30.3.2011



Tehtiin juttuja skeittilaudan kanssa. Luin sille ääneen tarinan ajasta ja kellosta. Puhuttiin thinspojuttuja, skeden syömishäiriöstä ja siitä ettei mulla ole syömishäiriötä, eikä koskaan tule olemaankaan, mä vaan laihdutan. Mä en ikinä koskaan elämässäni halua olla niin laiha kun joskus olen ollut. Silloin taisin kysellä että onko mun maha tosi iso ja voinko mä käyttää näitä trikoita kun mun maha pömpöttää? Nyt en kysele. Tiedän etten voi käyttää niitä trikoita. Kotioloissa tietenkin, mutta kuka nyt kotona pukee vaatteita päälle kun voi olla alasti tai rikkinäisessä pyjamassa ja villasukissa ja vielä vihainen yötä päivää, ihan kaupan päälle? Luoja varjekoon tulevaa ihmissuhdettani minulta. Hyvin on varjellut tähän asti. Kiitos.

Puhuttiin siitä että skede on uskaltautunut tänne blogille. Eipä sillä mennytkään kun 4 vuotta. Sitä kiinnostaa lukea paljastuksia itsestään ja siitä mitä se on ehkä sanonut tai ehkä ei. Käsittääkseni se ei kuitenkaan ymmärrä mistä täällä kirjoitetaan tai kuka kirjoittaa; kuka on totta ja kuka ei. En ole ihan varma aina tajuaako se itse olevansa olemassa vai luuleeko sekin olevansa mun mielikuvitusolento? Siksi se mieluummin tapaa minua ihan livenä ja kysyy mitä kuuluu? Sanon sille että lue blogista.

Se yksi hippikin joka on joskus täällä vilahtanut, tai tuolla,  on kaupungissa ja skede olisi tuonut sen minulle lahjaksi, kahvikaveriksi, mutta hippi oli kieltäytynyt kunniasta ja mennyt kävelylle. Viisas veto. Vaikka mä kyllä olisin antanut sille kaikki kahvini ja mutakakut ja kanelia päälle ja vielä pikkusormenikin ja koko käden ja kengät jalastani ja kadonneen huulirasvani. Sen sijaan skeden äiti tuli, muttei ehtinyt varsinaisesti liittyä keskusteluumme siitä millaisia talot kuussa ovat ja ovatko ne tehty Olympia-juustosta vai Koskenlaskijasta?


Voi pillu mikä elämä mulla oikein on. Menen sohvalle itkemään. Keitän ensin lisää kahvia.




Mä olin sunnuntai-iltana katsomassa ja kuuntelemassa Joose Keskitaloa ja Kolmatta Maailmanpaloa. Mä vaan mietin että kuinkakohan pitkä toi basisti on? Ja että millon se pamauttaa Joosea tuolla bassolla päähän oikein kunnolla. Koko ajan oli osumaisillaan.

Aamu tuli tänään hirveen aikaisin. Menen joogaamaan itseni henkihieveriin.

27.3.2011


Pilvi on ajanut unillansa mut ihan kevätkiimaan. Mä pyristelen kaappilesbofantasioita vastaan tuijottamalla Mikael Persbrandtia ja mielikuvittelemalla samalla kaikkia asentoja joissa sitä panisin ja millaiseksi paketiksi sen solmisin. Mikael on mun oma pikkuinen kokaiinipuudeli. Tohon mahan päälle mä panisin jotain hiilaritonta herkkua ja nuoleskelisin sen siitä kissamaisesti kitaani. Tai sitten työntäisin varpaani kokaiinikippoon ja varpaat Mikaelin suuhun. Välillä mä lähettäisin sen jonnekin Kiinaan kuvauskeikoille pariksi kuukaudeksi, etten ihan kyllästyisi hekumaani.

Mä olen nähnyt ihan helvetin tylsiä unia. Viime yönä mä heräsin kolme kertaa siihen että kuulin unessani miten joku avasi oven. Mä harkitsen uneksunnan lopettamista, mutta toisaalta laihtuminen ja mielikuvaurheilu vaativat unta, paljon unta.

Tänään oon syöny kolme siivua metukkaa, yhden siivun cheddaria ja mielikuvapaneskellut Mikael Persbrandtin lepotilaan. Keitän vähän lisää kahvia. Olin vielä menossa jonnekin illalla, mutta oon niin orkuissani etten muista minne.

24.3.2011


Sain eilen sättitiedon jossa luki että kainalosauva olisi halukas muuttumaan joksikin muuksi, mieluiten skeittilaudaksi. Mulla on nyt sitten skeittilauta kun oon tämmönen alistuva ja joviaali nainen. Mä kävin sen kanssa tänään kahvilla. Kallansilloilla tapahtui kymmenien autojen kolarisuma. Skeittilauta ei liity niihin mitenkään, mutta vallitseva säätila kyllä. Säätila on semmoinen että tekee mieli karata ja paeta ja lopulta seikkailla.

Me puhuttiin skeittilaudan kanssa karkaamisesta, vankilapaosta, itsensä puolustamisesta mielekkään väkivallan avulla (mun tappamisviettiä sivuten) ja  laihtumisesta, Alfred de Mussetin ja George Sandin suhteesta, siitä että onko Pentti Saarikoski mahdollisesti elossa ja onko Elvis varmasti elossa. Se piirsi mulle kissan jolla oli kaksi kyrpää ja niitten päistä lensi mällit, mut se sano että ne oli tassut ja kynnet. Mä sanoin että se on ihan paska. Ei se kissa vaan skeittilauta.

Nyt mä unohdin loput. Johtuu kai siitä että mä just seisoin päälläni ja mustaherukat jotenkin meni sekaisin mahassa. Tykkään mustaherukoista tosi paljon. Ja mahoista. Varsinkin mun mahasta joka on kohta muisto vain.

Mä kirjottelin äsken Pilvin kanssa. Pilvin lihakeitto hävisi tänään. Mä unohdin katsoa Mikael Persbrandtia telkusta ja mun elämä on yhtä helvettiä nyt. Mikael Persbrandtilla on ihana maha ja kokaiinia.

Ai niin, tulossa on laihdutusextraliite, pitäkää varanne.

23.3.2011


Uni ei tuu. Tai tulis mutta kun täällä on talo täynnä jotain saatanan haamuja. Niillä oli ilmeisesti joku kokoontuminen viime yönä mun olkkarissa. Yritin nukkua sohvalla, kun makkarissa nukkui karhu joka kuorsasi ja narskutteli hampaitaan.

Haamuissa on se paha puoli että ne yleensä melskaa yöllä. Näistä täällä pyörineistä yksi lähetti koko yön tekstareita ja sillä oli näppäinäänet puhelimessa päällä. Pipipipitnäpspippippiipipitipii kuului mun päässä aamuun asti.

Kun mä edustan tämmöstä alistuvaa naistyyppiä, mä sitten aloin joogaamaan sohvalla ja annoin haamujen tanssata ympärillä. Ne ei olleet juttutuulella vaikka kysyin että keitäs vitun kummituksia te olette ja eikö toi yks vois panna noi näppäinäänet pois päältä? Ja kuka helvetti edes antaa haamulle kännykän käteen? Ja kenelle se niitä viestejä oikein lähettää? Mä makasin selälläni ja mietin että pystyisinköhän mä pureskelemaan varpaankynteni makaamalla selälläni ja nostamalla jalkaa, selkä ja pää patjassa? Kyllä mä pystyin, mutta en mä sitten pureskellut mitään. Työnsin vaan isovarpaan suuhuni. Se maistui likaiselta ja karhealta. Seuraavaksi mä tein sellaisen ilmavan lootusasennon, makuullani taas. Mua alkoi kovasti hymyilyttämään ja nostin sitten hiljalleen kroppaa hartioitten varaan. Ajattelin että heti aamulla vedän oikean sarjan, mutta sitten huomasinkin että on aamu ja piti mennä poimimaan karhulle vaapukoita.

Olen laihtunut 10.5 kiloa viime kesän painoennätyksestäni. Mahtavaa. Tänään laihdutin kebabilla. Tein sen ihan ite. Se taikinan vatkaaminen oli ihan pätevää voimaharjoittelua. Jälkiruokana oli ihan tavallista mustikkapiirakkaa. Sen syöminen oli aikamoista hengenvoimaharjoittelua. Onnistuin vallan huonosti, mutta olipa hyvää.

Ja sinä anonyymi googleuskovainen joka haet "sari hakala bdsm" niin laita ihmeessä viestiä tulemaan. Kyllä me jotain keksitään.

20.3.2011


Täysikuu tuli ja meni. Harhailin yössä, lumisateessa, baarista kotiin, selvänä kun käki ja pirteänä. Tämä täysikuu oli ihan paskanakki kaikkineen. Ei draamaa, ei itsemurhia, ellei sitten Ilona ole hoitanut hommaa kaikessa tyynessä hiljaisuudessa. On muuten saattanutkin, mutta käsittääkseni Ilonalle ei kuitenkaan sovi sellainen anonyymi itsemurhaus. Ainakin facebookiin se varmana päivittää hyvissä ajoin ja skypessä saa suorana seurata. Siis ehkä. En peru näitä sanojani sittenkään kun Ilonasta aika jättää.

Pelkkää hyvää mieltä ja hipsuttelua koko viikonloppu, keittiöpyyhkeiden ompelemista ja aika kummallinen tekstari sitten kuitenkin Pilviltä, suorana treffeiltä. Herra varjelkoon minua Pilvin seuraavilta treffeitä. Mä olen kaikkien tapahtumien ja kuunkin valossa sitä mieltä että asiat joita meille sattuu, on niin sattumanvaraisia että hirvittää. Ja kaiken sattumanvaraisen valossa on ihan vitun epätodennäköistä että mulla on jokin linkki suomen jokaiseen vapaaseen poikamieheen. Varokaa naiset. Treffeillänne. Nostamatta nimeäni hatusta.

Mä seurailin eilen hirveän kiinnostuneena baarihommelia. Poikien partamuoti on muuttunut aika oksettavaksi. Ne joilla ei ollut ylikasvanut pukinparta, olivat turvautuneet sellaiseen lähinnä Tonttu Toljanteri-partaan, jonka vaikutus minuun on sama kun Tonttu Toljanterilla. En panis. Miltä sellainen näyttää aamuyöllä nakkikioskijonon jälkeen? Saastaiselta oletan. Yäk. Vittu joka päivä on helpompaa olla sinkku. Mä en ikänä päästäis Tonttu Toljanteria edes eteiseen. Ikinä en nuolis miestä jolla roikkuu kebabia parrasta.


Mua lähestyi kaksi miestä. Toinen örisi keikan aikana jotain korvani lähettyvillä. Se oli kalju, kännissä kun sonni ja sillä oli pukinparta. Mä en edes tajunnut sen puhuvan mulle, ennen kun se ördäili että "no vittu, olkoon sit". Annoin sen mennä. Toinen lähestyi vasta pihalla kun naisten kanssa arvottiin että mennäänkö baari-, taksi- vai nakkikioskijonoon? Sillä lähestyjällä oli housut nilkoissa, mutta se himoitsi mun röökiä. Sanoin että saa se sitä jos osaa kääriä. Ei se osannut.

Mä kipitin kotiin lukemaan Anna Ahmatovaa ja Sylvia Plathia ja juttelemaan Pilvin kanssa. Sitten mä ihailin uusia keittiöpyyhkeitä jotka ihan ite ompelin valkoisesta vohvelikankaasta.

Mä rakastan olla keski-ikäinen nainen joka on selvinpäin, laihtuu, nukkuu liikaa ja opettelee käyttämään ompelukonetta.

Ai niin, se teistä joka googlettaa "sari hakala pillu" niin älä unta nää.

17.3.2011


Kevät on ihan rinnuksilla. Mä sain eilen nauraa melkein tukehtumiseen asti kun mä sättäilin Pissapojan kanssa. Me mietittiin että mitä me leikittäisiin ja jotenkin mä sitten jossain vaiheessa sanoin että onko se ajatellu että se panis rouvaansa? Se oli hetken hiljaa ja kysyi sitten: "Ai emäntää?" Minusta se oli jotenkin niin koomista että multa meni C.S.I New Yorkin katsominen ihan pieleen.

Mä olen laihduttanut kiivaasti juomalla mustaa kahvia ja pesemällä olkkarin ikkunaa. Mulle tuli vähän huvittunut olo kun pyyhin ikkunoita puhtaaksi ilmaisjakelulehdillä. Ei ne lehdet itsessään, vaan se että lehdissä oli kuvia mun kavereista. Siis jotenkin hälyttävän paljon. Ajattelin että tässä mä vaan pyyhin teillä ikkunoita. Sori. Mut pyyhin silti.

Tänään mä hoitelin erakoitumistani menemällä juomaan kahvia mun suosikkikahvilaan. Join neljä kupillista. Samalla sivistin kainalosauvaa antamalla sille luettavaksi Gunnar Ekelöfiä. Se yritti kätellä mua, eli päästä ihokontaktiin, mutta mä sanoin sille että vedä kätees. Meillä oli eilen keskustelunpoikanen tästä koskettamisaiheesta, halihalihommista sun muusta. Seuraavaksi se esitteli mulle vatsamakkaransa, jotka oli hävinneet, eli puhuttiin laihduttamisesta. Puhuttiin myös Japanin tilanteesta, toppahousuhomostelusta, miesten iskemisestä, ydinvoimasta, kollektiivisesta myötätunnosta, apinoista, Burroughsista, Marja-Liisa Vartiosta, häpeästä, hiekkarannoista ja  Knossoksen palatsin käytävistä. Kainalosauva on 182,5 cm pitkä.

Mun rakas N tuli kans kahville ja me sit mentiin yhdessä K-kauppaan. Mun lihanhimoni yltyi jo aamusella kun postilatikosta tuli K-kaupan laatujulkaisu, joka lupasi pekonia 1€/paketti. Mä villiinnyin ja ostin 2 pakettia. Voi olla että mä menen taas huomenna pekonikaupoille.

Tänään mä olen syönyt mukillisen mustaa kahvia ja neljä kupillista kermakahvia. Mä unohdin ostaa avokadoja.

13.3.2011


Mä olin muutaman päivän esikevätretkellä helvetin esikartanossa. Siellä kaksi kovapäistä ihmistä kamppaili itkuun ja kuolemaan asti voitosta. Minä olin siinä ihan statistina, mutta lopputulos oli jotakin sellaista että sain lapseni kanssa porttikiellon mummolaan. Kaikki voittivat. Mummi tarjosi paluumatkan. Sen kunniaksi paistoin ihan vitusti lettuja ja löin pöytään kaikki hilloni. Se saattaa toimia jos toistan sen kyllin monta kertaa. Mähän en lettuja syö, mutta nyt vähän repesi.

Mä keskustelin eilen puhelimessa yhden miespuolisen lukijamme kanssa (178 cm, vähän pahoillaan siitä, mut ajatteli tehdä Mauri Pekkariset) ja se luuli että mä olen Espanjassa ja ei siten ihmetellyt ollenkaan etten pääse kahville. Mä yhä alleviivaan itsenäisyyttäni ja erillisyyttäni mielikuvitushahmoistani Pilvistä ja Ilonasta. Ja samalla mun täytyy paljastaa pari muutakin juttua. Fiktio on aina totta. Joka sana on aina joka sana sellaisenaan. Kaikki on todistettavasti totta ja totuus on kiinni fiktiossa, kuin liima, kuin perunajauhoista keitetty lämmin kiisseli. Ilman marjoja. Mua voi lukea kuin avointa kiisseliä.

Kävin ostamassa kaikki kaupungin joditabletit. Syön ne nyt iltapalaksi ja sammutan valot. Säästän sähköä japanilaisille. Mua ei tarvitse vieläkään pelastaa.

10.3.2011



Sitä minä mietin tiistaina että onko sitten mummo kun kerää yhä pienempiä asioita yhä pienempiin rasioihin? Ja sitten järjestelee ne pienet rasiat niin ettei taaskaan koskaan ikinä löydä mitään, rasioita vain.

Eilen mietin melkein ei mitään koska me nähtiin pitkästä aikaa Pilvin kanssa. Me päädyttiin, tai mä siihen taisin päätyä, ettei me koskaan voida alkaa seukata, koska Pilvi on mulle pari senttiä just liian lyhyt. Me ajateltiin kumminkin pysyä kavereina. Mua huvittaa se että aina kun me liikutaan yhdessä niin hirveen tärkeeksi muodostuu oikeesti hirveen tärkeet asiat. Aina jotenkin kusi nousee tapetille vaikka mitä tehtäis. Sitten kahvi. Sitten ruoka. Sitten miehet. Siinäpä ne onkin. Riittää että kävellään Kustaankatua ja meillä on rajaton riemu. Me laihdutettiin yhdessä koko iltapäivä. Pilvi ei syönyt yhtään pullaa. Me laihdutettiin kermalla ja smetanalla ja borssilla ja letuilla. Me tultiin niistä vähän humalaan ja mentiin katsomaan synkänmielipuolisenhauskaakin monologia viinasta (Tippa). Heti monologin jälkeen me mietittiin että kuinkakohan pitkä se monologimies oikein on? Kulttuuri silleesti herättää pohtimaan asioita.

Me mietittiin niitä ihannemieslistoja muutenkin ja mä olin vähän surullinen kun mun listani on yhä se sama. Tai melkein sama. Että mies on yli 180 cm pitkä. Ehkä. Mun miehet (ne noin kaksi, aika yllättävää eikö, joiden kanssa olen onnistunut luomaan jonkinlaisen miehen ja naisen väliseen suhteeseen viittaavan sydeemin) sijoittuu kaikki 180-184 cm haarukkaan ja tätsit. Tää on ainoo fakta mitä oon ittestäni irti saanut näiden viimeisen yhdeksän kuukauden aikana jotka olen viettänyt 24/7 miettien tätä listaongelmaani ja niiden n. 23 vuoden aikana jolloin olen jotain suhdemämmiä nauttinut.

Tänään mä vaivuin syvemmälle suhteessa itseeni ja päätin että lista saa nyt hetkeksi jäädä. Aiemmin viikolla mä raivasin valmiiksi tilaa mun vessaan sille unelmieni miehelle. Se saa mut kovasti hymyilemään. Kaikille pitäisi olla sellainen paikka valmiina. Tosin tää paikka vaatii vielä vähän hienosäätöä, mutta tällä hetkellä ajatus, ele, on se tärkein. Eli millon vaan voit tulla, mulla ei ole mitään toiveita tai odotuksia ja suhtaudun kaikkiin tasaveroisesti.



Monologimies oli lämmin ja n.182 cm pitkä. (Eiku 184.)

Tyttö: viiman kylmettämä
Biisi:

9.3.2011



Karnevaalit.Kevään merkki.Kameliat kukkii iha sikana.

Mutta ne ny kukkii vittu läpi talven.

Espanjan kirjeenvaihtaja ei oikeen jaksanu

tommosista raportoida ku kuka tahansa voi iteki mennä ihan mihin huvittaa ja osallistua johonki vittu hässäkkään.

Varmaan antavat mulle fudut,mutta parempi niin.Onhan tää ny ihan vittu turhan stressaavaa kirjottaa jotain paskaa jostain ihme Espanjasta,jonka ainoo hyvä puoli on se,et Suomessa on vielä paskempi asua.

Karnevaalit oli joo ihan vitun värikkäät.

Päättyvät täälläpäin sardiinin hautajaisiin.

Mahtava spektaakkeli,mutta kuka noista nyt jaksaa

innostua,jos ei ole ketään pakottamassa.

Treffi-ilmotuksessa siis tällä kertaa haen dominoivaa,vähintään metrikakskytsenttistä,vatsakasta ja kaljua miestä.


Tyttö:haudattu sardiini

Fiilis:sardiini on haudattu

Asuste:sardiinipuku

Ajankohtaista:karnevaalit on siis vittu ohi

7.3.2011





Vihdoinkin on taas maanantai. Kukaan meistä ei tänäkään viikonloppuna kuollut itsemurhan uhrina vaikka läheltä piti tilanteita roikkui ilmassa. Peli ei välttämättä ole menetetty vieläkään sillä yllä oleva kolmen kuvan taiteellinen sarja kertoo kaikenlaista mun kuluneesta yöstä. Pikkutraktorit on puuhastelleet mun huudeilla koko yön. Mä luovutin tasan 10 minuuttia sitten ja keitin kahvia. Vain huomatakseni että pikkutraktorit tekivät saman tempun. Ne siis lopetti hommelinsa ja lähtivät pois. Mä luulen että ne jotenkin käyttää mua työaikamittarinaan. Kun mä luovutan, niitten työ on ohi.

Nyt on sit hiljasta. Jos mä nyt menen nukkumaan niin herään todennäköisesti vasta kun emoalus laskeutuu mun sänkyyn ja kansainväliset uutiskamerat parveilee tässä ympärillä.

Mä katselin sitten elokuvan. Never let me go oli siitä hyvä elokuva, taas kerran näitä, että siinä oli semmonen söpö punatukkanen poika, joka on ollut harrypottereissa esittämässä jotain niistä söpöistä punatukkasista pojista.

Mä jouduin itsemurhan partaalle lauantaina iltapäivällä kun päätin maalata pitkästä aikaa. Mulla on kierinyt keittiössä äidin rippikuva kuukauden tai kaksi ja ajattelin siitä kopioida tunnelman. Tein kaiken valmiiksi. Kun aloin töihin niin kuvaa ei löytynyt mistään. Sen uunissa loikovan kanankin alta katsoin. Ei missään. Ei edes pesukoneessa.

Mun etsiväntyö muutti luonnettaan ja paisui ihan järjettömiin mittasuhteisiin. Myöhään illalla mun kaikki lattiat oli kaman ja paperin ja sekalaisten löytöjen peittossa. Kylppärin lattia oli laatoitettu huulipunilla ja kosmetiikalla jota en ikipäivänä ennen ole nähnytkään. Mä löysin n. 20 pinniä, mun vaaleenpunasia tukkajuttuja ja kaikkea muuta sekalaista jota olen joskus etsinyt. 6 dödöä. Kahdet aurinkolasit. Sata klemmaria. Lakanan. Tarrapapiljotteja! Hameen. Sit mä näin että kaaos oli muuttunut hallitsemattomaksi ja sulkeuduin makkariin katsomaan Get Lown ja nukahdin.

Aamulla mä heräsin ja keräsin kaikista huoneista kaikki pinnit ja laitoin ne yhteen juomalasiin kylppäriin. Sitten keräsin kaikki vaaleenpunaset tukkajutut ja laitoin ne yhteen rasiaan. Sitten ompelin keltaisesta lakanasta pussin paplareille. Hameesta mä ompelin pussin kaikille puutereille. Jne. 

Viimeisenä mä siivosin värilaatikosta kaiken turhan, kuivuneen ja kummallisen (mm. kalaöljykapselit) roskiin, laitoin kannen kiinni ja nostin laatikon tuolilta työntääkseni sen kaappiin. Laatikon alla oli äidin rippikuva. Nostin sen keittiön pöydälle.

Tyttö: nuutuu, keittää toisenkin kupillisen

3.3.2011



Okei,aurinko paistaa ihan saatanasti enemmän ku vielä äsken,

joten kaikki on varmaan ihan kauhuissaan siitä,miltä naama ja tommoset näyttää.

Se on kevät.

Kotomaan lehdistökatsauksessa huomasin,että siellä oltiin jo arvotettu vihanneksia sen mukaan

että mitä naisen kannattaa terveysvaikutusten mukaan syödä.

Kärkisijoille pääsivät-naturalmente-iho ja hiukset.Mikä nyt voiskaan olla naisen terveydessä olen-naisempaa?

Kynnethän saa jo halvemmalla kaupasta.

Meille tytöille tärkeintä on ulkonäkö,niinku tyhmempiki jo varmaan tajuaa.

Joten muutama kunto/kauneusvinkki täältä etelästä,missä eilisilläki meikeillä tienaa

varsinkin elinkustannusindeksiin suhteutettuna katuhuoranaki huomattavasti paremmin ku Suomessa.

Eli ku oot sen vihannekses vetäny,on aika hoitaa kroppa kondikseen.

Menee paremmin kaupaks.


Kaikkihan tietää,että nää Espanjan kuntosalit on ihan hirveitä.

Laitteet on teipillä kasassa,irtopainot ihan mitä sattuu,tilaa ei yhtään ja kattoki

sen verran matala,että normaalipitunen joutuu jo kyyristymään.

Missä voi venytellä tai osallistua pilates-tunnille?tuolla vaatekomerossa.

Siitä huolimatta lutkiva journalistimme päätti lopettaa kuukausien

ryyppyputken ja aloittaa jumppaharrastuksen.

Paniikki alkoi hämärtää näköä jo siinä vaiheessa,kun katselin lasiseinän takana

pyllistelevää massaa.

Epätoivoisen päättäväisiä naamoja polkemassa koneita,jotka saa sähkön seinästä sen sijaan,

että syöttäisivät sitä verkkoon niinku vois kuvitella.

Salaa luomassa kateellisia silmäyksiä muihin.

Kaikkien itsetunto murenemassa jumppakoneiden sotilaallisen riviston edessä

käskevästi pauhaavan television täydellistettyjen kuvien tahtiin.

Onneks ne puhu pelkkää galegoa tiskillä,sain hyvän tekosyyn peittää

paniikkikohtauksen ja juosta viinakauppaan.

Tai no,peittää osan siitä.



Hei Jussi ja muut hampit jotka käytätte vaippoja. Kiitos yhteydenotoistanne. Mä olen noitten vaippahommien suhteen avarakatseinen, mut mä en aio perustaa ihmissuhdettani niitten varaan. Itseasiassa mä en aio perustaa ihmissuhdetta ollenkaan. Ihmissuhde on perseestä. Ai miten niin? No siten niin. Kokeile.

Jos mulla olis ihmissuhde niin mä joutuisin luultavasti neuvottelemaan näistä mun makuuvuoroista, tiskaamaan useammin kuin neljästi kuussa ja istumaan saunassa. Mä en mahtuis makaamaan. Menkää vittuun täältä kaikki ihmissuhdeaktivistit näpläämästä mun hermoja.

Tänään mä olen jättänyt itkemisen vähemmälle. Mä olin kainalosauvan kanssa kahvilla. Mä en saanu päänsärkyä. Kainalosauva sai pullaa koska sekin on laihiksella. Mä pyysin sitä hinkkaamaan sen suunympärystää loputtomiin jotta se sokerikerros parrasta irtois, mut sit mä huomasin että se olikin harmaantunutta partaa, ei sokeria. Mies parka. Puhuttiin vallanhaluisista natsikasvattajista ja hengittämisestä ja Yellow Submarinesta ja siitä miten mä haluaisin heittää vettä sen naamalle kun se on niin tyhmä. Siis ihan vettä siitä juomalasista joka jo kädessäni heilahteli.

Hassua. Eilen mulla teki mieli koko päivän kuristaa painijoita. Se on varmaan tämän voinjuontipainotteisen ruokavalion sivuoire. Joku multa kysyikin että oonko terapiaa harkinnu? Mä olen ollut terapiassa ihan tarpeeksi tajutakseni seurailla punaista lankaa joka päästäni valuu. No nii, nyt mä aloin taas miettiä niitä turkkilaisia öljypainijoita. Niillä on käsi aina tostensa housuissa ja niitten ilmeet on kun koiranpenikoilla. Taas tekee mieli kuristaa.

Oikeesti ei kannata heittää vettä kenenkään päälle. Mä sain kerran porttarin yhden kylän ainoaan baariin kun heitin tuopillisen kaljaa yhteen huoraämmään. Olis noloa saada porttari pääkirjaston kahvilaan.

Tyttö: syö manteleita
Biisi: Los Fernandos – Yellow Submarine
Vaatteet: villasukat, sukkahousut, rintsikat ja pari peittoa.