24.10.2010



Mun usko miehiin ja poikiin on vuorokauden aikana palannut. Kiitän siitä miehiä ja poikia. Kaikkia kuutta. Musta on valtavan valtavan viehkeää juoda satoja litroja kahvia, puhua niitten miesten kanssa, lukea niitten runoja ja muita kirjoituksia ja kuunnella niitten keskinäistä puhetta ja katsoa kun ne kaataa mulle kahvia tai kuunnella kun ne nauraa mun epäonniselle, suorastaan surkealle rakkauselämälle ja miesasioille ja nauravat vieläkin vaikka mä jo itken. Ja sanovat etteivät halua kuulla mun runoja enempää ja valokuvaavat mua ja mitä nyt kaikkee ja kuuntelevat kun minä hakun niitä ja haukkuvat takaisin. Ajavat autolla ja haluavat pysähtyä syömään ennen kun on edes päästy liikkeelle. Poikailevat ja ovat miehekkäitä.

Minä olen katsonut niitten miesten käsiä tänään ja eilen. Salaa tuijottanut. Viime viikot on ollut niin naiskäsistä kaikki, vaginanvirkkausta ja sellaista muuta, naiskosketusta. Mutta nyt katsoin miesten käsiä ja mitä ne niillä oikein puuhaavat ja miten ne elää kun ne viuhtoo ilmaan kaaria puheen painikkeeksi, vilkuttavat, nostavat, avaavat, käärivät, koskevat, syövät, juovat, piirtävät, kirjoittavat ja pysähtyvät. Enkä mä haluaisi muuttaa niissä miehissä mitään.

Mä halusin itse olla poika pienenä. Poikien kanssa oli kivempaa leikkiä. Jotain samaa mä kaipasin nyt. Ja aika selvästi ymmärsin ettei se taida enää onnistua. Että mä olen kuitenkin totaalisen ulkona poikuudesta. Mutta jotain, jotain selkeesti epänaisellista mussa nyt liikkuu kun miehet ovatkin miehiä ja poikia vaan. Enkä minä ole niille uhka enkä ilmeisesti nainenkaan oikein koska ne ei ole varuillaan. En edes haista niitä kunnolla. Voihan se olla että musta on tullut täti.

Silleesti vois tietty tehdä että kutistaisi ne kaikki kakskyt senttii pitkiksi ja rakentaisi niille nukketalon. Leikkisi niillä elämänkaltaista avaruutta ja ajattelua.

22.10.2010




Mä olen mun suosikkitilassa, makuuasennossa Helsingissä. Ihan viis sekuntia vaan ja sitten menen taas. Mulle nousee hymy huulille kun katson tätä yhtä suosikkimaisemaani. Verhoon on tullut lisää itikan-/kärpäsentapporoiskeita ja tupakanpoltosta aiheutuneet reiät ovat yhä paikallaan. Melkein kun olis kotona, mutta kotona kukaan ei siivoo mun jälkiä, tapa roiskeita, eiku kärpäsiä, eikä polta verhoja.

Tää on siis sisustusvinkki. Asukaa hotellissa. Tää on samalla elämänohje. Polttakaa tupakkaa, älkää verhoja. Toi on kyllä yhdistetty sisustuselämänohje. Lopettakaa sisustaminen. Polttakaa tupakkaa. Ai nii ja olkaa homoja, ihan kiusallanne.

21.10.2010


Aika soljuu työssä, pillun parissa puuhastellessa. Vitulla on kasvot ja ne ovat nyt paikallisesti, ainakin muutaman päivän olleet omat kasvoni. Se ei haittaa, vittu on niin ihana että olen mielelläni ikonina.

Vitusta on puhuttu kauniisti ja kuulin vaginanvirkkaajat- näyttelyn avajaisissa ihastuneita huokauksia. Vittumme ovat kietämättä kauniita ja värikkäitä. Ne ovat kokonaisuus jota luomassa on ollut ryhmä ihania naisia. Ja naisia tulee koko ajan lisää.

Paikallislehden toimittaja oli käynyt blogilla kopipeistaamassa minulle suosiollisia lauseita jotka sitten nosti haastattelussa esiin. Esimerkiksi tämän: "En kyllä tiedä ketään muuta valtion virkamiesnaista joka työksensä virkkaa vittuja, mutta oon siinäkin siis ainutlaatuinen." Mahtavaa osallistuvaa, suorastaan tutkivaa journalismia, jonka seurauksena nainen oli lähinnä oksentamaisillaan päälleni koko jutustelun ajan. Oksennusmeninki jatkui niin ettei häntä suuremmin kiinnostanut videoteokseni tai vittuvirkkausdokumentit, joita näyttelystä löytyy jos jaksaa vähän paneutua. Nainen on naiselle paska. Haluaisin sen naisen virkkaamaan vittunsa kasaan seuraavaan virkkausiltaan, mutta unohdin pyytää. Saman puljun miestoimittaja teki videon ja oli toimittajamaisen asiallinen, kysyi kolme kysymystään ja kiitti. Miehet on joskus naisille hyväksi.

Kun homma on pulkassa voi vähän hengitellä ja istua pimeässä sohvannurkassa ja kuunnella Nick Cavea ja Tom Waitsia ja miettiä että onko tämä kaikki tässä? Elämä yhtä vittua. Mutta ihania naisia, ihania juttuja ja ihania täytekakkuja on maapallo pullollaan.

Olen ihan sanomattoman iloinen ettei minulla ole miestä tässä vaivoinani. Se voi kuulostaa tosi hömelöltä (ihan kaiken jälkeen), mutta tuntuu että nyt mun kaikki energiani saa taas pursuta valtoimena virtana juuri sinne minne sen haluankin kanavoituvan. Ja kun ei ole miestä joka kestäisi tätä virtaa joka mut pitää hengissä.

Taide on mun kermavaahto ja sperma, suklaa ja siittiöt.

Mun syntymäpäivä on tänään. Tykkään vanheta. Joskus tykkään myös aamuisesta räntäsateesta.

Tyttö: Onnellinen nainen,eilisen etusivun tyttö, syntymäpäiväsari
Fiilikset:täytekaakkumaiset
BIitti: The Velvet Underground – I'll Be Your Mirror - Album Version (Mono)
Velvet Underground & Nico – There She Goes Again - Album Version (Mono)

16.10.2010


Mä olen rakastunut. Johanna Tukiaiseen. Jos mulla olisi hänen puhelinnumeronsa niin lähettäisin hänelle nyt tekstiviestin. Tai voisin vaikka perustaa jonkun support Johannaa ja Johannan jalkoja klubin. Symppaan niitä pikkuisia, väsyneitä ja surullisia varpaita jotka roikkuu ikkunasta, ihan itsemurhan partaalla.

Johanna heittäytyy elämään kuin blondi. Olen ihan katkera. Mutta silleen hyvällä ja kivalla tavalla. Johannaa lukiessa ja katsellessa mulla on herännyt useita elintärkeitä kysymyksiä. Esimerkiksi sellainen että miten on mahdollista saada sellainen määrä meikkiä pysymään naamassa valumatta ja kohdillaan? Ja kuinka paljon siihen menee aikaa kun sen asettelee ja maalailee? Ja entä sen poisto? Kun mä sutasen jotain aurinkopuuteria aamukuudelta naamaan niin puoli seiskalta se on jo tiessään.

"Silmämeikeissä käytän välillä pelkkää vihreää, välillä sekoituksena esim. keltaista, vihreää ja sinistä. Saatan laittaa siniset silmien rajaukset ja ruskeaa luomiväriä. Se näyttää tosi makealta, sitten valkoinen rajaus silmien sisäpuolelle ja kimaltelevaa aurinkopuuteria poskipäille.

Myös erilaiset kimalteet sopivat luomille ja poskipäille. Hiukset tykkään tupeerata Brigitte Bardot tyyliin ja laittaa niihin isot rullat.
Rusketus kaunistaa tosi paljon, joten etelässä tai solariumissa kannattaa käydä tasaisin väliajoin. Hiustenpidennys on myös must minulle."


Vaikka mä olenkin kaunis ja isorintainen ja oon joskus ollut myös blondi, niin mä olen auttamattoman avuton näissä naisjutuissa niinku loppupelissä. Mä en edes tiedä kuinka korkeita korkoja mun saappaissa on! Mutta tota silmämeikkijuttua mä lupaan kokeilla heti huomenna ja laittaa rohkeasti kuvani tänne kun oon saanut sen valmiiksi, koska niin Johannakin tekisi. Saatan myös lähteä etelään ruskettumaan. Botoksia tai muutakaan seksyä pumpattavaa en huuliini laita, mun ei nimittäin tarvitse, ne on luomunakin vähän pumpatun oloiset.

Oikeesti oon ollut koko viikon taas saikulla, mun poskiontelot on vähän niin ja näin, kuume myös. Olen hoitanut itseäni lukemalla, parilla elokuvalla, yhdellä kässärillä, virkkaamalla vaginoita, kuuntelemalla punastuttavia kohteliaisuuksia, työnteolla ja unella. Mulla on taas vetävät siniharmaat silmäpussit. Onko siellä ketään kelle ne ois fetissi?

11.10.2010






                                                                 
Teksti on tänään poikkeuksellisesti kamerakopioitu eli valokuvattu Masturboimisen ylistys - teoksesta, jonka ällöttävintä antia on kuvaus masturboinnin kitkemisestä pienten tyttöjen ruumiista ja mielestä. Siihen tarkoitukseen parasta on klitoriksen polttaminen hehkuvalla raudalla, kunnes hinkkaminen ja itsesaastutus loppuu.

Runkatkaa. Se on kivaa ja terveellistä ja paras tapa tuntea itsensä. Samalla ylimääräiset uittomiehet eliminoituvat ja puutarhatontut rapistuvat omaan mahdottomuuteensa.

Pieni sanasto:
masturbointi = ennenaikainen häpeätahra
itsesaastutus = halpamainen pahuus
dildo = mies
puutarha = minä
puutarhatonttu = mies
uittomies = kyrpä märkänä kohdetta vaihtava mies, ei välttämättä tarvitse erityistä kohdetta, mikä tahansa aukko tai lämpöinen vasikakeuhko kelpaa.


pikapuuro = 1,5 dl kiehuvaa vettä valmiiseen annospussiin.

9.10.2010


Istun junassa matkalla naisten juhlaan. Pieksämäki on just hollilla. En haluasi olla tyttö jonka korkokenkään on tarttunut paskaa ja mieli täyttyy Cosmopolitanin laatuartikkeleista. Yritän olla tarkkaamatta ympäristöä, minulla ei oikeasti ole mitään paskaa, Cosmoa ja tyttöjä vastaan. Mä olen mummomoodilla liikenteessä, koukku kassissa ja mun rypyt näyttää junan ikkunasta peilattaessa ihan aidoilta. 

F soitti eilen. Se oli löytänyt sängyn. Se halusi myös analysoida sen naissuhteita. Eksiä. Että kun niin ja sitten niin ja niin ja niin. Ja kun se oli kuulemma luvannut miettiä, ihan itselleen ja minulle myös. Ei kuulemma säkenöi tämä uusi ihan niin kybällä. Että on rauhaisa ja tyyni tämä satama johon on F pääsyt uittamaan laivansa.

Jotenkin se lauseisti asian niin että minä olen eksä. Yritin vähän selostaa että eihän meillä ollut mitään. "Eihän me oltu sovittu mitään" -moodi oli unohtunut jonnekin kahden viikon taa. En mä nyt suostu olemaan kenenkään eksä jos en ole ensin ollut sen kanssa suhteessa! Jotain suhteellisuusteoriaa kaivattaisiin johonkin kohtaan tässä. Mitä se semmonen peli on. Pippelipeliä, pimpelipom peliä jota vakavissaan ja puhtaat jauhot pussissa pelaa vain mies. Pikkuisen vanhentunut ja sellainen joka ei oikein tiedä missä koti on.

Mutta rakastuneet miehet on niin liikuttavia. Ne haluaa pelastaa ja suojella ja tappaa kaiken mikä uhkaa niiden reviiriä. Ja nuorina ne jaksaakin. Joskus vanheneva uros käpertyy vähän itseensä, omaan pesäänsä tai poistuu laumasta keskenään kuolemaan ja katsomaan vähän kauempaa kun nuoret leijonat jatkavat siitä mihin hän itse jäi. Silloin on turha enää itse yrittää astua koko laumaa nuoria naisia. Mutta eipä ne vanhan uroksen tunteet tai luonne siitä sen kummemmaksi muutu. Silloin voi olla ihan hyvä että löytyy se turvaisa satama jossa ei ihan niin säkenöi tai järjestetä ilotulitusnäytöksiä joka yö, pissafestareista puhumattakaan. Se on suloista, ja minä ymmärrän sellaista yhä paremmin. Ymmärrän siis joskus, ihan hetkittäin miehiä. Se ei edes ole sääliä vaan puhdasta..hyväksyntää? Huomaan suhtautuvani heihin vallattoman lempeästi, valtaa käyttämättä. Eli,voi jeesus, suhtaudun heihin siis kuin ihmisiin.

No. Puhelun jälkeen minulla oli hyvä ja hymyilevä mieli. Pelastunut olo taas. Poika oli sekoittanut vaatekaappini, pukeutunut mekkoon ja korkkareihin ja leikki ruumista olkkarin lattialla. Menin mukaan.

F on paskaa joka tarttui mun maihinnousukenkien pohjaan. Mut nyt ne on jo puhtaammat.

Tyttö: fiilistelee
Fiilikset: asiallisen lempeät
Biisit: luurit jäi kotiin, humisee juna

7.10.2010



Sekin taas kerran on yksi vittu että ihmisen pitää käydä töissä.
Mä saan kohta mahahaavan ja kun mut avataan niin musta löytyy kuustoista kiloo Juhla Mokkaa. Tietysti Pauligin. Tai niitä puruja. Mä olen taistellut tietsikan kanssa työn puolesta ja kone on valistanut mua kun nainen että sinulla ei ole oikeutta suorittaa tätä ja sitä ja turha yrittää ees vitun horo tai että nyt kaatuu, varo, kaikki mitä olet koskaan tehnyt häviää nyt, mut voithan sä aina yrittää palauttaa niitä.

Tajusin tänään että jos mä olen tarpeeksi raivoissani niin mä muutun flegmaattiseksi ja poissaolevaksi. Tyyneksi tavallaan. Mä jätin sen dellin keskenään ja menin kertomaan päällikölle, kesken palaverin, että nyt loppu tää homma. Haluun heti uuden koneen joka ei ole missään tekemisissä työpaikan kanssa. Ei missään. Se ei ole ikinä kuullutkaan työpaikasta. Ja mä haluun sen heti tai no maanantaina riittää. Poissaoleva ja flegmaattinen raivo on ihan hyvä olotila. Suorastaan tuloksellinen.

Työnteko on siitä paskaa että se on joskus myös niin kivaa ettei sitä pysty lopettamaan. Nyt kun mulla ei ole mitään paneskeltavaa ja kuseskeltavaa tai sukkahousunsolmuja väkerrettävänä niin huomaan joskus yölläkin tekeväni töitä. Siis palkkatöitä. En kyllä tiedä ketään muuta valtion virkamiesnaista joka työksensä virkkaa vittuja, mutta oon siinäkin siis ainutlaatuinen.

Miehettömyys on herkkua. Mulla on ihanan lämpöinen ja terve olo. Semmonen pesivä ja pelastunut olo. Tosi vaginaalinen. Ja mua naurattaa taas. Pillut levii ympäri maan ja naiset on ihania. Lauantaina mä pääsen Helsinkiin naisten juhliin, ne tulee kun tilattuna. Haaveilen punaviinistä ja junamatkasta virkkuukoukun kanssa.

Tänään söin lounaaksi munkkipossun. Mun maha sano yök. Sitten iski ihan hillitön lihanhimo. Paistoin sellaiset lehtipihvit mulle ja pojalle, mut se ei tainnut riittää. Mulla on ihan hirvee himo vieläki. Paistia, pataa, ihan mitä vaan. Jos mulla ois auto niin menisin kaatamaan hirven ja söisin sen raakana.

3.10.2010



Tänään eli eilen mä menin jo puoli neljältä nukkumaan. Oli kuujuttuja, puhetta täyttymättömyydestä ja sanoista. Vanhoja sanoja, samoja kun ennenvanhaan. Kai siinä oli pari sanaakin seassa. Vähän kummaa mutkumeininkiä, kainalosauvalla liikkumista. Häpeään kuolemista. Maailmassa on todistettavasti yksi mies johon en sorru. Mahtaa sillä olla yksinäinen olo?

"Aamulla" heräsin reippaana ja työnsin hampurilaisen lapsen suuhun ja sitten ripustin joulukoristeet. Varmuuden vuoksi. Join aika paljon kahvia mun vaaleenpunasesta pannusta ja hyräilin. Vittu hyräilin ääneen, hymhym.

Kirous tekee pilkkukiusaa, arktista sulamisefektiä sun muuta, mutta sen pösilöt teot tänään johtivat usean tunnin ruokailuun, elokuviin ja miten se nyt sanotaan. Mikä se termi on kun koko päivänä ei tee mitään eikä tarvii? Syö ja köllii ja puhuu naisellisen paljon viisaita ja hihittää, jos ei itke. Vapaapäivä. Se se on. Eli kirous ei vörkkinyt niinkun piti. Lällätän sille. Muikut on hyviä. Kalaa kannattaa syödä joka päivä. Myös leipäjuustoa.

Niin ja siis joulukoristeet kannattaa laittaa oikeesti jo nyt. Ei tuu aattona niin kiirus.

Tämmösenkin sain facebookista. Se nauratti mua niin että melkein tuli pissat housuun. Mä rakastan sitä.


Asino Cotto teki tän

Asino Cotto teki tän.