31.8.2010



Mä en voi maata. Mä olen ihan kauhuissani ja paniikissa. Mä haluaisin ihan hulluna maata, mut kun mä makaan, mä alan yskiä limaklönttejä ja roiskia verta ja mun nenä menee tukkoon ja mä tukehdun. Mä istun ja voin jotenkin hengittää. Mutta istualtaan on tosi vaikeeta nukkua. Mun pitäis saada nukuttua että mä jaksaisin istua ja tulisin siihen kuntoon että voisin taas maata. Tää on jotenkin löyhäseittinen ajatuskulku tai kehääntyvä monimutkainen päätelmä. Mutta mikään ei siis ole hyvin paitsi että mulla on sairaan väsynyt olo.

Aina  kun mä olen poissa töistä niin P ja E pitää hienoja ideointipalavereja. P tietää jotenkin täsmällisesti nyt millä tasolla yllemme langetettu kirous liikkuu. Heti kun mä olen taas terve me pidetään kirouksen poismanaamistilaisuus. Paikka on jo päätetty. E on rakentanut sen valmiiksi. Mä toivon että siihen liittyy lämpöä ja tulta ja että ehkä voi samalla paistaa makkaraa? Oon viimeks juhannuksena paistanut makkaraa ja nyt tuli hirvee käristetyn makkaran himo. Tai kai miehiäkin voi grillata?

Mä sain eilen vähän noottia F:ltä siitä että mä sensuroin omaa blogiani! Mut tää on myös Pilvin blogi  (eli mä sensuroin myös Pilvin blogia) ja mä en vaan voi laittaa tänne kaikkia mulkkuja jonoon ja kuvanäytteitä kaikista nesteistä ja eritteistä. En muista että aiemminkaan oltaisi Pilvin kanssa liikoja kuunneltu niitä hyväntahtoisia neuvoja joita miehiltä tulee. Siis että miten meidän pitäis tätä kirjoittaa ja mistä kirjoittaa. P:llä oli tapana kertoa mitä me tehdään väärin kun ollaan niin vitun huonoja ja tylsiä. Ja että Pilvi piti saada istuttamaan jotain parvekemansikoita ja se piti videoida? Vitun pervo. Ja se olikin vissiin pervointa mihin P pystyy. Siis ei sama P joka pitää ideointuipalaveria E:n kanssa. Mä oon ihan kusessa näitten kirjainten kanssa. Mutta P onkin ainoo mies josta on tehty paperinukke festarien oheistuotteeksi.

Ja F on ainoa mies jonka kanssa perinteinen lähetyssaarnaajaseksi tuntuu todella pervolta. Siis tää on häpeällisin tunnustukseni  miesmuistiin, mutta me tehtiin sitä silleesti viikonloppuna. Mä olen muuttunut selkeesti vähän holtittomaksi enkä mä välttämättä pidä siitä ollenkaan. Jään nyt odottamaan sitä että puhun ruotsia sängyssä. Vai puhunko mä jo?

29.8.2010


F tuli perjantaina illalla, väärällä lennolla. Se sekoili kotimaan terminaalissa ja baareissa ja myöhästyi myöhästynestä koneesta, mut löysi sitten tänne minun pikkutaivaaseen. Mä nukuin mun horkkakuumetta pois ja olin ihmeissäni kun ovikello soi ja siellä oven takana oli pukumies, jonka ehkä olin tilannut, en ollut ihan varma. Mut tietysti otin sen heti sisään. Mulla on joku juttu noihin pukuihin välillä. Och då började vi kommunicera på svenska. Det går helt bra. Ja fick  både kaffe och mjölk i dag. Se toi suklaata ja huumeita ja söi ne kaikki ite, koska mä en jaksanut tehdä sille sushia. Ja muutenkin piti hoitaa parit orkut ja pissat ja muut pois alta. Jag har bantat lite.

Nyt on jo sunnuntai mut F ei oo vieläkään käynyt olohuoneessa. Ehkä jo tänään esittelen sille sen osan residenssiä. Tossa se istuu lattialla ja ajaa sen suomenruotsalaista sänkeä pois. Aika kotoista. Tähän vois tottua. Niinku käsi kädessä kaupungissa kävelyä ja torilla istumista ja kulttuuriakin vähän. Mä olen vaan niin heikkokuntoinen nyt et jalat ei pysy alla mitenkään. Jotenkin säälimätöntä itseään kohtaan urheilla näin.

F luulee että me ollaan nyt tasapainossa ja se haluu että mulle hankitaan kaulapanta. Mun täytyy nyt vähän selkeemmin ilmaista sille se että kuka täällä oikeen määrää ja mistä kana kusee. Se käyttää miehekkäästi hyväkseen alennustilaani ja kiimaani. Noi orjat on aina tommosia vitun kinuajia ja inisijöitä. Ihan kun miehet, pieniä jyrsijöitä ihan kaikki.
Sunnuntaiaamu. Taivas yrittää sinertää ja minä herään hitaasti ja nautinnollisesti. Elämä tuntuu hämmästyttävän yksinkertaiselta ja mukavalta. Joku on riehunut sängyssämme koko yön, ja jostakin syystä eriväriset tahrat lakanoissa ja peitoissa tuntuvat kodikkaalta. Ne todistavat, että eilinen oli osaa oikeata elämää. Tuosta lakanasta tulisi hieno arkinen taideteos. Mahtuiskohan se olohuoneen seinälle? Uskaltaisikohan herättää tuota ainutlaatuista kanssaihmistä vieressäni. Sitä voi seurata mitä tahansa. Yleensä lisää tahroja lakanoihin. Mutta se joka ei ota riskiä ei myöskään juo sampanjaa. Taidan kuitenkin keittää kahvit ensin. Elämä ei ole hassumpaa.

26.8.2010


Jos mä katson alas mun nenästä valuu räkää kaikkialle. Jos en katso alas, keittelen kahvia ja yritän pysytellä heränneenä. Tänä aamuna olin heränneenä jo kuudelta. Vaikka olin vaakatasossa, räkää meni joka paikkaan.

Olenko mä kertonut siitä kirouksesta joka leijuu mun ja mun muutaman ystävän yllä? Jos olet langettanut sen niin viittitkö perua? Me aletaan olla ihan tarpeeksi kirottuja. Sairautta, aineellisia ja henkisiä vahinkoja ja ainakin yksi kuolema on taas plakkarissa. Niin ja täitäkin oli taas. Miten me se oikein kesketään? No ihan vitun hyvin ja selkä suorana (paitsi se jolla on selän kanssa ongelmia).

Mun tapahtumarikas elämäni on jo toista päivää pysähtynyt kodin seinien sisäpintoihin. Eli mitään jänskää ei oo tapahtunut, siis noitten kirousten lisäksi. Tai sensuurin. Tai huonojen uutisten. Nyt mä valehtelen räkäiset silmät päästäni. Hyvää on. Olen saanut kutsun naisten kiitosjuhlaan. Se on suuri kunnia. Suurempi kuin aurinko. Veljeni on hengissä vaikkakin vielä viikkoja sairaalassa. Mitään seuralaispalvelun laskuakaan ei ole tullut, eli F on mahdollisesti totta, ainakin sen hetken kun annan sen olla. Se lentää mun luo/muhun heti huomenna. Ellei ole keksinyt lentää toisaalle.

Mä oon vähän rätti enkä jaksa fiilistellä mitään ja tää valuräkä on ihan tyhmää. Mut muistakaa että elämässä ei ole paljoakaan asioita joista ei selviäisi kahvia juomalla. Ja jos ei selviä niin ei. Voi silti juoda kahvia ja se on melkein aina hyväksi.Voi myös mennä kaverin kanssa hyppäämään laskuvarjolla. Mä olen melkein menossa. Saa hypätä kimpassa. Pitää pitää kiinni. Pelottaa. Tulee kuset housuun. Otetaan varahousut mukaan.

22.8.2010


Nyt olen ihan tyytyväinen tähän maanpakoon. Fiskarsin viranomaiset piti musta hyvää huolta. Majoitus oli järjestetty ihan nappiin, sellaiseen vanhustentaloon jossa oli vessaremontti. Kai te tiedätte mitä vessaremontti on? Siis parhaimmillaan? No, mulla ei ollut hätää. Tai siis oli tietenkin, mutta meininki muuttui sitten aamuyöstä jo ihan festarifiiliksiksi. Ja mä niin tykkään kaikista teemafestareista.

En oo ikinä ennen ollut Fiskarsissa, mut se koko kyläpahanen oli jotenkin niin söpö että ällötti. Ois tehnyt mieli vähän oksentaa johonkin suklaapuodin rappusille tai puukottaa joku turisti. Kylässä on ilmeisen hyvä yhteishenki ja kaikki on veljiä keskenään (degeneraatio rules). Siellä on kummallisia riittejä joista kerron ehkä myöhemmin. Mut ne liittyy vaimonvaihtoon ja täysikuuhun ja nuorehkojen naisten uhraamiseen torilla. Siellä on myös jotain hippejä jotka rummuttaa ja kieriskelee rastat liehuen pelloilla ja ojissa. Siellä on myös kyläsauna joka on vähän kuin ansa. Täytyy varoa minne jalkansa laittaa. Hengenvaarallinen siis, mutta ilmeisesti ihan tarkoituksella. Sitä todennäköisesti kutsutaan siellä vieraanvaraisuudeksi. Siellä saa kyllä euron jokaisesta yliajetusta turististakin. Sitäkin kutsutaan vieraanvaraisuudeksi.

F oli ihan mahtava isäntä. Se teki mulle nilviäisiä, koska se jo tietää viehtymykseni kaikkeen niljakkaaseen. Muuten mä elin juustokakuilla ja suklaapuodin antimilla. Aamukahville mä pääsin torille ja kylän miehet kävi tsekkaamassa tilanteen ja kyselemässä juttuja. Mittailivat että mimmonen varras illaksi laitetaan. F salakuljetti mut sit myöhemmin päivällä Karjaalle ja pääsin pakenemaan Espoon kautta Helsinkiin.

Sitä ennen mä suljin F:n suun kotitekoisella kapulalla tai mikä se on. Sen pitäis osata olla välillä hiljaa eikä puhua itsekseen niitä sen vakioita, omahyväisiä suomenruotsalaisia isukkijuttuja. Eli kuinka käyttää jo kerran ja kaksi käytettyjä sukkahousuja ja alkkareita? Myttää kalsarit palloksi ja työnnä avoimeen suuhun. Sido päälle sukkahousut tiukalle lenkille ja vielä kohteen kädet niillä yhteen, ihan samoilla lämpimillä. Tee kohteelle mitä huvittaa eli istu vaikka naamalle raiskaamaan sitä. Kontrolloi hengitystä. Jos se yrittää välillä hengittää niin sille voi antaa tilkan happea jos tykkää siitä edes vähän. Muuten sen voi jättää lojumaan siihen kun on leikkinyt tarpeeksi. Säästyvätpähän muut naiset huonoilta orjilta tai ainakin turhilta sanoilta.

Hesassa mä kävinkin vaan sit sivukirjastossa hinkkamassa persettäni yhden Hipin liepeillä. Sitä piti lähestyä perse edellä (mä tarkistin asian)! Meidän piti mennä yhdessä sen ja yhden toisen pojan kanssa samoihin lakanoihin peuhaamaan. Mut sit yks tyyppi muisti että mullahan on ihmissuhde, et en mä noin vaan voi lähtee kieriskelemään vieraisiin lakanoihin! Kyllä vitutti. Se sai kait enempikin kannatusta, koska J oli jo referoinut mun viime viikot N:lle ja herätin sit paheennusta kun olin heti ihan intopaukkuna. No, ei sit ees puhelinnumeroita vaihdettu. Joku kavereista tarkisti että eihän varmasti vaihdettu? No ei vittu vaihdettu. Oon ihan nössövittu. Mut kaikkien mielestä H oli aika namu ja jos H lukee tän niin meillä on paljon mukavia suunnitelmia sun varalle. Kehiteltiin semmoinen miestenvaihtopörssi. En kerro siitä enempää, koska emme halua siihen liikaa osakkeenomistajia.

Eli mä harjoitin ihan zeniläistä mielenlaajuutta ja -lujuutta kun menin vaan äipän luo nukkumaan. Mihin tämä oikein johtaa?

20.8.2010


Mä löysin sitä kookosöljyä.Se on vihdoinkin saapunut savon marketteihin, eli Veljmiehestä sitä saa hintaan 5,90 € ja minusta se on ihan kohtuullinen hinta. Mä sitä laitoin heti tukkaan, varpaisiin ja jalkapohjiin. Mun lattiat on täynnä kookosöljyisiä jalanjälkiä ja kaikkialla lehahtaa vieno kookoksen tuoksu sekoittuneena mätänevään maitoon, kahvinpuruihin ja viikon tiskeihin jotka nekin lemuavat kainosti. Jätin ne sinne kaikki ja lähdin maanpakoon.

Toivon että maanpaossa minua kohdellaan vähän toisin kun suomen pakolaispolitiikassa on tapana. Savostahan on lähtenyt juuri tänään valtaisa muuttoliike kohti etelää ja rannikkoa. Siitä varmaan kerrotan uutisissa viimeistään illalla kello kymmenen.

Tilasin Fiskarisin pakolaisleirin viranomaisilta punaviiniä, hellyyttä, unta ja munaa sun muuta mukavaa. Ja sitä myös saan. Se tuntuu tosi kivalta, siis se että sitä saa mitä tilaa ja voi nirsoilla ihan rauhassa ja silti saa.

Joku laattailee täällä junassa seinille. Vau.

Tyttö: Ei vittu, Tikkurila!
Fiilikset: itkuisen iloiset
Taustanauha:Kate Nash – Play

18.8.2010



Ihme kyrpävaginapornokauppa päivä. Ja ihan paska vielä. Toivottavasti tämmöisiä päiviä ei tule kovin montaa. Ainakaan huomenna. Tiedättekö sen kun aamusella olette puhtaita ja reippaita ja marssitte ulos kun Kill Billissä, valmiina valloittamaan maailman. Mustat lasit silmillä ja meikittä, hehkutte energiaa ja voimaa ja olette valmiit jakamaan sen kaikkien kanssa. Ja sitten maailma pissaa teidän päälle, kusta lorottaa ja paskoo mennen tullen.

Mä en voi niitä paskoja julkaista tässä. Mut ainoa asia mikä sai minut kirkumaan ääneen, oli tuo kyrpä joka lähestyi minua facebookissa. Se facebook on niin avoin sosiaalinen media että ihan hirvittää. Kuin luotu anonyymiin kyrpäilyyn. Mut siis panisin toki. Luulin ensin et F hassuttelee, mut ei se hassuttele. Mä olen aina avoin uusille avauksille. Paitsi et en nyt ihan reva levällän enää, kun säästelen parhaat ja pahimmat, oikeesti pahimmat palat F:lle.

Safkiksella mentiin P:n kanssa Hot Lipsiin tsekkaileen dildoja ja ruoskia ja alkkareita ja sukkiksia. Ihan vitun kalliita kaikki rumat dildot. Mut ostin sellaisen pienen vihreän madonnäköisen hiukkaskiihdyttimen, eiku klitoriskiihottimen. Se surraa ja pörrää ja on söpö ja sillä on vähän hämmentynyt ilme. En saa siitä nyt kunnon kuvaa otettua kun sillä on muita töitä.

Lopun päivää olin hermostunut ja vittuuntunut ja virkkasin tyttöjen kanssa vaginoita. No vittuja. Hyvää yötä. Terveisin Kill Bill.

17.8.2010


Mä tilautin F:llä tänään siveysvyön, siis itselleen. Minä en sellaista tarvitse, koen itseni hyvin siveäksi ihan luonnostaan. F:llä on tapana nukahdella vääriin paikkoihin ja sitten tuntea siitä syyllisyyttä. Mä uskon että se pukee sitä. Sitä paitsi mun tietääkseni jokainen mies joka vaan kykenee, käy uitolla missä sattuu kunhan vain löytyy sopiva tilaisuus. Ja ihan epäsopiva tilaisuuskin kelpaa nille tai sekin ettei mitään tilaisuutta ole, ne uittaa ihan itsestään sitten. Ja mun viimeaikaisten kokemusten perusteella on ihan luonnollista että mä vyötän kaikki potentiaaliset miesehdokkaat heti alkuunsa. Suosittelen. Mä valitsin sellaisen CB-6000:n. Mua melkein säälittää, koska F on aika innokas saunoja ja se viettää muutenkin aika paljon aikaa masturboiden (ja samalla mua ajatellen.) Kivointa siinä on se että se katsoo mua samalla silmiin. No ei saunassa siis, mut muut pojat saattaa kyllä ihmetellä. Siis ei sitä runkkausta mun silmiin vaan saunassa sitä siveysvyötä. Siis mitä?

Mun pikku sormet on ihan ihan hiessä kun mä ajattelen sen paikalleen asentamista, enkä mä saa unta. Mä taidan olla vähän hullaantunut. Ja vähän niinku parisuhteessa.

16.8.2010


Mä äsken kesken puhelun ja puhelemisen tajusin että mulle on tainnu käydä vahinko. Mä oon jo siinä missä mun ei pitäis olla, lähelläkään. Mä tiedän sen siitä että mä mietin. Ja kysyn. Melkein poikkeuksellisen suoraan. Ja toinen vastaa ja selittää. Pelkonsa ja muutakin, pelkoni. Senkin mistä ei ole velvollinen selittämään mulle mitään, ellei ole jo jotenkin orientoitunut siihen että pitää selittää, koska. Ja jos. Mutta voi olla että se on nyt sit tässä. Tai sit se on huomenna. Tai kolmen vuoden päästä. Musta tuntuu melkein että se on tänään.

16. taivas on mun koti.
Kun mikään muu ei tunnu miltään.

14.8.2010


Nukuin yöni kuin nauta. Ei tullut yhtäkään tekstaria. Ei niin että nykyisin enää edes heräisin niihin. Menin aamupalaksi ärrälle hakemaan Iltalehden (se on ollut mulla boikotissa pari vuotta) nähdäkseni jonkun missin bikinikuvat (ihan sama) ja hakemassa ison kupin kahvia ja tarpeeksi tupakkaa. Mun päätä särki vaikka en edes juonut eilen töissä paljon yhtään ja huumeita en käyttänyt ollenkaan. Ja mun päätä särkee vaan. Just äsken mä aloin vaan itkeen kun tuli niin surkee olo. Kuka vittu mä oon? Mihin se hehkuva nainen katosi?

Ajattelin että olen vähän typerä kun....no ihan miten vaan. Mulla on vähän halpa olo ja sen lisäksi mulla särkee päätä. Sanoinko mä jo että itseasiassa mun pää taitaa ihan just räjähtää?

Musta tuntuu että mun pää räjähtää koska mä olen vihanen F:lle siitä että se on niin vitun haltioissaan musta. Mutta ihan väärästä syystä. Tai siis olevinaan. Sillä se peittää sen edellisen suhteensa. Mä en oo mikään vitun peitto ja välipala ja yleiset viihdytysjoukot ja huora ja tunkio ja voimaannuttaja ja unohtamaanauttamisvitunautomaatti.

Mun pää saattaa myös räjähtää siksi että mun poika soitti mulle koko päivän Spotifystä Lady Gagaa ja Katy Perryä ja jotain kummallista pizzamusaa. On tosi vaikeeta olla äiti. Huomenna me kuulemma kuullaan KISSiä koko päivä. Miksi? Mä ehkä yritän soittaa sille vähän AC/DC:tä ja Henry Rollinsia.

Nyt mä jatkan F:n tekstareihin vastaamista aina samalla lauseella "(Mä) en mitään."

No nii. Perjantai 13. Tässä vähän saldoo.
Mulla on joku maaginen ote joihinkin miehiin. Se aiheuttaa tekstiviestiliikenteen ylikuumenemista tuossa 02.30 pintaan aamuyöstä. Tässä niukka ote viime yön saduista. Mä oon suluissa.

02.28
Saanko mä kuvitella panevani sua?
(Saat kuvitella ihan mitä huvittaa.)

02.jotai, multimediaviesti
Kultsi, kai sä ymmärrät että sun sielu on seksikäs, ei vaan sun ihanan avoin ja rehellinen pervo-attitude, mutta myönnän silti että kiihotun, ehkä juuri siksi.
(En tiedä mitä vastasin kun oon tuhonnut muut viestit)

Siis mitä? Tätä mulla on joka aamu puhelin täynnä. Pitäiskö jonkun nyt  oikeesti ottaa härkää sarvista ja uskaltautua tänne suden luolaan vaikka panolle? Häh? Vitun runkkarit.

Multa meni tänään varpaankynsi rikki kun mä hilluin ja kelluin tuolla järvessä. Sit mun kaverin kylkeen oli ilmestyny punkki jonka se sai irrotettua. Miehet on vähän kun punkkeja, ne pitää pyöräyttää kovalla otteella irti, muuten tulee joku Lymen tauti ja syö sun aivot. Jos niistä jää vähänkin sun ihon alle niin se on menoa. Raskaaksikin voi tulla, mitä en todellakaan suosittele. Se johtaa vääjäämättä synnytykseen ja se tarkoittaa sitä että loppuelämäsi olet jonkun äiti, halusit tai et. Ja ekat vuotensa se tyyppi kenen äiti sä oot, imee sut kuiviin kun punkki. Sit se vaihtaa tekniikkaa ja haluu sun kaikki rahat ja vaihtaa ne legoihin ja habboseteleihin. Mihin mä jäin? No, mä poltin sen punkin roviolla, koska musta on kiva kiduttaa pieniä eläimiä. Luonto kosti ja muurahainen puri mua samalla kun mä ihailin punkin kärventymistä. Sit mä söin kolme lautasellista täytekakkua. Oon silti laihtunut.

Samalla mä viestittelin F:n kanssa ja just kun mä vähän vihjailin et oukei, antaa mennä, jalka jarrulta niin....satuin kysymään että milloin sä erositkaan viimeksi? KESÄKUUSSA! Voi vitunvitut! Suhde johon on "satsannut kaikkensa" ei mene mun tietääkseni ihan niin nopeesti ohi, mäkin suren ainakin kuus kuukautta selibaatissa hei!  Mä en haluu/tarvitse/toivo nyt mitään vitun kummituksia mun elämään, en miehiä, en naisia, en mitään. Vastasin sille että Voi EI. Mä en enää puhu sulle ikinä. Sit tuhosin sen viestit. Eli se siitäki sit.

Mut kieltämättä päiväys on ihan hyvä.

Tyttö: joojoo seliseli
Filikset: relu 12 tunnin työpäivä ja silleesti
Biisit:
Olavi Uusivirta – Minä olen hullu
Lisa Ekdahl – Jag Skrek
Lisa Ekdahl – Vem Vet
Kirka ja Sammy – Mrs. Robinson

12.8.2010


Mä epäilen että mun pomo on ollu täällä. Siis ei tuossa kuvan makuukamarissa vaan täällä blogissa lukijan ominaisuudessa. Tai siis mä en epäile vaan mä tiedän. Koska jostain se oli saanut tietää pinkistä bordellista ja tänään kun menin jotain notkumaan naisten kanssa niin ne teki siellä täyttä häkää liiketoimintasuunnitelmaa. P ja E on ihan mahtavia. Multa säästyy mielettömästi aikaa kun ne suorittaa ideointipalaverit mun poissaollessa. Mä ajattelin tehdä ihan oikeet kaavakuvat sitten joskus kun mulla on vapaapäivä tuolla jossain syyskuun puolessa välissä.

Pinkkibordelli tulee olemaan kuitenkin ihan mahtava laitos. Se toimii vähän samalla periaatteella kun subway ja kuntosalit. Eli on kaikkia teemapäiviä ja senioripäiviä (sillon on sairaanhoitaja ja lääkäri paikalla, toisin kun niissä surkeissa löylynlyöntikisoissa) ja lapsiparkkikin on. Siellä näytetään lapsille sopivaa pornoa eli Teletappeja varmaan. Tän mä just keksin. Sit on semmonen kuukausikortti ja perhekortti tai joku bonuskortti, että saa leimoja ja kun on vaikka koko perhe käynyt kymmenen kertaa niin sit on yks ilmanen käynti. Sitten on semmonen valintatiski niinku subwayssa, että voi valita ite kaikki lisukkeet vähän niinku hihnalta. Että otanpa nyt punatukkaisen, semmosen 165 senttisen tytön/pojan (siis ihan täysi-ikäisen) ja sille tuosta vaikka punaiset alusvaatteet noin ja suklaakastike jne tai sit ton päivän tarjouksen. Ja sit sen voi ottaa mukaan tai syödä täällä. Ja leimat vaan ropisee..

Ihan kaikkee en ehtinyt kuulla kun piti tehdä TÖITÄ. Jumalan vittu sentään kun työ välillä häiritsee ihmisen elämää! Eiku siis työ on kiva kiva kiva (terveisiä pomolle, oot kiva kiva kiva, kun et ole pannut mun päätä vadille!)

No, enivei. Mun seuraava melkein vapaa viikonloppu on parin viikon päästä. F tulee tänne. Heti kun mä pääsin töistä kotiin niin mä laitoin sängyn valmiiksi odottaan. Siks toi kuva. Tosin mä ajattelin kyllä käyttää sitä yksityisiin masturbointisessioihin tässä välilläkin. Tuossa kuvassa siellä näyttää makaavan mua odottamassa Anna Ahmatova.

Ja Pilvi keksi hienon nimen F:lle. Fallos. Mut se on vähän semmonen, että F varmaan vetää heti käteen kun lukee tän. Mun täytyy laittaa se siveysvyö sille, ei tästä muuten tuu mitään.

Mutta ihanaa kun se tulee. Mä jätän kaikki ylimääräiset kamat viemättä kellariin ja silleen että sillä on sit jotain muutakin miehekästä tekemistä kun mun paneskeltavana oleminen. Säästän myös tiskit koska se on sille sopivaa zenharjoitusta. Nyt mun täytyy kai panna vaatteet päälle, oon menossa naisten kanssa keikalle. Siis ihan yleisöksi vaan.

Yöllä oli tullut K:lta viesti tuossa 02.30 pintaan. Että onko kaikki mulla ookoo. Read my lips K. Et vastaa kun soitan, et vastaa jos lähetän viestin. Hourailet siellä vaan keskenäsi, etkä oikeasti halua tietää. Onko SULLA kaikki ookoo?

11.8.2010


Tänään mä kävin P:n kanssa elokuvissa. Katseeseen kätketty. Taisin taas vähän itkee kun oli vähän överiksi menevä loppu ja muu. Mut seitkytluku sävyineen oli jotenkin mahtavasti tavoitettu siinä. Ruskeus ja beigeys ja keltaisuus ja rasva ja lika ja hiki ja lisää ruskeus.

Semmonen lause joka molemmille jäi mieleen oli se että intohimoa ei voi peittää tai kätkeä. P oli miettinyt intohimoaan ja munkin pitäis miettiä mutta mä en keksi mitään intohimoa mun elämässä. Paitsi sanat. Ja joskus mä suhtaudun intohimoisesti itseeni, lähinnä silloin kun pitäis itsemurhata joku.

On kiva käydä työn puolesta elokuvissa. Suosittelen Kuvakukkoa Kuopiossa. Jos hyvin käy, voit pongata mut sieltä hinkkamassa jonkun reittä tai itkemässä. Todennäköisesti itkemässä.

Sit mä löysin F:n deittipalstalta. Saatanan nilkkipervot teidän kanssanne, siis kaikkien muidenkin! Peruin heti Kustitalotilauksen. Mut mulla itelläni kyllä on  vielä yksi ilmoitus deittipalstalla. Se on saanut niin monta tähteä, että en raaski poistaa sitä. Sinne oli eilen tullut myös mielenkiintoinen viesti. Siinä luki: Haistapaska kusihuora! Minä vastasin siihen etä hei se kirjoitetaan Haista paska kusihuora. Oi aikoja, oi tapoja. Ajatella että joku vielä lähestyy naista noin. Tai siis onhan se varmaan yleisempää kun uskonkaan. Se jo nähtykin monta kertaa.

Mä laitan nyt lisää lakkaa suuhun. Oon vähän laiska syömään. Muistelen sitä elokuvaa, siinä oli vähän semmoista rakkauden tynkää joka mua liikutti. Ja niitä Tampereen lakkoja, mut nää on jotenkin kitkerämpiä.

Ai niin. Tein tänään sellaisen jutun mitä mun ei pitäis tehdä. Ostin sipulirouhetta tai mitä paahdettua sipulia se onkaan. Oon sinnitellyt pari vuotta. Muutun ihan bulimikoksi kun saan sitä käsiini.

Tyttö: ei kovin intohimoinen
Fiilikset: viilenee ilta
Biisi: tää kone vaan suhajaa, en jaksa kuunnella mitään

F kosi mua eilen. Se ei välttämättä oo yhtään niin sitoutumiskammoinen kun mä. Ja aika nopee liikkeissään noin keskiverto suomenruotsalaiseksi keski-ikäiseksi isukiksi. Seksi seksi seksi!  Mä en oo sitoutumiskammoinen, mutta mua vaan ei sidota. 

10.8.2010


Tyttöjen kanssa käytiin asuntomessuilla. Siellä oli yhtä kamalaa kun aina ennenkin. Siellä oli myös taloja ja rappusia ja paskaruokaa ja hyvät kulkuyhteydet takasin kotiin.

Keksittiin P:n ja A-M:n kanssa semmoinen bisnesjuttu. P haluaa muuttaa heti Tallinnaan niin ajateltiin että muutetaan samantien kaikki sinne ja perustetan sinne semmonen Pinkit Pikkuhorot tai jotain, en oikein nyt muista, niminen bordelli. P taisi luvata olla joku toimistosihteeri jos mä hoitelen muun asiakaspalvelun, mut eihän se siihen voi perustuu. Meidän Pinkkibordelli on tarkoitettu kaikille. Siellä pojatki tekee töitä eikä vaan käy vieraisilla. Isot lasi-ikkunat ja avointa tilaa paljon. Kahvin pitää olla ihan ensiluokkaista ja skumpan myös (mulle käy kyllä ihan mikä vaan). Semmonen iloinen talo. Vähän kun kaupungin olohuone. Olin sitten ihan haaveissani ja bordellinpinkkinä koko loppupäivän ja kipitin vaan rantasaunalta rantasaunalle ja hymisin.

Katsoin mulle ja F:lle kodin valmiiksi. Se on kohde numero 11. Kusti. Vähän niinku Kusi. Mut kiva valo oli siellä. F:n mielestä makuuhuone oli liian pieni, mut mä tein semmosen pikaratkaisun että kaikki huoneet on makuuhuoneita. Varsinkin keittiö. Siellä me vaan muhennetaan kyyhkysenjalkoja. Muutenkin F häiriköi mua kullittelu ja tytöttely viesteillä ja mä olinkin ihan kun tyttö. Täytyy vähän petrata. Petrakin on tyttö.


Mun pää ei nyt ei ollenkaan. Runkulle.


Tyttö: tahmainen ja kultainen
Fiilikset: päiväunen jälkeiset
Biisi:

9.8.2010


Tänään on maanantai, mun suosikki. En herännyt kellon soittoon ja kun heräsin kävelin päin jotain teräksistä tankoa ja löin varpaani siihen. Tai sen kohdan pikkuvarvasta edeltävää oikean jalan varvasta, joka on valmiiksi rempallaan viikonlopun rakkoihin johtaneen ruoka-ainekävelyn jäljiltä. Taas lensi veri. Mulla on tapana verestää paikkoja. Unohdin että verestin 16. taivaankin, mutta siitä nyt ei ole kuvia, kun oli muuta puuhaa, mutta verta tuli sielläkin. Ja kumiankkoja. Ja kaikkee. Oi niitä aikoja.

Ihan vittulinjalla on maanantai mennyt. Kävin töissä surffailemassa internetissä ja suihkuttamassa maanantain kunniaksi vissyvettä (paluu villivadelmaan) lattialle, itkemässä ja juomassa kahvia ja satamassa T:n kanssa puhumassa ja suunnittelemassa pillujuttuja. Sit mä tajusin etten ole syönyt mitään yli vuorokauteen ja menin lähimpään Siwaan ostamaan pullaa. Isoa pullaa ja purkin tonnikalaa. Pullat vein pojille, mut tonnikalan siirsin pöydän kautta lautaselle ja söin. Vähän panin mustapippuria. Ihan on hunnigolla ravintoasiat nyt kun palasin arkeen. Mut oon kylläinen.

Sit mä roikuin katossa ja sainkin kaksi lamppua kattoon. Oon välillä ihan äijävittu. Nyt on tuskan hiki, sillä jouduin koskemaan taas sähkölaitteeseen vastoin tahtoani ja pilkkomaan ja kuorimaan johtoja. Mut mä tein sen. Nyt on kaikki valot päällä.

Me on Pilvin kanssa käyty YKSITYISTÄ kirjeenvaihtoa ja mä toivoisin että voisin panna sitä. Niin ihana nainen se on. Mä toivoisin myös että voisin panna F:ää vaikka just nyt heti ihan kohta. Mä en tajuu miksei se jo oo täällä? Mitä muuta tekemistä sillä voi olla?  Toivoisin myös että mun tekokyrpä ois pienempi. Toivoisin myös että F:n nimi ei ois F, koska se on maailman tyhmin nimi. Tyhmempi ku Frank.

F, sun täytyy vaihtaa sun nimi, koska muuten tästä ei tuu mitään.

Tyttö: sähkömies
Fiilikset: panettaa pornosti ja kusettaa
Biisi:

8.8.2010


Mä olen ollut vähän Tampereella teatterikesässä ja se oli osaltani aika liikutteleva kulttuurikokemus ja silleen, mutta vielä hauskempaa oli sideshow-ohjelmisto jota toteutin illan/yön/aamun pimeinä tunteina. Mä voin tonne toisaalle alistua kertomaan ehkä joskus niistä syvistä tunnoista joita teatteritaide tai runous minussa herättää, mutta koska tää on nyt virallisesti epäilyttävää materiaalia tää blogi niin mä kirjoitan tänne puolelle nää huumehörhöviinajutut ja vittusaatanaselibaatit.

Mulla oli treffit F:n kanssa ja nyt mun täytyis kaiketi leikata tukka, koska selibaatti on taas ohi. Ihan vittutotalitäärisen ohi on se nyt. En enää ikinä ryhdy selibaatiin, koska nyt mä olen, ainakin taas hetkellisesti löytänyt sellaisen panon jota voi panna ja panna ja sille voi tehdä kaikki muutkin temput ja se vaan hymyilee ja tarjoaa lisää vadelmarakuunasorbettia.

Ensin mä vähän ajattelin, että suomenruotsalaiseen koskeminen ois vähän kun paskaa tikulla törkkis, mutta koska mulla on niin kauheesti muitakin enakkoluuloja (en tykkää ketsupista tai sinapistakaan, mutta mulla on niitä jääkaapissa, paitsi että nyt ei, koska ei oo sitä jääkaappia) niin ajattelin että aina voi kokeilla.

Meidän treffit voi kiteyttää niin että ne kesti aika pitkään (pari päivää), niillä naitiin aika vitusti ja pussailtiinkin (herkkyysosio, yleensä huoraillessa mä en pussaile, tosin mä en myöskään huoraile, paitsi siis positiivisessa mielessä) ja nuoltiin ja leikittiin ja käveltiin käsi kädessä ja oltiin kiimassa ja kaikki se muu, tiiätte kyllä, kieli perseessä ja silleen. Sitten me syötiin ja juotiin ja vedettiin huumeita myös ihan sikana siinä sivussa ja harrastettiin kulttuuria.

Mä en tiedä mitä mun laihdutuspiiri tästä sanoo mutta mä oon syönyt: etanoita, chorizoa ja katkarapuja erilaisissa mömmöissä, juonut valkoviiniä ja giniä ja kahvia, syönyt hevosta, tartarpihviä, kyyhkystä kantarellimömmöissä,  tryffeliä, erilaisia  tapaksia ja valkosuklaatorttua vadelmilla ja mustaamakkaraa ja juonut jotain käsittämätöntä romanialaista tai jotain yrttimömmöä ja vetänyt joka välissä kukkaa naamaan ja lisää kahvia ja napoleonleivoksen marjoilla ja limonaadia (keltaista, punaista ja vihreää). Ai niin ja limonellopastaa vielä. Mut kaikki puoliks. Ja pornokiimaseksin määrällinen laadukkuus kyllä sulatti ne kyyhkysen jalatkin jotka mä riemulla imin.

Jokaisella naisella on (edes joskus) oikeus saada juuri sitä mitä haluaa ja juuri silloin milloin haluaa. On se siten seksiä, kukkia, kyyhkysenkoivet tai kostonsa. Se ei ole mikään feministinen vaatimus vaan itsestäänselvyys, joka pitäisi takoa jokaisen pojanklopin päähän ennen niiden syntymää. Poikalapset joihin tieto ei uppoaisi, laitettaisiin virtaan ajalehtimaan ja se olis sit siinä, parempi maailma.

Tän hehkutuksen jälkeen on todennäköistä että huomenna tulee mulle lasku jostain seuralaispalvelusta, että tää on jonkun kieroutuneen fanin kosto mulle tai F on vaan tollo narsisiti jolla on jokin top secret motiivi. Mut tänään asiat on vielä ihan ok. Ja nyt kun mä mietinkin  miten mä nain itseltäni ja siltä aivot narikkaan ja miten kokonaisvaltaisen suloista se oli niin mun on pakko mennä vetään käteen.



Päivän laihdutusvinkki: naikaa ja syökää!
Tyttö: ihan tahmanen ja pantu ja kulta
Ravintola: Ravintola C Tampereella (ja pari muutaki)
Motto: "Laita se viinalasi pois ja tuu välillä vetään huumeita."

4.8.2010


Mä huomasin ilokseni että ainakin tänään iltasella mun alakerran pubissa laulettiin väräjävällä miesäänellä karaokee. Ei se tänne kuulu mutta hortoilin tuolla ihan pihalla ja ohittaessani rekisteröin.

Tajusin etten ole saanut vieläkään lamppuja kattoon. On ollut ongelmia kirjojen kanssa. Kummallisia ongelmia. Ne kirjat jotka purin hyllyistä x-kodissa, eivät enää mahdu samoihin hyllyihin täällä uudessa. Aika dramaattista. Tuota voisi verrata ihmisiin. Tai vaikka minuun, en minäkään tänne mahdu vaikka tämä on paljon edellistä isompi.

Tajusin myös että olen tehnyt jo sen verran töitä että ihan sama on jos menen tekemään niitä työpaikalle. Ja treffitkin pitäisi hoitaa ja olla parissakin kaupungissa samaan aikaan. Siis tekemässä töitä, ei treffeillä. Tai ehkä sittenkin treffeillä. Kun ehtii niin ehtii.

Yksi hullu, itseaiheutettu, on nyt ihan rakastunut minuun. Tai perun sanani. Minun miessuhteillani on tapana mennä ihan vituilleen. Tää on vähän eksoottinen aakkonen, sen nimi on F. Mä melkein toivon ettei mun tarvitse kirjoittaa siitä mitään. F on yllättävän hyvä. En ois ikinä uskonut että ilkeyteni voisi olla niin mieltäkiihottava hyve. Tai siis mähän olen tosi kiltti. Ilkeesti kiltti. Kiltisti ilkee. No jotain.

Mun pitää lähtee kohta töihin ja sitten illalla on kuolleitten runotyttöjen eiku kipusiskojen kuolleitten runoilijoiden ihailijakerhon tapaaminen tuolla puistossa jossain. Vapaasti kuolleet runoilijat on muistaakseni teemana. Todennäköisesti me puhutaan miehistä, eli mä oon hiljaa koska en jaksa puhua niistä. Mä mieluummin kusen niitten päälle ja avaan punaviinikauden. Ja teatterikauden ja runopuulaakikauden ja sitten tulen takaisin jos selviän siitä kaikesta.

Sitten on varmaan jo joulu ja laitan lamput kattoon.

3.8.2010



Täällä mä hiippailen kahden kämpän paskat jalkapohjissa etsimässä niille kylpyä. Ja löydän. Hätätilassa mä toki kykenen nuolemaan itse jalkani, myös pureskelemaan varpankynteni tarvittaessa, mut en mä nyt kuitenkaan ala.

Mun uus koti on hirveä. Täällä on sellainen tapetti jota ei oksentamatta voi niellä. Maalarit on lomalla. Mäkin olen, joten en tee mitään. Jos joku haluu tulla repiin tapetit pois niin saa tulla. Kotiorjan paikka vapaana. Saa myös maalata, hoitaa nää jalkakylvyt ja turpiinsa.

Oikea elämä tarttui mua niskasta kii aamulla ja kysyi mua (taas) treffeille. Ennen sitä mä näin unta jossa minusta tuli niin paljon verta että ihan hätäännyin. Mä oon kuitenki vastannut sille elämälle jo kaks kertaa et joo joo, mut jotenkin mä en tiedä jaksanko mä nyt. Tosin mieli vähän tekee korkkaroida jo. Jos itkettää aamulla kun herää niin sit voi sanoo oikeelle elämälle että tuu kuukauden kuluttua uudestaan. Mut löytää täältä. Sitten sain viestin joltain tyyypiltä, runkkarilta, joka vetää käteen kun se lukee meitä. Kiitos tiedosta. Ihan vapaasti. Ei siitä tuu sokeeksi. Ja jos tulee, niin ei sitten näe lukea. Surullista. Mulla on vähän huono näkö, mut se saattaa johtua ihan jostain muusta kun säännöllisestä itseni tyydyttämisestä.

Muuton seurauksena mulla ei oo jääkaappia. Unohdin koko jääkaapin. Vain yhdestä laatikosta levisi pohja ja vain yksi dimangi irtosi kynnestä.

Ja oikeesti, kaiken tämän keskellä sain eriskummallisen puhelun. En voi kertoa siitä täällä, koska se koskee kuollutta ystävääni enkä halua suotta rienata häntä, mutta mulle tuli outo outo olo. Palaan menneisyyteen joku päivä kun kykenen avaamaan noita laatikoita ja kaivamaan hänet esiin. Luulin että surutyö on tehty. Se onkin. Mutta vielä vähän pitäisi. Puistattaa. Lupasin tehdä parhaani.

Päivän laihdutusvinkki: muutto.
Tyttö: pöllöilee ja hölmöilee
Fiilikset: lisäkuppi kiitos, mustana
Biitti:http://www.youtube.com/watch?v=LLTqecGbdCc 

1.8.2010


Mä näin koko yön ihan kamalia painajaisia. Sellaisia että joku viskoi päälleni jotain ninjatähtiä ja joitain jättimäisiä kuminauhasykkyröitä jotka löivät kasvoihini. Säpsähdin hereille sata kertaa. Ja heti kun nukahdin, tuli kohti taas jotakin epämiellyttävää jota piti paniikissa väistää. Muuttoahdistus sanon minä, sanoo Freud tähän mitä tahansa. Sen pätkän mitä nukuin pitkään, näin kiireistä ahdistuspainajaista jossa muuttopäivä oli ajat sitten mennyt ja minä vaan nukuin. Nousin ihan kiltisti ja aloin täyttää laatikoita. Sain sähkötyötkin tehtyä. Astioita en jaksaisi, ne on ainoot mitkä vielä puuttuu. Saatan myös rikkoa ne lavuaariin, niin ei tarvitse paljoa pakata. Vinkkinä siis taas. Mun täytyis kyllä näistä mun elämänhallintaohjeista ja vinkeistä tehdä joku multipurpose lifestyle opas.

Minusta on välitetty nyt taas muutamana päivän niin paljon, että melkein itkettää. Viimeksi olin eilen tippa linssissä kun A piipahti ja tarjosi apuaan. Oikeasti, rehellisesti ja suoraan. Pidän ihan saatanasti suoraselkäisistä miehistä. Ja on niin lohdullista että on mieskavereita jotka on kavereita. Oikeesti vaan kavereita. Ei maksa mitään. Ja saa aina jotain. Vaikka hippusen voimaa muuttokuormaan.

Rakkauskirjeitä lähettävä R on ollut myös aktiivinen. Ignoroin pikkusen sitä ikuista rakkautta mut enhän mä sille silti voi mitään. Se kertoo ketä se panee. Aina se panee niitä varattuja naisia ja sitten pakenee pitäjästä toiseen. En minä oikeasti usko että se on minun syytä. Siitä on kuitenkin aika pitkä aika kun me ei seurusteltu. Se on se ainoa mies joka on rakastunut minuun ensisilmäyksellä ja kosinut. En mennyt sitten sen kanssa naimisiin. Onneksi en, tuollainen vieraissa juokseva hulttio ja perseneitsyitä hamuava vanha irstailija, tulisin hulluksi vaan. Hullummaksi.

Sen sijaan mä olen jo melkein menossa treffeille. Ne tyypit ei tietenkään tiedä että mä olen vittusaatanaselibaatissa, enkä usko että se haittaa niitä yhtään. Mä en nyt oikein itse suostu uskomaan että minussa olisi mitään kamalasti vialla. T on jotenkin vika niitti sille ettei minun kannata kauheasti odottaa mitään ja muistutus itselleni siitä että olen kuitenkin aika hölmö. Eli jatkan hölmöilyä. Hölmöily on nimittäin kivaa ja maistuu joskus hunajalle.

Onkohan tää muuten yhä lapsille sopiva lifestylesisältöinen blogi?