28.1.2011



Hommelit ei ole ihan hanskassa. Yrjöpaskalaatotusta ja kuumetta ilmassa. Nyt jo parempi olo. Niinku aina kun on oksennellut rivakasti.

Mulla tänään päällä vaatteet joissa on helppo oksentaa. Kulahtanut ja roikkuva paita ja pyjamahousuntapaiset, molemmat jostain Lindexiltä tai henkkamaukasta alle kympillä. Villatakki on kirpparilta parilla eurolla ja olen saanut sen kyynärpäät puhki. Mulla on terävät kyynärpäät. Jalassa on itseneulotut mustat villasukat.

Oksentamispukeutumisessa tärkeintä on rentous ja mukavuus. Myös oman vartalotyypin huomioiminen asuvalintaa tehdessä on suositeltavaa. Materiaalivalintoja tehdessä kannattaa ensiksi kiinnittää huomiota siihen miltä vaate tuntuu iholla. Käyttötarkoitus ja -ympäristö on syytä huomioida. Perinteinen puuvilla ja erilaiset puuvillasekoitteet ovat edullinen ja suosittu vaihtoehto. Värien suhteen turvallinen valinta on musta tai muut tummat sävyt, tumma harmaa tai ruskea. Oksennuspukeutumisen kulmakiviä ovat myös kerroksellisuus ja helppous.

Olosuhteiden mukaan vaatetusta joutuu vähentämään tai lisäämään. Tähän vaikuttaa oksentelutiheys, ympäröivä lämpötila sekä kehon lämpötila ja sen mahdolliset vaihtelut.Vaatteet eivät myöskään saa hiertää tai kiristää. Alimman kerroksen ollessa kokomustaa puuvillaa, voi väli- tai päällikerrokseksi valita laajan toiminta-alueen omaavan villan. Villa mukautuu kuumuuteen ja lämmittää taas mukavasti esim. vessanlattialla maatessa. Jos vessanlattialta pääsee välillä vaikka sohvalle, voi ympärilleen kietaista vielä torkkupeiton tai kaulaliinan.


Biisi:Cake – I Will Survive

26.1.2011




Olen jotenkin vahingossa joutunut vähähiilariselle dieetille. Viikon olen ahtanut sisääni niin paljon munaa kun on sielu sietänyt. Nyt mä hifistelen kurkun kanssa, että millaista pätkää sitä aamupalaksi ottaisi vai odottaisiko iltaan asti ja 20 senttiä tunkisi kerralla sisäänsä sitten. No 15 senttiä kuitenkin ja pitäisikö päälle juoda voisulaa vai ajaako rypsiöljy saman asian? Tosi seksikästä.

Ne vähähiilari-ihmiset palstoillaan hehkuttivat, että ne muuttuvat tosi pirteiksi ja niiden ihokin muuttuu ja kaikki muuttuu, kun ne vaan vetää tarpeeksi voita ja muuta rasvaa kaksin käsin. Mua alko semmonen nukuttaa ja vedin 19 tuntia unta kaaliin yhden vuorokauden aikana. Väsytti niin vitusti.

Seuraava unijakso oli vähän lyhyempi. Nukuin kolme tunnin yöunet ja heräsin pirteänä ja energisenä keskiyöllä. Tein sitten kuusi tuntia putkeen töitä. Ei se riittänyt, katoin aamiaisen lapselle ja sinkouduin keittiön allaskaappiin hinkkaamaan paskat, vanhat viinitahrat ja kahvinporot nevadaan. Toimitin jäteprässin virkaa lynttäämällä munapaketteja sileäksi. Hillittömän siistimisen tuloksena mun koti näyttää taas narkkariluolalta, vähän siltä että täällä voin sijaan vedettäisiin amfetamiinia. Mä en tiedä onko amfetamiini tällä dieetillä sallittua, täytyy varmaan tarkistaa jostain internetistä.

Nää kolmen tunnin yöunet on myös aika tehokkaita. Nyt mä heräsin siihen että harrastin todella erikoisia jätesäkki-likolampi-seksisessioita mun kainalosauvan kanssa. Heräsin keskiyöllä megaorkkuihin ja olen juuri niin pirteä kun megaorkkujen jälkeen ollaan. Surku ettei mulla ole kangaspuita, iskuporakonetta ja ompelukoneenkin exä on jättänyt palauttamatta, sillä nyt ois sellainen olo että nyt lähtee.

Tyttö: huumeinen
Fiilikset: amftamiinia, lisää, pliis
Biisit: Ray Charles – What'd I Say
SpongeBob – The Best Day Ever

21.1.2011





Palaan heti aluksi to do-listaan ja näytän Maglitellä® valoa pääkohtiin. Kaikki on toteutunut suunnitellusti ja nyt mulla onkin sitten vapaata tuonne sunnuntaihin asti kaikista to do-hommista. Tosin koska listalla ei ollut esimerkiksi työntekoa erikseen mainittu, niin jätin sen kokonaan väliin. 

To do-listan ulkopuolelta poimisin The things we lost in the fire-elokuvan jonka katsoin yhtenä unettomana yönä. Toisena unettomana yönä makasin peiton alla ja psyykkasin itseäni hokemalla näin: Nyt ei oo täysikuu, nyt ei oo täysikuu, nyt ei oo täysikuu. Se oli se yö kun oli täysikuu, kai tajusitte? Ja kolmas uneton yö on tämä tässä joka yhä on käsillä.

No mä rakastuin taas. Benicio del Toroon. Se elokuva ei ollut oikein mitään mut Benicio sai mahlat virtaamaan kun se heroiinipöllyissään väänteli naamaansa. Mä en tajua miten multa on jääny se ihan totaalisen huomaamatta. Mä tein välittömästi pesäeron Johanna Tukiaiseen. Benicio del Toro täyttää mun ihannemiehen mitat, se on 188 cm pitkä ja se on siis laskelmieni mukaan yli 180 cm. Mä olen löytänyt (taas) elämäni rakkauden. Eli rakkaus se vaan virtaa kosmisesti ja maailmankaikkeus hyrisee mun kainalossa, tai mä maailmankaikkeuden.

Pervojen suhteen viikko on ollut yllättävän raskas. Niilläkin on ollut ihan selkeesti täysikuu. Pissapoika on kääntänyt kelkkansa ja siirtynyt dominointikauteen. Subit voi nyt heti laittaa sähköpostia, niin mä ohjaan teidät ihanan pikkupervon hoteisiin, joka tietenkin ansaitsee vain kaikkein parasta. Muakaan ei pelkkä kuseskelu kauheesti innosta joten olen työntänyt varpaani A:n suuhun ja kurkkuun ja purkanut turhautumistani nuolettamalla megaloadit parempiin suihin. 

Tänään/eilen mä kävin kainalosauvan kanssa juomassa paljon kahvia. Muistin kertoa sille kuinka iloinen olen siitä että olen tavannut sen. Samalla mä kauhoin vaahtoa mun latten päältä ja tiputin sitä epähuomiossa lusikallisen mun tissien väliin. Kainalosauva arvasi heti että yritän saada sen nuolemaan vaahdon pois, mutta se ei mennyt lankaan. Se ei koskan mene lankaan. Siksi se onkin mun suosikkikainalosauva. Puhuttiin Hjalliksesta ja lihasta ja kaikesta turhasta tavarasta.

Ensi viikon to do-listalle mun täytyy laittaa että muista mennä hautajaisiin. Ikävä kyllä, mun läheltä kuoli tiistaina kaunis, nuori ja ihana nainen. Äkäinen ja sinnikäskin. Siksikin rakkauden on virrattava, meidän jotka jäimme tänne lojumaan on tartuttava toisiamme kädestä, oltava valmiina ja lähellä, itkettävä ja rakastettava toisemme pilalle. 


17.1.2011





Sisustusasioista sen verran tähän, että ostin uuden tiskiharjan varren. Sen merkki on Sini. Ostin sen n. kolme kuukautta sitten, mutta nyt mä vasta katselen sitä sillä silmällä. On nimittäin kevät. Fasepookin kaikki melkein kaikki  päivityksetkin koskee kevättä. Sitä on nyt ilmassa. Kun katson ikkunasta ulos, voin melkein aistia sen läsnäolon. Lumi sataa vaakasuoraan ja uunituoreet bikinit roikkuu kauppojen rekeissä. Ihmiset vähentää automaattisesti vaatetustaan, eikä kukaan muista että lunta on viime yönä satanut 12 melkein 2 metriä. Osa siitä on satanut meille sisään, vaikka on kaksinkertaiset ikkunat ja tiivisteetkin näyttäisi olevan. Kevät on suuri mysteeri.

Vihreä on kevään ja toivon väri, uuden alun. Herneet tiskialtaassa viittaa samaan uuteen alkuun. Mä syön niitä ja laihdun. Talossa haisee pieru. Siksikin niitä ikkunoita on pidettävä kevätöitä myöten auki. Muuten tukehtuu, omaan kaasuunsa. Siinä teille vähän lifestyleä.

Kevätaurinko on niin petollinen, että sorruin ostamaan lähimmältä diileriltä vitamiini D:tä. Olen nyt varmuuden vuoksi ottanut sitä vähän liikaa, niin kun mulla lääkkeitten suhteen on tapana. Join myös vähän mansikanmakuista yskänlääkettä. Se oli hyvää. Mulla ei ole yskä.

Mun piti tehdä sellainen to do lista, mut mä kyllästyin siihen alkuunsa. Tässä on nyt sellainen feikki-to do:

1) Laihdu. Älä syö pannukakkua paljoa tällä viikolla.
2) Lue jotain kirjaa.
3) Masturboi.
4) Etsi jotain uutta ja ennennäkemätöntä pornoa interneetistä. Aineistohakua.
5) Ota vähän liikaa vitamiini D:tä.
6) Muista tehdä lapselle ruokaa keskiviikkona.
7) Kylvetä varpaita öljyssä.
8) Hymyile ja rakasta. Anna virrata vaan. Siirappina.


Jos joku tietää mitä toi kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma työpaja on, niin mä toivon ettei se kerro sitä mulle.

Tyttö: paljasjaloin, öljyinenkin
Biisi:

11.1.2011



Olin tänään siellä muutosvastarintainfossa. Piirsin 26 päätä, joista 2 näette tuossa yllä. Se info käsitteli tärkeitä asioita, mm. sitä, että työ- ja elinkeinotoimistossa on kolmannessa kerroksessa joitain palveluja ja ensimmäisessä kerroksessa sidosryhmienkin kokouksia ja esim. näitä vastarintainfoja. Se kesti n. tunnin, eli mä piirsin raaka-arvioni mukaan yhden pään kahdessa minuutissa. Aika hidas. Ne lupasivat siellä keinotoimistossa rahaa jos olen aktiivinen ja haluan esimerkiksi jo huomenna kouluttaa itseni autoalan ammattilaiseksi.

Mulla kävi mielessä että voisin kouluttaa itsestäni sellaisen autonäyttelyissä etupellillä keikkuvan blondin jonka kanssa voi kuvauttaa itsensä. Tää on vaan mun mielikuva, mut sellaista toimintaa on varmasti olemassa ja siihen kouluttautumalla mä pääsisisin lähikontaktiin miesten ja autojen kanssa ja vielä samaan aikaan. Mut mun mielikuvissani siellä juodaan myös kahvia pahvimukeista ja sisällä ei saa polttaa, eli mun täytyy harkita tätä asiaa vielä.

Mäkin aloin laihduttaan kun Pilvikin alkoi. Mä laihduin heti 2 kiloa, katsomalla Pilvin mulle välittämiä laihdutusvideoita. Niissä Vanamo ja Kolmonen kokkaavat maksa-vihannesvanukasta ja grillaavat kyytä.
Lisäksi mä aion aloittaa rankan mielikuvaharjoittelun. Luin sellaisen lehtiartikkelin että nainen laihtui näkemällä unta liikunnasta. Jos muistatte niin mä ja me laihdutettiin kesälläkin metodein joita ei sovi kyseenalaistaa. Jotain nylkemistä siihen liittyy. Kaivoin N:n tekemän painonhallintakortin esiin ja totesin että mulla on yhä vielä 2 kiloo tiputettavana uusiin saappaisiin jotka saan välipalapalkkioksi syyskuussa 2010. Vitun luuseri. Mut saavuttaakseni tuloksia, mun on pakko tänä yönä nukkua, sillä aion mielikuvaliikuntaharrastukseni aluksi juosta maratonin.

Kävin myös kainalosauvan kanssa juomassa kahvia. Mä unohdin kertoa sille että tykkään siitä niiiiiiiin paljon, koska se puhui mut ihan väsyksiin kaikkia omia juttujansa. Muistin kyllä sanoa että se on itsekeskeinen ja paha niin kuin ihan kaikki maailman ihmiset on. Sillä on semmonen vamma että se uskoo ihmisyyteen ja luottaa niihin, todennäköisesti myös minuun. Meidän ympärillä hyöri mummoja rollaatoreiden kanssa ja mulle tuli mieleen Du Levande jonka katsoin eilen televisiosta. Yritin ylistää sitä, mut sit mun piti lähtee ostamaan tonnikalaa ja maitoa. Sovittiin että nähdään useammin ja ensi kerralla ei puhuta mun juttuja vaan puhutaan Hjalliksesta.

Tyttö: perkeleenperkeleenperkele
Fiilikset: teentäyteiset
Vaatteet: lanteelta revenneet pyjamahousut, ei paljon muuta
Musa: Kaj Chydenius – Huomenna on paremmin

7.1.2011




Mäkin siivosin tänään itse, en jaksanut mitään pervonörttiä nyt tänne tilata inisemään raipan perään. Tai siis tavallaan mä en siivonnut ollenkaan, tein vain sellaista pintapuolista arkeologista tutkimusta. Pilvi on tietenkin mun suurin innoittajani, koska se pelkäsi löytävänsä elukan jostain kotinsa uumenista. Mullahan on eläinkuume, myyräkuume tai joku sellainen mitä ne nyt on, koiria ja kissoja. Eli mä tutkin mun hellantaustan mut ei siellä ollu kissoja, kuivunut nakinpala vaan, kaksi hernettä ja ranskanperuna.

Me on muutenkin käyty YKSITYISTÄ kirjeenvaihtoa Pilvin kanssa. Meinattiin panna lappu luukulle vuosipäivän kunniaksi, mut mä en ehtinyt panna kun mulla oli pileet. Ensin siis kuolema kävi kylässä ja sitten mä ajauduin ihmissuhteeseen ja sitten oli pileet. Se on yks mun parhaita ihmissuhteita. Tosin se meni ohi tosi pikaisesti, mut tää maailma on niin hektinen nykyään, aina vaan nopeemmin pitää saada jotain uutta ja parempaa ja ainakin nuorempaa tilalle. Ja koska mulla on se deittailutauko niin oli ihan hyvä ettei menty sen pitemmälle kun parisuhteeseen.

Pileissä oli aika paljon juustokakkua, maailman parhaat kirjailijat, muusikot ja taiteilijat. Mä olen vieläkin hämilläni siitä että Arto Melleri tuli. Mä en ollut kutsunut sitä, ihan vaan siksi että se on kuollut, mut ilmeisesti mun pileet on semmoinen tapaus ettei siitä pääse yli edes kuolleena ja kutsumatta.

Mä sain pileissä tarotennustuksen joka oli täynnänsä ässiä, edestakaisin virtaavaa rakkautta ja rajatonta tukea maailmankaikkeudelta. Mä arvasin melkein sen ennustamattakin, sillä niin kovasti mä olen sen maailmankaikkeuden kanssa tehnyt töitä viimeaikoina. Mun toiveet toteutuu kuin itsestään, mä van hymyilen taivalle ja mikään ei estä mua saamasta rajattomasti rakkautta ja jakamasta sitä joka suuntaan.

Pilvin ihannemies on aivan pantava. Meillähän ei ole tapana sekaantua samoihin miehiin. Mä en kykene vaan siihen ihannemiesjuttuun. Ainoa asia mistä olen ihan varma mun listalla on että niiden täytyy olla yli 180 cm pitkiä ja mieluiten isokätisiä ja tummia tai kaljuja. Ja toi kaljuuskaan ei ole mikään juttu. Joskus 20 v sitten oli. Mulla on kai tää ongelma etten mä halua miestä. Ja mä en halua että kukaan nukkuu mun vieressä. Tosin joskus mä haluan nukkua jonkun vieressä. Mut sanoja sen täytyy osata käyttää. Hymiöitä ei. Paprikaa ei oo pakko syödä. Ja ne sanat on kyllä oltava, yhdyssanatkin hallussa. Ja niitä sanoja ei saisi syödä.

3.1.2011




Suhtaudun aikaan varoen, onhan tämä jo nähty, ja taas nähdään. Eläköön elämä, harha-askeleet ja loputon säkki täynnä muistoja, hetkiä, hippusia, hörppyjä ja huutoa, eläköön hymyt, tiukan itkuiset halaukset ja paha olo, eläköön kaneli ja muut mausteet, hyvät todistukset ja unet, öiset valveet, lumihanki ja nurmi, suppilovahverot sun muut, sanat sittenkin sanat, ja rakkaus!

Eläköön tupakointi hyvässä seurassa, ketjutupakointi ihan itsekseen pimeässä, eläköön savu ja tuli ja ne jotka salaa nurkan takana ja ne jotka lopettavat. Eläköön kahvin yliannostus, alkoholin väärinkäyttö ja eläinrääkkäys, lapsipornoringit ja eriarvoisuus, tuloerojen kasvu ja globalisaatio. Eläköön suuryritys, sen tuet ja voitonjako. Eläköön ilmaiset miestenlehdet verkossa ja vauva-lehden kaikille avoimet keskustelupalstat. Eläköön nimimerkit, nimettömät hävyttömyydet ja halpa kouluruoka. Eläköön värittömät tupakka-askit, silmiäsärkevät ilotulitteet ja jokamiehen oikeudet.

Eläköön perheväkivalta, lisääntyneet huostaanotot ja paljas savottaseksi. Eläköön turvallisuus, masennus ja hyvinvointi. Eläköön kansanedustajien palkankorotukset ja sotilaallinen sitoutumattomuus. Eläköön sosiaalityöntekijöiden tylyys ja työtaakka. Eläköön naisten rooli ja kestävä kehitys. Eläköön työpaikkakiusaaminen, työttömyys ja uupumus.

Eläköön ilmaiset luistinradat, homot ja naakkaparvet. Eläköön pervot, rakkaat, naiseni ja eläköön lapsi, laihdutuskuurit ja kaikki onnettomat.

Tipaton vuosi on alkanut. Se ei tunnu vielä missään. Toisen lupaukseni rikon. Ehkä. Lupasin mennä treffeille. Se ei tunnu vielä missään. Yrtin kyllä sitä mahdollisuutta ettei kyseessä olisi treffit, mutta minkä sitä varpailleen voi.