31.7.2010


Olipa kiva postata TomTomiposti ja sitten poistaa se. Ei toisille saa niin tehdä. Sen sijaan että pakkaisin kuin pupu, laiskottelen kuin nainen. Makoilen sohvalla puolialastomana ja tuijottelen varpaitani ja muuttolaatikoita vuorosilmäyksin. Lasken että mulla on yhteensä kymmenen varvasta ja 20 muuttoloodaa joista suurin osa on tyhjiä. Varpaat on kyllä täynnä mut jalat yhä vaan huonommassa kunnossa.

Juon kahvia ja kahvinjuonti on maailman ihaninta. Myös laihtuminen on hauskaa. Julia Kristeva ja Ingmar Bergman ei oo hauskoja. Laitoin ton Kristevan muuttoloodaan ettei se häiritsisi minua, mutta samalla jotenkin, oikealla kädellä nappasin sieltä Nabokovin Naurua pimeässä ja istahdin lattiaan lukemaan sitä ihan satunnaisesti sivulta 66. "Keitä ovat ne jotka jättävät vanhoja kiiltonahkakenkiä katuojaan?" Mun tekis mieli jättää kaikki kenkäni katuojaan ja itseni myös. Kuristaa se sinne ja jättää siivoon asentoon makaamaan suu mullassa. Mua ei huvita pakkailla, mua huvittaa se että joku nais mua aivoihin, mutta kukaan ei. Nabokov ei tässä auta. Nick Cave yrittää, mutta olen jotenkin sillekin immuuni nyt. Oletan että mun täytyy hoitaa tää pakkailu vaan alta ja sitten palkita itseni jollakin kivalla ennen töitten alkua.

Eilen mun lapsi halusi Anttilaan hengailemaan vissynhakumatkalla ja me käytiin notkumassa dvd-hyllyt läpi. Siellä oli melkein kaikki Bergmanit kuudella eurolla. Mä meinasin kuolla. Mulla ei oo ylimääräistä senttiäkään joilla mä olisin ne haalinut. Jos joku haluaa auttaa niin mä voin vaikka vaihtaa Bergmanit seksiin tai jotain. Eli tuo sinä Bergmanit niin minä tuon seksin. Tai siis jotain, koska seksi ei taida tulla kyseeseen jos mä oon tässä vittusaatananpaskaselibaatissa. Mut voin mä sen ehkä Bergmanin takia rikkoa kymmeneksi minuutiksi. En ole niin kovin ehdoton.

Tyttö: haalee ja laiska, keittää lisää kahvia
Biisi: Diamanda Galas – Baby's Insane ja Nick Cave & The Bad Seeds – The Kindness Of Strangers
Fiilarit: ihan jees, haaleen maitokahviset

30.7.2010


Aamulla heräsin jalkapohjat ihan normikunnossa. Puhelin soi ja sossuntäti joka suojelee lapsia, kysyi että onko sitä itsemurhaa siellä taas harkittu? Että kun on nämä ilmoitukset täällä ja kaikki? Ja että onko se lapsi siellä sinun luona turvassa kun oon vähän kuullut huhuja että sillekin puhut siitä itsemurhasta? Mä olin iiiiiihan unenpöpperössä ja jotenkin holtiton ja sanoin, että johan se on helvetti kun minä vaan tapan itteeni koko ajan! Se kertoi että olen lähettänyt lapselle sellaisen viestin että "rakastin sinua aina". Kamalaa. Olen varman lähettänyt sellaisen viestin että rakastan sinua aina, mutta kirjoittanut vahingossa rakastin. Taas siis itsemurha. Mun poika on nokkela poika kun se osaa viedä ne viestit sossuntädeille tarkistettavaksi. Eli ilmiselvästi oon tehnyt itsemurhan. Tässä on nyt sitten 2 itsemurhaa lisää niihin edellisiin jota on 6. Seuraavasta mä kuolen jos oon aito kissa.

Seuraavaksi mä soitin ja tilasin pari miestä itselleni maanantaiksi. Se kelle soitin lupas tulla itse heti ja maanantaina uudestaan. Kaikesta puhuttiin, niinkun nyt laihdutuksesta ja tupakasta ja jumpasta. Niin hyvin kävi että tein ihan vitun hyvät kaupat. Ei maksa paljoa, kolmen tunnin sessio jossa 2 miestä puuhastelee keskenään ja mä voin vaan katsoa. Mä olen varma että se on sen arvoista. Eli laihduttaminen kannattaa aina. Sen kunniaksi mentiin pojan kanssa torille syömään kermajäätelöä. Ja taas mä laihduin. Lupasin että huomenna laihdutetaan yhdessä pizzalla ennen kun se palaa isänsä luo.

Tuossa yllä on elokuisia tuokiokuvia mun kodista. Eiku heinäkuisia tuokiokuvia. Alinna eiliseltä unohtunut ruokapostauskuva (ja siis mä en syö sitä, mut se jolle sen tein, kehui sitä. Laitoin siihen vähän balsamicokastiketta päälle. Unohdin sen ohjeesta.) ja sen yllä näkyy miten mun elämä on valmiiksi tekstitetty. Kadehtikaa. Mä rakastan Bergmania mutta kaks päivää oon vihannut sitä kun ruttoa. En mä vihaa ruttoa. Oon vihannut Bergmania niin kuin ennenkin? Bergman on tainnut tekstittää mun elämän. Eläispä se vielä, menisin vähän tekstittämään sitä.

Mä sain tänään viestin yheltä J:ltä. Se ehdotti että se tulis vähän lohduttaan mua ja mun varpaita. Mä sanoin että se sopii mulle, koska se on aika söpö ja silleen, nuori ja viisas, insinöörimies. Musta tuntuu että insinööri olis nyt ihan paikallaan. Diplomi-insinööri.

Mutta sitä ennen mulla on paljon hommia ja festarit lauantaina! Jippii.

29.7.2010


Taas ois vaikka mitä. Niinku kaikki. Ja sit vielä uusia hienoja elämänhallinta juttuja Pilviltä, kirjavinkit ja kaikki kipulääkeet samassa. Mä rakastan tota naista. Mä varmaan panisin sitä jos en ois sen tappolistalla. Ai mut enhän mä oo enää! Mä en rakasta Riku Korhosta samalla tavalla kun se mua, eiku siis miten Pilvi rakastaa sitä. Riku on mulla jossain maton alla tai missä lie luuhaamassa. Piilossa on. Säästän sitä jonkun päivän varalle. Säästän muuten kaiken muunkin jonkun päivän varalle.

Mä oon väsännyt kaikkea muutokseen liittyvää tänään ja äkkiä kello oli taas jotain 23.45 ja tajusin että pitäis tehdä työtkin. Mulla on nyt tauko ja vedän röökii putkeen ja muistelen mitä kaikkea tänään en saanut tehtyä. Ai niin. Ruokapostaus!

PASKASALAATTI
1 nainen
1 korkkarit
1 iltapuku
maustetaan puuterilla, hajuvedellä ja hymyllä!
1 pöytä
1 vihersalaatti
1 paska

Sekoitetan nainen ja mausteet. Nostetaan pöydälle. Sekoitetaan siivosti naisen eritteet vihersalaatin päälle. 
Nautitaan tuoreen, vastalasketun virtsan kera.

Tää ei tietenkään sovi kaikkien ruokavalioon. Pähkinäallergisten kannattaa aina kait olla tarkkana mitä syö. Mut ne jotka tykkää niin antaa mennä vaan. Postan annoskuvat myöhemmin.

Mulla kävi mäihä muutenkin tänään kun ruokalistan suhteen. Pissapoika lupasi mulle omat pissafestarit! Piristyin ainakin kahdeksi minuutiksi. Pissapoika saattaa kyllä jäädä festarialueen ulkopuolelle jos tulee korkkareissa. Niin kateellinen oon niistä sääristä.

Ja sääristä jalkoihin (tää mun elämä on yhtä aasinsiltaa) Mä heräsin aamulla outoon tunteeseen mun jalkapohjissa. Mä olin yöllä, unissani, nylkenyt ihoani. Jalat on aika huonossa kunnossa sattuneista syistä muutenkin, eli en ihan sitä terveintä orvaskettä nyhtänyt, vaan kuollutta, x-rakkoa ja muuta. Olin silti vähän hämilläni. En uskaltanut avata Mustaa aurinkoa, sillä siellä olisi ollut tähän vastaus ihan varmasti. Kristeva naputtaisi jotain valkoisesta perversiosta tai jotain. Olin kun en oliskaan. Mutta sitten kävin henkilövaa'assa ja da da, olin laihtunut taas!

Laihdutusvinkkeihin lisään siis itsensä elävältä nylkemisen.





27.7.2010


"Nainen kokee eroottisen kohteen menetyksen hyökkäyksenä sukupuolielimiään vastaan. Rakastajan tai aviomiehen uskottomuus, hylkääminen, avioero tms. vastaa hänellä kastraatiota. Tällainen kastraatio antaa välitöntä kaikupohjaa ruumiin ja ruumiinkuvan eheyden tunteen ja koko psyykkisen koneiston tuhoutumisen uhalle."

"Eroottisen kohteen menetys pirstoo naisen psyykkisen elämän ja uhkaa tyhjentää sen täysin aivan kuin hänen psyykensä olisi hänen falloksensa. Nainen kokee ulkoisen menetyksen sisäiseksi tyhjyydeksi, välittömästi ja masentuneesti."

Julia Kristeva, Musta aurinko, masennus ja melankolia, 1997, nemo, s. 97.

Minulla olisi tässä muutama homma tehtävänä. Aloitin taas tauon, en siedä suoltamaani sontaa, enkä jaksa selata Minna Canthia läpi yhdessä yössä. Mikä on vakaa tarkoitukseni, yhä, vielä.

Olin aamulla partsilla röökillä ja avasin Mustan auringon. Se sai mut vähän hämilleni taas. Musta ei oo oikeen feministiksi tai naiseksikaan, sellaiseksi analyytisen psykoanalyyttiseksi, nyt. Mutta mitäpä muuta on äkillinen laihdutuskuuri, alkaen siitä kun tietää jo olevansa hylätty, vaikkakaan sitä ei ole julkistettu? Minut hylättiin jo kauan sitten. Nyt raavin teinimeiningillä kehoa kasaan, inhoan sydämeni lyöntejä, päävaltimoitteni sykettä ja itseäni. Huvittaa toisen ilo ja onni.

Lapsen läheisyys estää minua itkemästä, tänään se ei enää toiminut. X ei ole kovin myötämielinen avunpyynnöilleni, mutta pyysin silti että se ottaisi pojan yhdeksi yöksi jotta saan työni tehtyä. X suostui. Ja minä ulvon. Itku auttaa päänsärkyyn joka syntyy pidätetystä itkusta. En tiedä milloin teen työni.

Kuopiossa nuoriso on kuollut jonkin vahvan opiaatin yliannostukseen. Lähden iltakävelylle etsimään potentiaalisia katumyyjiä.

Tuliks tää nyt väärään osoitteeseen?

Tyttö: märkä, suolavetinen, liian vanha ja keski-ikäinen, riittämätön
Laulu: http://www.youtube.com/watch?v=BIaU1us81Ts
Fiilikset: aika

25.7.2010


No siis uskomatonta tapahtu taas eilen. Olin vähän humputtelemassa elokuvissa. Inception. Vitun hyvä. Sit myöhemmin mä olin baarissa joidenkin tyyppien kanssa, saattaa olla että tunsin ne entuudestaan tai sit en, koska yksi tunsi mut vaikken mä tuntenut sitä. Tai siis luulin että se on yks U mut se olikin S! Ihan kun mäkin. (Niinku ässä.) Mutta se oli lukija. Tämän blogin LUKIJA! Niitä on nyt kolme! Se oli vähän kun fanitapaaminen ja mulle tuli tosi oudon outo olo kun se sanoi, että sähän oot se Sari Hakala? No oonhan mä mut miten tässä nyt näin pääsi käymään? Sit oli vähän puhetta jostain blogista jota se lukee ja jota kirjottaa joku Sari Hakala, mut en oikein saanut selvää että mitä blogia se luki. Ja sit en muistanut mikä mun oman blogin nimi on. Nyt mä muistan. Mut sit N kertoi että mä olen tavannut sen S:n ennenkin ja saattanut silloinkin puhua jostain blogista. Tää saattaa myös jotenkin liityä festareihin, mut niistä mä en muista mitään paitsi sen kun Pilvi kampes ittensä aamulla mun päältä ja mulla oli hanskat ihan ruskeena. Ja N vielä selvensi että S (siis mä) kirjoittaa sellaista "häiriintynyttä lifestyleblogia".

Enivei, mä lasken nyt itseni julkkikseksi. Otin sen kunniaksi tänään itsestäni paparazzikuvia. Julkkis krapulassa! Ja S on tosi rohkee kun kertoi et lukee tätä (tai mitä se nyt lukeekaan). Se on meidän eka miespuolinen lukija, eli se täytyy ehdottomasti kutsua seuraaville festareille. Tervetuloa S. Voit sit lukee täältä millon ne on. Ja saattaa olla että J:kin on vähän lukenut kun luuli olevansa nörtti, mut ei se oo nörtti, tai siis on, mut ei se nörtti.

Ja mä menin taas niillä listoilla sekaisin. Että mikä on tappolista ja mikä panisinlista. Samalla huomasin että uusin P ei ollutkaan uusin P, vaan mies joka suomentaa Nietzschee. Mä en osaa kirjottaa tota nimee oikein, mut se on tästä edespäin Nietzsche. En usko että mun tarvii kirjottaa sitä montaa kertaa, koska se nyt vaan meni silleesti. Samalla orja muuttuu nyt proosallisesti T:ksi, koska se on menny jonnei neitolaan ja rakastunu. Mä en oo se neitola. Eli orja, eiku T, siirtyy nyt tappolistan kärkeen.


Mä oon S. Ja mä en oo yhtään häiriintynyt. Vittusaatanaselibaatti pitää, kuten jeesusteippikin. 


Mulla on ton kuun kanssa treffit nyt. 


Tyttö: Laidaton, auki ja alasti
Fiilikset: normielämä
Taustalla: hiljaisuus, kuu

24.7.2010


Tällä viikolla mä olen laihduttanut siiderillä, jopolla, keskioluella, sipseillä,  itkulla, Linnanmäellä ja Korkeasaarella ja loputtomalla, jalat rakoille kävelemisellä. Olen laihtunut. Enää 17 kiloo vai mitä se oli niin oon kymmenen kiloo läskimpi kun kakskyt vuotta sitten.


Pissapoika ja rakkauskirjeiden lähettäjä on lohduttaneet mua sätillä, kuvilla ja rakkauskirjeillä. Mä olen mahtava. Mä en saa mököttää. Enkä mä enää mökötäkkää. Mä olen selannut kirjakaupassa semmosta raikasta kaunokirjallista teosta jonka nimi on jotain sinne päin kun "100 tapaa kostaa exälle". Siellä on mielenkiintosia artikkeleita. Lyhyitä ja informatiivisia. Niin kun nyt silakoiden tiputtaminen eksän postiluukusta sisään kun se on jossain viikon lomalla. Mua viehättää nää kalajutut todella. Vaikkei mulla mitään eksiä oo niin ajattelin että voihan silleesti kostaa kelle huvittaa? Oikeesti mä en oo kauheen paha. Paitsi tietysti festariaikaan saattaa ilmetä joitain ylilyöntejä, kaappauksia, luvatonta haltuunottoa, salakuvaamista, tunkeutumista yksityisasuntoon ja henkistä ja fyysistä pahoinpitelyä. Mut se ei oo mitään sen rinnalla mitä keskiverto kaksplus-keskustelupalstalainen tekee.


Mä olin poikain kanssa eilen hippaamassa ja se oli mukavan lepposan parannuttavaa. Eli siis istuttiin samassa pöydässä koko ilta ja selattin lehtee, kirjaa ja jotain käsittämätöntä nörttiartikkelia. Nörtit on muuten aika jees. Siis ne kaks jotka mä tunnen. Äly on kaunista. Tosin ruma äly ei oo kaunista.

Mä avasin mun profiilin deittipalstalla. Sain jo yhden naimatarjouksen jostain vitun Hevonperseestä mieheltä joka haluaa sekopäisen naisen, on evanelisluterilainen ja tykkää rauhallisista koti-illoista. Siis ihan sama mitä mä oon. Menen luostariin. Vittusaatanaselibaatti sujuu nyt ihan omalla painollaan koska vaihtikset sille on aika hihityttävän karmivia. Pussaan itseäni ja mulla on ihan rauhaisa olo.

21.7.2010


Mua kovasti kiinnostaa toi Milla. Mun miesten nimien muistamislistasta ei ole nyt mitään jäljellä, koska jatkossa niitä miehiä ei ole, tai sitä listaa. Mun mielikuvitus ei riitä kun koko ajan tulee lisää uusia hahmoja. Aattelin antaa niitten olla ihan keskenään vittu jossain muistilistalla eikä sitten muuta.

Ja kaikki runkkujutut kookosöljyllä kiinnostaa kans. Mä nimittäin päätin että siirryn takas vittusaatanaselibaattiin, jonka aikana voi toki runkata niin paljon kun huvittaa, mut ei sit muuta. Viimeinen listamies (joista ei siis ole kuulunut enää aikoihin, ainakaan viikkoon tai puoleen mitään) ilmottautui tekstarilla viime yönä 01.58 ja mä tyhmä vielä menin lukemaan sen ja vastaamaankin jotain yleishöperöä. Se oli orja sieltä jostain saatanan puskasta kutemasta kalojen (ja näköjään naisten seasta.) Se kertoi ihan asiakseen että "huomenna eräs neito". Mitä vittua? Siis vittua mulle esittelee, vierasta vittua, joskus kahdelta yöllä! Mitä siihen voi sanoa. No pari tukahtunutta perkelettä ehkä. Istuin taas jostain helvetin syystä espoolaisella takapihalla viilentymässä ja yritin polttaa varmaan viittä röökiä kerrallaan kun vastasin sille jotain ihan vitun älykästä niinku "Senkin pervo sika". Mä olen kielellisesti niin nokkela että häijyä tekee.

No minä siinä sitten tietysti itkemään (en oikeesti itkeny, metafora on tämä) ja polttamaan lisää tupakkaa. Avasin vielä varmuuden vuoksi koneen ja tuhosin viimeistä tavua myöten hienon pervotarinani jota olin sille yllärilahjaksi kirjaillut. Siitäs sait! Vitun kusiputka.

Aamulla poistin lakat ja timangit kynsistä ja menin Linnanmäelle lasten kanssa. Siellä oli kamalaa.

Ja nyt, vaikkei kukaan usko mua oikeesti niin tykkäsin/tykkään siitä miehestä. Vaikkei sitä mieheksi voi/saa sanoa. Ihan kamalasti. 

Mun täytyy varmaan palkata joku tekemään tätä mun sijaan. Kiitän seurastanne. Halukkaat voi taas ilmottautua sinne sähköpostiin.

18.7.2010

Festarit alkaa olla ohi mutta ainakin mun suussa viipyilee vielä lievä paskan maku. Huuhtelen sitä murukahvilla ja samalla ihmettelen miten mustiksi kynnenaluset pääsevätkään jatkuvasta hinkkaamisesta huolimatta. Mun täytyis tähän vähän purkaa festarien kulkua, mutta ehkä toi kuvasarja kertoo kaiken. Ensin syödään, sitten meikataan ja sitten mennään baariin ja sitten on kumihanskat ihan möhnässä.

Festarit oli tänä vuonna vähän poikkeavat, vähän kokousmaiset. Me kirjoitettiin myös ruokaohjeita, mut mä en hei tässä nyt jaksa ollenkaan alkaa niitä avamaan. Me puhuttiin tietysti miehistä. Kaikista. Me aloitettiin Pitkältäsillalta ja mentiin Juttariin syömään. Me puhuttiin siellä miehistä ja meikeistä ja Sipposta ja riittämättömyydestä ja liikariittävyydestä ja roolimallina olemisesta ja punasävytteisyydestä ja siitä millä kaikilla vehkeillä voi kaivella kynnenalusia. Keke Rosberg ja sen kaveri pyysi meitä laivalle mut eihän me lähetty, ei me nyt niin miesten perään olla.

Pilviä kusetti koko ajan. Ihan tosi. Me puhuttiin sit miehistä ja jumpasta ja häpeästä ja miehistä ja Pamelasta ja backgammonista ja katsottiin shakkia ja puhuttiin miehistä ja Loimaasta ja Riihimäestä ja Juankoskesta ja Juupajoesta ja kilteistä ja ulkomaalaisista ja miehistä ja läheteltiin tekstareita miehille ja pyydettiin niitä festareille. Kaikille muistaakseni lähetettiin viesti, eli jos et saanut viestiä niin et ole mies. Me lähetetiin vip-passi myös edellisten festareitten osallistujalle P:lle mut se ei tullut. Ihme tyyppi.

No Juttarista me mentiin Roskikseen koska se on meidän festareilla pakollista. Roskiksen naisille semmonen vinkki että käykää kotona paskalla ennen kun tuutte baariin. Kukaan ei haluu istua kusella teidän paskassa. Me taidettiin puhua vähän miehistä ja syödä suklaatia ja juteltiinkin yhden miehen ja kahdenkin kanssa. Ja sit me tietysti leikittiin vähän tossuilla ja hanskoilla ja lähdettiin Rytmiin. Matkalla me puhuttiin kusesta ja kusemisesta. Nää kusijutut ei olleet mitenkään mun tietoinen valinta, yksi asia vain johti toiseen ja myös Rytmi oli täynnä kusijuttuja. Kesätoimittajan kusijuttu ja S:n kusijuttu. Jostain syystä Rytmissä oli kaikki ja Marko soitti maailman parasta, ihan maailman parasta musaa. Rytmissä meidän festareille osallistui kiltisti P, joka on siis eri P kun kaikki muut tähänastiset P:t. En tiedä kuinka mones P, mut jos joku haluaa laskee niin vastaukset taas mulle sähköpostiin. Mä en tajuu miksei mulle tuu enää sähköpostii?

Me taidettiin vielä pikkutunneilla piipahtaa Juttarissa poikain kanssa ja sit mä varmaan yritin vielä pokata P:n. Mä kiitän sydämestäni P:tä siitä miten se tilanteen hoiti. Ja voihan se olla että sillä oli sisäpiirin tietoo yhdestä toisesta jutusta tai kolmannesta tai jotain. Ja P:lle on kunniaksi myös se rakastumisen määrittely silloin aiemmin Rytmissä. Se oli nimittäin mieheltä aika kaunis ja ylevä lausunto.

Mehän tehtiin sillon iltasella Pilvin kanssa semmoset statementit tulevia festareita ajatellen. Mun statement piti pyyhkii yli, koska se ei oo mikään vedenpitävä, enkä mä kykene noudattamaan sitä edes maksusta.

Pilvin statement: Jatkossakin olen tekemisissä vain miesten kanssa jotka eivät puhu.
Sarin statement: Vuoden kuluttua en ole tekemisissä yhdenkään miehen kanssa joka on tekemisissä sanojen kanssa.

Mutta siis ihan ok festarit. Miehistä taidettiin puhua. Ja laihdutettiin ihan sikana.

Ai niin! Pilvi on myynyt kaikki lautasensa. Ja mä istun nyt Espoolaisella rivitalopihalla ja amppari kävelee mun niskassa. Otan vähän lisää murukahvia ja alan kastella pihaa. Kastelen samalla itseni. Leikin että olen olen miss märkä teepaita. Kaikki on melkein ihan kuin hyvin.

 Käsialanäytteet festarikansalta

15.7.2010


Minäpä otin housut tänään pois ja nostin jalkani tuolille ja söin siinä sitten salaattia. Olin vähän tuolla eilen ja tänään ja aamulla sain kuulla mielenkiintoisen ja jäsennellyn aamusaarnan oikein isän kädestä. Liittyen ihan kaikkeen mikä minuun liittyy.Tuomiokirkon kellojen pauhu vaan jylähteli päässä. Sitä saa mitä tilaa on päivän teema, mutta joskus tuotteen kylkiäisenä tulee tilaamatonta tavaraa, ikään kuin lukijalahjana. Mun aamun ja aamuyön lukijalahja oli siis isällinen saarna maustettuna mahdollisesti piankin toteutuvana uutena trendikkäänä kaasugrillien kokoontumisajona. Mä en erityisesti pidä isällisistä saarnoista tai kuuntele niitä, mutta tätä oli helppo kuunnella ja yhtyä väittämään siitä että olen sekopäinen nainen. Kaasugrilleihin mulla ei ole mitään sanomista.

Eiku siis mä en ole sekopäinen nainen. Ja jos vertaa mua muihin sekopäisiin naisiin niin on ihan väärässä paikassa  jos sattuu olemaan samassa paikassa minun kanssani.

Ostin Lumenen maagisia droppeja jotka tekee mut pikakauniiksi aina kun hörppään pullosta tai jotain sellaista. Musta on tulossa selkeesti nainen. 

Heeei! Pilvi tulee lauantaina kaupunkiin! Vapise kaupunki! Festarit! Festarit!

13.7.2010


Pakko taas postaa kun noi munahommat jäi kummittelemaan ja jännittämään. Odotan siis kieli pitkällä Pilvin muna-artikkelia. Mulla ei oo siihen mitään sanottavaa. En muista miltä muna näyttää. No hei, valehtelen. Mulle tuli sen eilisen rakkauskirjeen jälkeen vähän semmonen olo että ehkä mun ei kannattais ihan kaikkee kertoo täällä. Ajattelin ihan hetken että se saattaa olla jopa vahingollista mun seksielämälle. Vaikka se että kuvaan kaikki kohtaamani munat.

Mä en uskaltais itteni kanssa mennä edes kahville. Mut jotkut uskaltaa. Ja muutakin. Mutta yritin siis tässä äsken ajatella itseäni munana tai vaikka pienimunaisena ja vähän neuroottisena ja ehkä lyhyenäkin miehenä, joka on joutunut kanssani tekemisiin. Ei paljon naurattanut. Minusta kun ei koskaan tiedä. Tuskin ne kaikki täällä pörrää lukemassa, mut riittää kai että yksikin potentiaalinen elämäni rakkaus piipahtaa tänne ja siinä se sit on silmäin eessä. Hullu ämmä. Eli mä tavallaan lupaan itselleni etten laita kaikkien miesten nimiä ja munia tänne tyrkylle. Oikeesti, jouduin tekemään eilen listan miehistä että muistaisin nimittää niitä aina samalla nimellä tai kirjaimella. Ei tämmönen peli vetele.

Viime viikkoina mä olen tehnyt munan suhteen yllättäviä ratkaisuja. Tai en mä ole ole mitään ratkaisuja tehnyt, olen vain ajelehtinut munien joukossa kuin kotonani, maistellut sieltä täältä, napsinut orkkuja munalla ja ilman. Eli ratkaisuna se on  kuiteskii aika tavanomainen.

Mulla oli kerran hollannissa sellainen seikkailu todella pienimunaisen miehen tai pojan kanssa. Se oli just sellanen saatanan hippi johin en koskis märällä sormellanikaan. Ei olisi haitannut jos se olisi osannut joitain muita temppuja, vaikka nuolla kunnolla, mutta kun mua jo lähtökohtaisesti ällöttää ajatus jostain hampultahaisevista hipinraadoista rastoineen mun jalkojen välissä, niin ei siitäkään sitten paljoa riemua revennyt.

Eilen ei illalla jaksanut tehdä mitään niin N teki meille hienot painonhallintakortit. Mä laihdutin samalla kun N askarteli. Meitä on 4 naista. Mä oon toi vaaleenpunasella pohjalla. Mä laihdun 20 kiloo. Oho. Ainakaan tänään mä en siis syö jädee.

Miks mulle ei oo tullu hakemuksia mun unelmien prinssiltä tonne sähköpostiin?

 Käytännössähän mä olen yhden naisen mies. Eiku yhden miehen nainen. Ja mä melkein tiedän kenen.

12.7.2010


Olen yritänyt herätä uuteen aamuun mutta se ei onnistu ollenkaan. Sain rakkauskirjeen ja minua alkoi itkettää. Ihan tyhmää. Tämä kesä ja kuumuus tekee ihmisistä joko hulluja tai sitten fleguja. En tiedä mihin kastiin rakkauskirjeitä kirjoittavat ihmiset laitetaan, mutta selkeästi eri kastiin kuin ne jotka yrittävät lyödä naista korkkiruuvilla silmään. No, minulla ne joutuvat näköjään kastiin jonka edustajat saavat minut itkemään. Ja rakkauskirje on kuitenkin rakkauskirje.

Jouduin muutama viikko sitten tai viikko tai jotain sitten (nythän on loma) miettimään milloin olen viimeksi saanut lahjan. Tai mietin sitä orjalle ääneen. Ihan oikean lahjan. Mieheltä. Minä en millään muista. Se saattaa olla P:ltä saamani jättikyrpä, mutta se tuli melkein vuoden myöhässä, eli lahjan antajalla ei ollut mikään hulvaton kiire antaa sitä minulle.

Viikko sitten puhuin niistä hymytyttö- ja hymypoikapatsaista toisen P:n kanssa. Sellaisenkin haluaisin. Mutta rakkauskirjettä en osannut odottaa. Minä olen nainen joka ei saa lahjoja, eikä rakkauskirjeitä. Piste. Siitä voi kai päätellä jotain. Itsenikin kannattaisi varmaan päätellä siitä jotain.

Kahden päivän sisällä olen altistunut naistenlehdille, niiden kesän rakkausnumeroille. Yhdessä lehdessä oli kuuden kohdan lista ominaisuuksista joita miehellä täytyy olla. Siis kuuden kohdan lista joita Paola Suhonen mieheltä haluaa. Paola haluaa paljon hienompia asioita kun minä. Vaikkapa keskinäistä kunnioitusta ja ihailua tai yhdessä tekemistä ja yhdessä nauramista. N:n ja J:n kanssa aloimme tehdä listaa minun miehestäni, mutta se jotenkin lopahti siihen etten osannut päättää onko "oma auto" tarvittava ominaisuus vai ei. Minusta se ei ole, eli listalle olikin hiipinyt N:n tarpeita. Mun listalla  ensimmäisenä oli kädet ja heti toisena kyky liikuttaa raajojaan. Eli mä en oikeesti vaadi paljoa. En ole koskaan vaatinut. Ehkä se onkin ongelmani. Kuitenkin sitten aina rakastun sellaisiin miehiin joilla on ne vakiominaisuudet joiden ilmetessä toiset juoksisivat karkuun. Miesten täytyy siis olla vaikeita, nokkelia, hankalia, haastavia, vielä vähän lisää vaikeita, itsenäisiä, vaikeasti saavutettavia (myös maantieteellisesti, eli asua jossain Honolulussa), munkkeja, työnarkomaaneja, piittaamattomiakin, mieluiten vähän rumia ja neuroottisia. Hakemukset taas sähköpostiin kiitos.

Tee siinä sitten listaa. Tosin tuossahan se tuli. Omaa autoa tai rakkautta ei vieläkään näy missään. Ja kyllä minäkin haluan nauraa hei. Ja naurankin.

Ja nyt menen vastaamaan siihen rakkauskirjeeseen. Se on siitä hieno rakkauskirje, että se kertoo rakkaudesta joka kestää ja kestää. Ei lopu. Se on vain rakkautta. Se on aika hieno. Vaikka olisin mitä ja tekisin mitä niin se rakkaus aina on jossakin. Se ei taida vaatia minulta mitään.

8.7.2010


Kesälämpö on kiva kun ei tarvii ihan helvetisti vaatteita päälle laittaa ja on nopeempi riisua jos on pakko paneskella jonkun kaa äkkipikaistuksissaan. Tosin siis mä saan näköjään auringosta pilkkuja taas, eli mulla on vaatetta päällä nyt.

Mä fillaroin eilen/tänään 30 kilsaa ja menetin kaiken nesteen itsestäni. Puolivälissä mä keskustelin kirjoittamisesta, kuvista ja kuvaamisesta, runoudesta, viime kesästä, lapsista, nuorista naisista, silikonirinnoista, en  yhtään miehistä, Bergmanista sivulauseessa kylläkin, kirjoista, kunnianhimosta ja ehkä vielä jostain muusta. Joku runokin tuli luettua ääneen. Sen lisäksi nautin hieman valkoviiniä ja katselin sivusilmällä pornoa joiltain vahingossanäkyneiltä maksukanavilta. Paljon oli silikonitissejä ja tyttöjä nuolemassa toisiaan mitä mukavimmissa asennoissa.

Seuralaiseni sanoi että pikemminkin nykyään miestä hämmästyttää tai ihastuttaa nähdä aidot rinnat. Minusta se oli hienosti sanottu.

Hirmu kivoja treffejä on viikon aikana ollut. Mulla on vaan ikävä orjaa. Toivon että se on hukkunut järveen ja isot kalat on näykkineet sen silmät ja korvat ja kielen. No ei silleen saa sanoo. En toivo. Ihan päinvastoin toivon että se on näykkinyt silmät niiltä isoilta kaloilta.

Tyttö: ihan valmis lukemaan kirjaa
Fiilikset: ei oo
Taustalla: Tuuletin täysillä

5.7.2010


Mulla on ollut vähän villi vuorokausi. Rokkia ja sen semmosta, tuskaa ja tanssia ja jatkoja. 30 sekunnin mittainen (kävin kusella ennen lähtöö) valmistautuminen lauantai-iltaan kannatti.

Semmosen tyylivinkin, vanhan ja hyväksi koetunkin jo, antaisin kaikille jotka haluu miestä tai muuta semmosta sukupuolineutraalia vaikka. Älä pese, älä meikkaa, älä kampaa. Se on siinä. Aina käy flaksi. Ei niin että mulla olis varsinaisesti flaksi käynyt, mä kun vietän sellaista nunnanelämää nyt, mut ois käyny jos oisin antanut periksi. Tai siis melkein annoinkin. No tavallaan annoinkin. Periksi.

Mä olen löytänyt itsestäni inhimillisiä tunteita ja mulla on nyt vähän vaikeeta niitten kanssa. Siis inhimillisiä tunteita itseäni kohtaan. Semmosii kun armo, rakkaus ja kunnioitus. Mä saatan joutua vetämään taas liinan pöydältä, kattauksineen. Mulla ei voi olla loputtomasti aikaa kaiken maailman kusipäille jaettavaksi.

1.7.2010


Mukamainen väsähtäminen. Ilma muuttuu viileäksi, hiostavaksi. Minä kävelen ja hihitän. Sosiaalisuus loppuu tähän aamuun. Terassia, Marianne Faithfullia (jonka kitaristi pitäisi lopettaa niskalaukauksella), pölinää ja hihitystä. Avaan tiedoston ja hengitän sen edessä. Tekee mieli katsoa Pingua. Sellaista on elämä.

Alan pienentyä, mekko mahtuu aamulla päälle.

Neljäs päivä matkalla ja olen unohtanut pesuaineeni, varvaskoruni ja rintaliivini ja saanut ne kaikki takaisin. Olisin saanut vielä muutakin jos olisin myöntänyt sen kuuluvan minulle, mutta minä en käytä punaisia vaatteita. Senkin sika.

Vissyä paljon, monta askia tupakkaa ja salaatinlehtiä. Vähän hymyilyä ja Linnanmäeltä kuuluvaa kirkumista. Istun nyt tähän ja hiljenen. Mä en ala ja alan. Eläköön unohtaminen.

Tyttö: Neutraalinsävyinen, tuhruinen ja hikinen
Fiilikset: alkamaisillaan
Musiikki: Julie London – Fly Me To The Moon (In Other Words)