuvat tekemään itsemurhan The Peacefull Pill Handbookista pöllimälläni metodilla. Tosin ne ei itse tiedä tekevänsä itsemurhaa, ja kyllä se ulkopuolisen silmään selkeeltä murhalta näyttää. Toi sokerikuoriainen oli jo saanut itsensä hengiltä, hukuttautunut öljyyn. Nokkelaa. Ja öljy on hyvää, joskus tekee mieli itsekin hukuttautua, siis juoda sitä pullosta suoraan. Sitruunaöljyä.

Joskus tulee myös himo tuohon Yogi Chokoon. Pakko vaan saada. Vähän kun orgasmi on joskus pakko. Mut sen saa sentään ihan ilmaiseksi. Mä olen jotenkin mennyt sekaisin tai tullut hulluksi, koska poikkesin tänään kirpparilla ollessani patterinhakumatkalla. Tuhlasin sinne melkein kympin, enkä ostanut mitään mustaa. Ostin sentään ainakin 5 toppia ja yhden hameen. Luulin että mulla on vaan ihanan isot tissit, kun mitkään vaatteet ei enää mahdu päälle. Mut kotona huomasin että mä oon vaan läski. Se johtuu meidän talon uudesta hissistä. Siitä jonka lattia hohtaa helmiäisenä ja seinänä on helvetin hyvin valaistu peili. Päätin tänään että lopetan hissin käytön kokonaan. Mut sit menin tietysti heti hissillä kellarin "pesulaan". Olin silmät kiinni koko matkan.

Ruoka:
porkkanoita
punajuuria
rosmariinia
herkkusieniä
vuohenjuustoa vähän
öljyä
balsamicoo
sipulia
auringonkukansiemeniä
(mausteksi voi laittaa myös kuoriaisia)
Kaikki sekasin uuniin.

Juoma:
Räjäytin torimummolta ostamani punaherukkamehun lattiaan. Tai sekin teki itsemurhan kun avasin jääkaapin oven.
Deitti-ilmoitus: Kukaan ei ole vieläkään vastannut. En tosin löydä sitä ilmoitusta itsekään. 

Tyttö: olio tai öljyisen likainen
Puhelin: mykkä
Tukka: pesemättä

6.3.2010

 

Eilen oli kipusiskojen kuolleitten runoilijoiden kerhon iltamat. Parasta  oli että kun olen jossain vaiheessa ollut niin huonossa kunnossa etten ole jaksanut juoda viinaa, niin eilen juotiin ihan mukavasti hissukseen virallista kerhojuomaa eli Jallua. Ja punkkua tietenkin, ja kolaakin.

Aloitimme Sylvia Plathilla, mutta minä en kestänyt sitä, joten jatkoimme Bukowskin, Laineen, Baudelairen, Ekelöfin ja Lahtelan kanssa. Vähän Leinoakin lauleltiin. Ja Eeva-Liisa Manner lähti sitten lopulta Piiun kanssa kotiin. Sättäilin pitkään Skypessä yöllä M:n kanssa ja mieli jäi hyväksi, aamulla puhuin pitkään P:n kanssa.

Minä olen vielä vähän aamukännissä vaikka on iltapäivä, mutta tämä on oikein hauskaa. Pilvi on jossain treffeillä ihan varmasti. Laitoin sinne citydeittiin ilmoituksen, mutta en ole vielä saanut vastauksia. Tämmöinen se on:

En ole millään mielellä liikkeellä. Olen epäonnistunut kaikissa ihmissuhteissani, varsinkin miesten kanssa. Minusta ei vain ole elämään suhteessa. Mentaalitasolla saatan olla kiinnostavan tuntuinen olio, mutta käytännössä jokainen tapaamani mies on joko dumpannut minut, joutunut dumpatuksi tai sanonut minun olevan seksuaalisesti matto, tai epäsopiva tai jotakin muuta miehekkään loistokasta. Yleensä lopettanut puhumisen tai poistanut minut kaikista tiedoistaan. Minussa on siis jotakin käsittämättömän globaalin vastenmielistä, mutta en ole vielä saanut selville mitä se on, joten oletan että se on "kaikki minussa".
Olen ihan vitun liian vanha tähän, ruma ja lihava, mutta ne saattavat olla niitä hyviä puolia.
Elän liikaa yksikseni. Teen typeriä ratkaisuja elämässäni, kokeilen mahdottomia, masennun, kirjoitan runoja, teen taidetta ja töitä. Mitä muuta? Saan niin vähän liksaa etten kykene ostamaan seuraa. Oikeastan en edes halua seuraa. Vituttaa vaan kaikki. Mun kaveri teki tämmöisen ja sai vastauksia kaikilta idiooteilta. Ajattelin että minuakin onnistaa.

Verrattuna siihen millaisia ilmoja muut jättää, tää on aika laadukas. Itse vastaisin ihan heti. Ja oikeestihan mä olen uskollinen mun piirretylle.

Kuva: henkasta ja maukasta, käsittämätön kybän ostos, tissitkään ei mahdu kunnolla sisään.

5.3.2010


Yöt ovat vaikeita. En nuku, nuokun ja haaveilen kuulevani taas miehen äänen, soiton, mitä tahansa, pienen merkin. Sitä ei tule. Minun ongelmani on se että olen ilmainen ja avoin. Friikki. Leimaton.  Minulla ei ole edes korvarengasta, saati tatuointeja, lävistyksiä, arpia. No vähän. Olen puhtaudessani täysin käsittämätön friikki. Typeryydessäni ylittämätön. Hauska pieni ja kipuileva anekdootti.


Huolestuttavinta lienee julmuuteni itseäni kohtaan, välinpitämättömyys, uppoutuminen, syömättömyys, viinanhimo ja itkun maksimointi. Kaipa minä tarvitsen ne. Joskus hiekkalaatikolla unohdan että tämä on leikki, tai jokin testi. Kun kissa on mennyt, minulla on laatikollinen paskaa jonka kierrättämisestä minulla ei ole hajua. Paitsi tietenkin haju joka syöpyy minuun, olen itse sitä samaa paskaa ja kusta enkä enkä tiedä mitä tehdä sille.


Haluaisin sanoa etten enää koskaan, en  enää ikinä, en enää koskaan vaikka mikä olisi, tule olemaan auki kenellekään. Minun kohdallani se on vaikeaa, kuvittelematonta, mutta nyt juuri se tuntuu oikealta. Minusta on syöty palasia joita en koskaan sanonut ääneen edes itselleni. Minä en tiedä miksi minä suostuin siihen. Minä en jaksa enää itkeä.

Yritän niin kovasti jaksaa, mutta tällä kertaa se ei meinaa millään onnistua.

4.3.2010


On se yksi vitun vittu. Paitsi ettei minua silleesti enää niin vituta. Ihan puoliraaka ja lihallinen olo on taas. Ajattelin viettää tänään ylevän shoppailevan lounastunnin, mutta lapsi oireili aamulla ja olen motissa lataamassa Madagasgaria tai jotain. Tänään on siis "en saatana saa ostettua mitään päivä". Huomenna ostan viinaa ja punaviiniä. Runotytöt kokoontuu ja kuolleet ruonoilijat luetaan kannesta kanteen ja sitten ollaan kännissä tai jotain. Tai ainakin mä oon. Kännissä ja runollinen.


Tänään viihdytän itseäni selailemalla kuvia abortoiduista sikiöistä. Ihme mömmöä. Minä yritin kerran tehdä abortin. Siitä on jo aikaa, mutta kun menin operoitavaksi niin kaikki menikin mönkään. Ei siellä ollut mitään abortoitavaa. Tuulimuna vain. Julkaisen huomenissa tuulimunan isän nimen. Tai vaikka nyt. Se on A tai H, tai ehkä T.  En tiedä kuka, sillä vietin aika sekavaa elämää silloin. Nykyäänhän minä olen suurimman osan vuodesta selibaatissa ja uskollinen piirroshahmolle (no en oo, koska ei se silleen oo mun kaa, koska mä oon tämmönen, tiedättehän, tai siis oon uskollinen selibaatissa, siis mitä vittua...).


1.3.2010

 
Kevään ehdoton trendi naisten pukeutumisessa ovat keltaiset kauluspaidat, miesten hattu, miesten liivi, krakat ja viikset. Trendin luoja on kanadalainen muusikko Bob Wiseman, joka hiljattain konsertoi suomessa ja villitsi alkuperäisväestöä. Siis naisia. Ja tiettävästi ainakin yhtä miestä.

Siitä tulikin mieleeni vihannekset ja muut luomuasiat. Keskustelin nimittäin asiasta tiukan vegaanin kanssa. Että kuinka ekologista se on ostaa keniasta tänne pohjolaan tuotettuja tuoreita luomupapuja? Siis kuinka luomua luomu on?  Minusta kenialaiset pavut ovat niin hard core luomua etten oikein edes tajua. Yritin tämän luomuilijan rinnalla ostaa mummon mehua torilta, paikallisista metsävaapukoista uutettua, sekä porkkanoita Suonenjoelta. Mut ne oli kaiketi vähän epäilyttäviä. Lakkahillon se jätti näköjään jääkaappiin, mutta vei viimeisen tofupaketin mennessään. Saksaan.

Hävetti kyllä kauppahallista olla ostavinaan kuivattuja kotimaisia karpaloita, alkuperämaa Kanada. Ei ostettu.



 Mua väsyttää ihan vitusti.

Vaatteet: Henkasta ja maukasta saa keltaisia (vihertäviä) kauluspaitoja ja liivejä.
Tyttö: Paskana, luomuna. Itkee, ikävöi, ei luomua vaan ihan muuta.
Musa: Tänään ollaan hiljaa.