28.11.2010


Sunnuntai on hyvä päivä. Esimerkiksi tehdä rästiin jääneitä kotitöitä. Mä yritin jo perjantaina houkutella kainalosauvaa ompelemaan napin kii mun takkiin, mut ei se suostunut. Mä tein sen tänään itse. Ihan hyvin se sujui. Laitoin vain takin ja napin kanssa samanväristä lankaa neulaan ja yhdistin takin ja napin sillä langalla. Kehtaa taas ihmisten ilmoille.

Korjasin myös rintaneulani joka on ollut rikki monta kuukautta. Siihen meni viisi sekuntia, mutta aiemmin ei ole ollut sopivaa hetkeä. Siitä tuli hieno. Ihan vaikka joululahjavinkkinä: varasta legopalikka tai useampi lapselta (omalta tai toisen) liimaa se kuumaliimalla askarteluliikkeestä ostamaasi rintaneulaan. Siihen voi rakentaa enempikin ulottuvuutta, mut mä pitäydyn tässä yhdenlegon mallissa. Mä olen cool enkä mikään joulupuu. Sitäpaitsi mulle tulee aina niin paha mieli varastamisesta. Lisävinkki: palikan voi antaa (eli palauttaa) lapselle myös joululahjan muodossa. Kierrättäminen on hieno juttu, paljon hyväksyttävämpi termi kun varastaminen.

Heti kun mä päätin lopettaa sinkkuilun ja vanhapiikuuden niin kaikki kivat rivipervot ja nekin jotka ei oo pervoja heräsivät ja sanoivat haloo. Mulla on siis ollut ihan hykerryttävä viikonloppu. Kynsilakka on ihan finaalissa. Mietin mitä maailman miehet minussa menettivät kun statukseni muuttui. Keksin vain yhden jutun. Mä käärin näppärästi sätkiä. Ja koska mun kädet on ihan sikakauniit kun ne puuhastelee juttuja, niin menetys on melkein käsinkosketeltavaa.

Seuraavaksi lupaan jotain sukkahousujuttuja. Se näyttäis olevan kova sana lukijakunnan toiveissa.


Suosittelen muuten nahkahanskoissa runkkaamista. Sormikkaat on jotenkin niin - neuleblogijuttuja.

Ai niin ja lisää joululahjavinkkejä: http://vagina.posterous.com/onko-sinulla-joku-jolle-haluat-antaa

Tyttö: käärii sätkiä, letitti tukan.
Fiilikset: ihmettelee miten voi hiusta irrota näin vitusti yhden ihmisen päästä? Onko se normaalia?
Biisi: Dominanainen

27.11.2010











Mun lammasturkki on kriittisessä tilassa. Ja sukkahousujen alla on karvoitus, jota ei ole siistitty sitten kesäkuun. Mä olen rajalla.

26.11.2010


Mä olen siirtynyt suoraan luolautumistoimintaan. Mä valvoin koko yön ja luin. Luin tyttöjen juttuja, uutisia, runoja, eropalstoja, deittipalstoja - joo, mulla oli vahingossa jäänyt yks profiili yhteen paikkaan ja tsekkasin sen, joku kiväärinimimerkkinen, todennäköinen metsästäjä, pyssymies siis, oli viestittänyt jotain ja joku muu pyysi kyytiin, oon brändännyt itseni vähän kelmisti, en löydä sitä mitä etsin, tai siis löysin tietenkin, hööh, kerron tästä aamuyön tunteina lähdevedeksi muuttuneesta mutavellistä lisää joskus myöhemmin - brändityöryhmän raportin, jossa kerrottiin että Seitsemän veljestä sijoittuu luontoon ja suomen sisävedet voi juoda vuonna 2030 keittämättä (Drink Finland drink!!) ja että suomalainen on jokaisessa lentokoneessa samaan vuoteen mennessä ja aina kysytään että onko täällä joku suomalainen paikalla?

Eiku.

Luin tyttöjen sinkkublogeja, jotka olivat täynnä niitä ihannemieshommeleita. Mun silmiä kirvelsi yhden ja toisen nuoren naisen toive miehestä, lukeneisuus sinkkuoppaiden, bridgetjonesien, venusmarsien ja jokaiselle on joku, kunhan vaat teet kylppäriin tilaa hammasharjalle- jutskien parissa. Mä en ole niitä lukenut mutta nyt olen. Ja mulle kirkastui se sama mikä Pilville jo ajat sitten. Vanhapiikuus. Mutta koska yötä oli rutkasti jäljellä mä annoin itselleni luvan ihan tarkasti pohtia mihin mä miestä tarvitsen?

Niin mä luovuin sinkkuudesta ja vanhapiikuudesta. Ne ei sovi mulle. Kumpikaan. Siis olettamus siitä että olen ilman jotakin ja etsin jotakin. En etsi. En halua. Mä olen yhä vaan mieluummin sietämätön ja kestämätön minä kun suhteessa. Kun ne ei luonnistu niin ne ei. Kannattaako sitä koko elämäänsä vääntää rautakangesta pehmolelua? Ei.

 Mulle tuli oikein helpottunut olo. Vaikka siis tietysti sitä edellisenä yönä itkin kun laskin että kuinka monta vuotta elän vielä ja ihan yksin (20v, btw, ellen murhaa itseäni ennen sitä, kielikuva tämä vain on, sossuntädit rauha! Paikka!).

Ihanan kirkasta vettä.

Ai niin, piti kostaa joku juttu kiertoteitse A:lle, kun lupasin etten kosta, mutta en nyt muista mikä se oli, se liittyy jotenkin lapsiin ja velliin ja lällään jota seinäkiipijät harjoittavat. Ehkä myös copypaste miehiin joiden luonnollinen ikä läpi elämän on 8 v. Selkee kuvio.

Rapsuttelin vähän seinää myös ja lakkasin varpankynnet, pitkästä aikaa. Ihan pokerina, en edes kuvitellut niitä kenenkään suuhun.

24.11.2010




On talvi ja pojilla on tennarit jalassa. Tytöillä on revityt sukkahousut. Ne on varmasti muotia. Paitsi Saimilla, joka sanoi jossain naistenlehdessä että jos joissain sen sukkahousuissa on edes yksi pieni nyppy niin se on kuolema niille sukkahousuille, vaikka ne olisi vaan housujen alla piilossa. Ja toiset on käsilaukussa piilossa.

Mun käsilaukussa on huulipunia- ja rasvoja, kamera, pattereita, nauloja, raportti, muistitikkuja, viisisenttisiä, kirje, hiuslenkkejä, erikokoisia pinnejä, kumi, kamman piikkejä, pölyä, tupakkaa, neljä sytkäriä, kyniä, lapsen toppahousut, kuitteja, papuja, puhelin, papuja, Teatteri-lehti, Black Peider-hihamerkki, Ville Rannan "Ohjeita rakastavaisille" ja jotain nöyhtää. Ei jälkeäkään sukkahousuista.

Mulle on tänään tullut sähköpostiin valituksia ettei mun puhelin vastaa. Se ei ole mikään ihme, sillä mulla on uusi puhelinnumero jota mä en ole antanut teille. Parille vaan. Jos on ihan hirvee hätä niin mut saa kyllä kiinni. Se etten mä vastaa myöskään sähköposteihin johtuu vaan siitä ettei mua huvita. Ja tätä jatkuu niin kauan kun jatkuu, koska se huvittaa mua. Uskon että se kestää pari kuukautta. Siinä ajassa ei ehdi tapahtua mitään mitä ei ehdi hoitaa niitä kuukausia seuraavan kahden kuukuden aikana. Tää on tätä lifestyleä parhaimmillaan. Slowfoodia ja muuta. Tossa ylhäällä on slowfoodia mun tän päivän kahvittelureissulta. Munaa ja makkaraa. Omistan Pilville ja Karille noi skottilaiset munat ja siskonmakkarat.

Mä yritän päästä silti kahville joka päivä. Mun omallatunnolla on pissapoika jolle en oo jaksanut sanoa mitään moneen päivään. Omatunto soimaa, ei pissapoika. Mut mä sanon ihan kohta ihan varmasti. Juodaan kahvia.

Mä oon muuten ehkä hullu.

Tyttö: huulesta tuli äsken verta
Fiilikset: puoliraaka, mehukas
Biisi: joku hyräili pihalla itsekseen, kuulosti ihan vitun tyhmältä

20.11.2010





Mä olen siirtänyt loppulopetustyön deadlinen pari kertaa. Mulla on muutakin tekemistä. Niinku nukkuminen. Ja mä oon vasta ylityövapaalla. Se tarkoittaa sitä että teen pari tuntii hommia päivässä, naureskelen lopun aikaa enkä ole antanut uutta puhelinnumeroani ku viidelle ihmiselle. Mulle on siis turha soitella koska mu ei vastaa.

Mä olin mun kainalosauvan kanssa juomassa kahvia ja mua nauratti ihan kamalasti. Se piristää mua, se on sanojen kanssa tekemisissä ihan vitusti ja toi mullekin uusia sanoja, pyynnöstä, mut kumminkin, J:n sanoja, joka myös on sanojen kanssa tekemisissä. Me puhuttiin ainakin noita-akoista ja kirjottamisesta ja jostain muusta. Kainalosauvakin näytti jotenkin pirteemmältä kun aikoihin. Melkein söpöltä. Mä olen kyllä ollut kummallisen tyytyväinen vähän aikaa, nauranut ihan muutenkin. Se saattaa johtua myös uudesta salaseurasta joka valloittaa maailman ja ja johon mä olen jostain syystä päässyt osalliseksi. Olen valittu. Se on hauskempaa kun seksi. Tai siis nauraminen, kainalosauva ja maailmanvalloittaminen yhteensä on hauskempaa kuin seksi. Ja kun siihen lisää vielä laiskottelemisen niin mun maailma on aurinkoinen yötä päivää. Jopa niin aurinkoinen että unohdan nukkua. Paitsi äsken nukuin 12 tuntia. Se on aika vähän viimeaikaisiin saavutuksiini unen saralla.

Olenko mä kertonut niistä perjantain saunailloista? Mun lapsi paljastaa silloin todellisen nahkansa. Eilen se kertoi että kulttuuri olisi lopetettava koska maailmassa tärkeintä on raha ja ihmisten hyvinvointi ja hyvinvointia saa vaan rahalla. Kulttuurista ei ole mitään hyötyä, ei mitään. Tärkeää on myös suoja ja rahalla saa suojaa mikä = aseet ja armeija. Sairaaloita voi kuulemma rakentaa kaksi. Kysyin varuilta  näkemystä maahanmuuttajista ja hän sanoi että se on positiivinen asia koska niiltä voi kerätä verot. Kerjäläisiltä pitää kuulemma kerätä vikat sentitkin pois. Minusta tuo kuulosti vähän perse eiku persujutuilta. Mä en tiedä mistä tuo herätys on tullut, mutta jätkä seisoi alasti lauteilla ja saarnasi. Mä epäilen et mut on joskus yheksän vuotta sitte imastu ufoon ja hedelmöitetty Timo Soinin siittiöillä.

Mä tarvitsen jalkalampun tai kaksi. Sellaisen jossa on se varsi ja sitten töks varjostin. Tai kolme. Mä vaan tarviin. Kirjoitin tän tähän koska tää on kuitenkin sisustusblogikin ja muoti- ja lifestyle-. Jalkalamput voi lähettää taas sähköpostiin.

Niin ja Pilvi on menny ja rakastunu. Tai jotain sinne päin. Meidän piti tehdä joku ihannelistaus miehistä, mut ei me taaskaan jakseta. Me käydään YKSITYISTÄ kirjeenvaihtoa.

14.11.2010



Napapiirin sankarit, Submarino, You Will Meet a Tall Dark Stranger, An American Crime, My Summer of Love, Zodiac, Parfyymi, Miehet jotka vihaavat naisia, Tyttö joka leikki tulella, Pilvilinna joka romahti, Mainio vuosi, The Illusionist, Eat Pray Love, Viettelysten vaunu, Where The Wild Things Are, The Hangover, Hierro.

Mun elokuvaviikosta tuli melkein kaksi. Jos olisin itseni niin olisin katsonut kaksi viikkoa Bergmania ja itkenyt itsemurhan partaalla, mutta mä tein tiedottoman ja väsyneen valinnan hukkua paskaan ihan tajuttomana. Kauhea kankkunen (The Hangover) oli ainoa joka jäi oikeesti kesken, yritin kyllä, mutta mullakin on rajani. Tyttö joka leikki tulella sai mut nukahtamaan, mut mä aloin katsoa sitä vasta joskus kolmelta aamuyöstä, eli olin jo lievähorteinen avatessani silmäni. Kolme elokuvaa katsoin seurassa ja loput miten sattuu itsekseni. Mä en ole kauheen seurallinen ihminen. Huonoimmat penkit on Kuvakukossa, mut toisaalta siellä on parhaat leffat ja tilaa laittaa jalat edemmäspultatulle istuimelle.

Pahin tilanne kuitenkin sattui You Will Meet a Tall Dark Strangerissa kun sali pimeni ja mä tajusin että olen kadottanut suklaapatukkani. Olin melkein hysteerinen ja meinasin huutaa että mun suklaa on hävinny! Laittakaa heti valot päälle! Apua! Onneksi mulla oli seuraa (kaunis nainen) joka keksi että tehdään semmonen innovatiivinen taidepläjäys ja kooditetaan suklaat niin että niihin patukoihin voi soittaa ja ne alkaa sitten piipittää ja sen piipityksen perusteella sen taas löytää. Kyllä mä sen löysin, mutta se vaati arkeologista käsilaukkukaivuuta.

Paras elokuva oli Submarino ja sillä reissulla mä ehdin syödä mun suklaapatukan ennen elokuvan alkamista. Onneksi, koska leffan aikana ei tullut mieleenkään suklailla. Keskityin lähinnä hengittämisen yrittämiseen. Onneksi mulla oli seuraa (mies, kainalosauva) ja mä kuulin välillä että sekin hengitti ja pysyin pinnalla ja saappaat jalassa.

Eat, Pray, Loven mä katsoin yksin kotona ja mua hävetti koko ajan, koska tiesin että kirjoitan leffojen nimet ylös. Et jätän ikuisen jäljen et oon katsonut tämmöistä. Mut oon tavallaan ylpeä itsestäni että katsoin koko elokuvan ja kerron julkisesti että näin tuli toimittua.

Eniten mä itkin katsoessani Viettelysten vaunua, enkä mä voinut sille mitään. Mua vitutti itkee, mua vitutti tietää miks itken ja mua vaan vitutti ja vitutti. Mä näin itseni, epätoivoni, sairauteni ja rakkaudenkaipuuni ihan selkeästi siinä ruudulla ja mua ahdisti niin että teki mieli oksennella ympäriinsä. En oksennellut. Se on vaan elokuva. En tuhlaa oksennusta elokuviin.

Samalla kun oon katsonut elokuvia, oon vasemmalla kädellä lopetellut työt. Loppuraportti jää omalle ajalle. Olen repinyt ihan vitusti paperia, loppuja arkistoinut ja toivon että maanantaina saan ison kaktukseni ehjänä kotiin. Puhelimen suljin jo torstaina. Se tuntui kivalta. Kellään muulla ei ole mun numeroa paitsi lapsella. Nyt on oikeesti aikaa pysähtyä. Vähän edes. Tehä pieniä merkityksellisiä asioita, kuten ajatella ja keskittyä. Aion poistaa nukan yhdestä villapaidasta ainakin. Ja nyt aion katsoa vielä yhden elokuvan, The Roadin. Kirjana se meni, muutkin McCormacit kuin verinäyte putkeen mun paksuista suonista.

5.11.2010


Mä kadotin eilen mun hanskan. Mä löysin tänään mun hanskan. Mä päätin eilen rangaista itseäni enkä antanut itseni ostaa uusia hanskoja vaikka mun sormia paleli rajusti,varsinkin kotimatkalla. Mä löysin mun hanskan keittiön pöydältä ja olin niin iloinen että se oli siinä, mustana ja turvallisena, että annoin itselleni luvan ostaa vaikka toiset hanskat ja vaikka heti jos huvittaa.

Mä tapasin eilen hirveen suloisen pojan ja se rikkoi sääntöjä koska se puhui mun korvaan suoraan. Sillä oli kiva ääni. Jos mä olisin 16 v mä olisin nyt rakastunut.

Mä luin Kodin kuvalehdestä "Tässä elämäni muuttui" artikkelin ja siinä oli Mirva jonka elämä muuttui kun se kohtasi vahingossa kadulla uudelleen miehen jonka se oli kohdannut juhlissa. Ja sit ne vaan alko silleesti - rakastaa. Mä aion tänään mennä kadulle ja katsoa toimiiko toi käytännössä. Mä kävelen läpi kaupungin.

Mä ihmettelin Pilvin kanssa sitä kuinka paljon suomalaisilla miehillä on aseita, kuinka paljon ne ampuu ja kuinka pelottavaa se on. Ajateltiin puhua siitä mutta ei me jakseta.

Mä olen nykinyt pari pannua kahvia naamaan ja tilannut illaksi saunan. Olen hirveän väsynyt ja unissani kuljen sokkeloisissa vessoissa. Ne ovat kaikki valkoisia, puhtaita ja minun pitää valita niistä joku. En tiedä miksi.

Mä olen kahtena päivän laittanut ripsiväriä ja yhtenä korkokengät. Mä saatan alkaa taas käyttää ripsiväriä. Se on vähän perseestä, koska mä saatan myös alkaa itkun ihan missä vaan. Itku ja vedenpitävä mascara ei oo hyvä yhdistelmä. Se vedenpitävyys on silloin aika kovilla. Uhkean kurvikkaat värikylläiset ripset (Rimmel) ei toimi mulla kuten mainoslauseissa. Mä olen uhri. Mulla on tätä Maybellinen tuotetta, ripset kolossaalisiksi tekevää töhnää. Mä taidan nyt herätä ja lähteä sinne kadulle, mut ennen sitä laitan oikein paljon ripsiväriä.

3.11.2010




Mä olen ajautunut suhteeseen kahvin kanssa. Tässä vaan kävi näin. Muut fetissit häviää syrjemmälle, ne liittyy jotenkin seksiin ja miehiin mut ne molemmat on jotenkin vaan hävinneet mun elämästä. Tai siis mä olen toistaiseksi arkistoinut ne hevon vittuun häiriköimästä mun elämääni. On surullista mitä kahvi ja taide voi tehdä ihmiselle. Ja unille.

Mulla on meneillään elokuvaviikko. Menen joka päivä elokuviin. Ehkä mä juutun johonkin niistä niin etten tule enää takaisin.

Unikuva miehestä joka syö villalankasotkua piinaa mua. Tiedän melkein kuka se mies on mut en ole jaksanut tehdä asialle mitään, en pyytää  miestä malliksi. Olen maksimaalisen laiska. Se on sama asia kuin pyytäisin jotain nuolemaan mulle orgasmin ja mä en jaksa pyytää. Mä olen siirtynyt takaisin yksityisiin ja yksineuvoisiin orkkuihin, eikä se tunnu oikein missään. Siinä on se hyvä puoli ettei kukaan satua toista, ei loukkaa toista, ei rakasta, ei tarvitse, ei välitä. Mä saatan alkaa itse malliksi jos jaksan syödä villalankasotkua.

Mä olin tänään kaiken kahvinjuonnin jälkeen N:n kanssa syömässä ja aloin itkeä ravintolassa. Mä sanoin sille ääneen että pelkään. Ja nyt mä alan itkeä taas. Mutten juuri nyt pelkää.

Hirmuinen väsyttävä kimppu elämistä käsissä. Pakahduttavaa.

Tyttö: itkupilli
Fiilikset: onnistunut olo
Biisi: Tindersticks – Peanuts

1.11.2010




Kahvi ei petä melkein koskaan. Se parantaa sairaudet, korjaa ihmissuhteet ja jos se on tarpeeksi vahvaa, sen päälle ja sisään voi itkeä, eikä se muutu. Se alistuu, se tulee juoduksi, se on kuumaa ja kylmää ja joskus monta vuotta sitten siihen pantiin sokeria ja joskus vieläkin, pimeinä öinä, jotain vitun luomuintiaanien ruokoruskosokeria joka on varmaan ihan paikallaan, peittona, kunnes sulaa lämpöön, hajoaa pyhään nesteeseen ja niin.

Lisäkupillinen hajoaa ravintolavaunun muovimarmorille, vuotaa itsensä ulos, neiti ei, eikä rouva, ehdi keittää sitä lisää niin nopeasti kun minä tarvitsen.

Vaaleanpunainen pannu on minuuteni ruumiillistuma, huuhdeltavissa, täytettävissä, likainen, oikukaskin, vuotava, kylmenevä.

Viikuna huojuu tuulessa, harjoittelen kylmyyttä, kolmen minuutin ihmehoito päässä ja unet valmiina tulemaan. Unessa mies syö lautaselta villalankaa, minä tiedän kuka se on mutta minä en kerro.

Kun minulta kysyttiin sinnekö se sydän jäi, minä sanoin sinne ja sitten tajusin mitä sanoin ja kyllä tuli paska olo, viisinkertainen kaksinapainen mielialahäiriö moneksi tunniksi. Nyt on itkut itketty ja tämä yö muuttuu päiväksi, sellaiseksi jota vastaan suojaudutaan sydän Tiimarin banaanikotelossa, sinisessä. Ettei kävisi ilmi että se on lihaisan punainen ja ihan kylpyvaahdossa.

Onneksi on yöt, onneksi on kahvia. Jos Jumala olisi sillä olisi todennäköisesti jotakin tekemistä kahvin kanssa. Hymyilen ja sanon ja mittaan viisi kuupallista Löfbergin Lilaa.