31.5.2011



Mä olen ilolla seurannut erään blogistin huomioita siitä kuinka usein hänen sivuilleen löydetään hakemalla alastonta Eija Vilpasta. Niinpä mä hyppäsin taas eilen riemusta kattoon kun sekä eduskunnasta että puolustusvoimista on tultu tänne. Eduskunta on etsinyt anaalinpunaista ja puolustusvoimat siveysvyötä.

Tervetuloa molemmat uudet lukijat. Tänne mahtuu. Sitä mä vaan mietin että eikö teillä siellä eduskunnassa ole ne hallitusneuvottelut tai jotkut salaiset hommelit meneillään? Vai onko siellä joku toimeton opposition edustaja hurvittelemassa? Kerro silti terveisiä Paavo Arhinmäelle. Mä panisin sitä kyllä. Tuli tosta anaalista mieleen. Meinaan että se on siisti mies.

Ja puolustusvoimillahan on suorastaan ollut tapana etsiä siveysvyötä juuri täältä meiltä. Mä tarjoan itseäni mukaan uuden salaisen täsmäaseen tuotekehittelyyn. Mulla heräs semmonen toiveikas ajatus, että suomen armeija varustaa sotilaansa siveysvyöllä. Tiukassa tilanteessa, vaikka Venäjän valloituksessa, se estää sotilaita raiskaamasta kaikkia naisia, lapsia tai koiria. Mä pidän naisista. Lapsista ja koirista en niin paljoa, mutta ei niitäkään nyt aina raiskata tarvii. Eiku pidän mä lapsista. Kuolasta en pidä.

Ja sinä joka etsit sitä pillua Kuopiosta jo varmaan kahdeksatta kuuta niin arvaa mitä! Mulla on sulle vinkki! Kuopio on täynnä pillua! Pane kone kii ja suuntaa baanalle. Suosittelen keskiviikkoa. Munaa täältä ei nimittäin irtoo.

Ja sinä joka jaksat etsiä Sari Hakalan alastonkuvia niin onnea vaan etsintään. Kuvaliite on ihan just kohta piankin julkaisuvalmis. Hirveen työn oon tehnyt että oon saanut kaikki alastonkuvani yksiin kansiin, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Tulossa lähäreitä raskausarvista ja asfaltti-ihottumasta polvissa.

Ai nii. PMS. Söin rusleipää, banaania ja omena-vanilja hilloa. Vittu sentään.

DUMDIDUU LALAA

29.5.2011


Mä olen joutunut arkaluontoiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen lähinaapurin kanssa. Tää alkoi jo aiemmin, pienemmässä mittakaavassa, reippaina tervehdyksinä ja yhteisinä hissimatkoina. Mähän käytän nykyään hissiä, sillä olen törmännyt niin kummallisiin ilmiöihin aina kipittäessäni kevyin askelin alhaisuuteen. Viimeksi törmäsin naapurin deekuihin, joilta sain 2 € tilatakseni heille taksin. Koska mä en muistanut katuosoitettani, niin tilasin taksin ihan väärään paikkaan ja juoksin hymyillen pois. Eipä mitään, ei kestä kiitellä!

Lähinaapurin kanssa tehdyt hissimatkat on jotenkin venyneet. Välillä torille asti. Muutaman kuukauden aikana olen saanut valtavasti asioita selville mun naapurista, sen miehestä, niitten tyttäristä ja viimeksi tyttären tyttökaverin poikakaverin kaverista. Mun naapuri ei ole vieläkään saanut selville että mun lapseni on poika. Välillä mua ahdistaa se kaikki informaatio, mutta tänään mä oikeesti ilahduin kun se kertoi heränneensä neljältä aamulla ja laittaneensa olohuoneen uuteen uskoon. Se kuvaili miten tulevissa ylioppilasjuhlissa kaikki näkee nyt telkkarin sen kummemmin kuikuilematta.

Jos mä nyt pelaan hissimatkani oikein, saattaa mulla olla tiedossa ylioppilasjuhlien jälkeiset! Toivon että siellä on tarjolla bratwurstia ja television ääni ei olis kauheen lujalla.

Elokuvissa naapuriin muuttaa kaunis mies jonka kanssa rakastutaan tai joka rakastuu sinuun ja sitten tehdään vaikka animaatioita yhdessä ja kokeillaan aikakonetta. Niin kävi Science Of The Sleepissä jonka äsken katsoin. Taru on usein enemmän satua kuin totuus.

Vaikka Pilvi on meidän kauneus- ja meikkivastaava niin mulla on vinkki kokovartalokuorintaan. Otetaan tuubi melkein vanhentunutta yövoidetta ja karppauksen vuoksi kaapissa toimettomana homehtuvaa sokeria. Sekoitetaan näistä tahna ja hinkataan iholle. Huuhdellaan. Jää tosi pumpulinen olo.

26.5.2011


Mä suoritin eilen lyhyehkön kukkaisamokin. Jokin allegorinen reaktio minussa taas puhkesi ja polttoainesauvat sulivat kaikissa reaktoreissa. En edes tajunnut ennen kuin putsasin kameran. Lammella kukkii.

Mun tavoittamattomuus- ja  erakkostatus on tällä viikolla pahasti repeillyt. Ovi on käynyt; puhelin ja sossumedia piipitellyt. Mä olen kokenut jollakin tasolla olevani vähän kun toivottu lapsi. Sille on kyllä nyt tultava loppu ja piste. Mun vapauteni ja vetelehtimiseni on pahasti vaarassa tällaisessa sosiaalisessa oravanpyörässä.

Minua on siinä sivussa tytötelty (vähänkö tekee hyvää) ja värvätty chearleaderiksi ja seuraani on änkenyt ihan eläviä ja lihallisia miesolentoja (mulla oli kyllä kaunis syötti mukana). Olen tietenkin sanonut kaikkeen ei, paitsi tytöttelyyn ja chearleaderina toimimiseen. Jos kaksikymppisenä tytöttely vituttikin ihan saatanasti, on se reilusti nelikymppisenä sellainen mandaatti johon ei kaikki kykene.

Mun tekis mieli lainata Tubbsia ja sanoa että kualkaa kaikki.

22.5.2011


Ihanaa kun melkein kaikkeen on lääke ja lääkkeillä aina niitä ei haluttuja vaikutuksia. Mä olen siitä hyvä potilas aina ollut ettei mulle koskaan tule mitään outoja vaikutuksia. Paitsi kerran yksistä lääkkeistä mun rintamaito nousi. Se oli outoa kun en ollut raskaana tai synnyttänyt tai imettänyt ollenkaan. Kerran kyllä nukahdin yksistä läkkeistä seisaalleni. Yksistä antibiooteista sain sellaisia harhoja että siniset ja punaiset ufot laskeutuivat makkarin seinää pitkin ja mua nauratti se kauheesti. Ja kerran yhdet einukahtamispsykoosiunta-auttavatlääkkeet nukutti mut perjantaista sunnuntaihin. Otin niitä tasan puolikkaan.

Nyt mun koko kroppa tutisee villisti, mut ainakaan ei räkä valu nenästä ja silmät päästä ja hengityskin kulkee niin, etten ehkä joudukaan lopettamaan tupakointia.

Mä kävin perjantaina yhdessä parin tapin kanssa katsomassa Pirates Of The Caribbean osa jotain. Mä en ole koskaan kyennyt katsomaan niistä yhtäkään, enkä nytkään saanut unta kun ääni oli niin äänekäs. Mun silmät ei arvosta näitä kökköjä 3D-viritelmiä paskan vertaa. Elokuvassa ei tietääkseni ollut juonta eikä muutakaan, päätä tai häntää, mutta merenneitoja siinä oli paljon ja niillä oli terävät hampaat. Niistä tykkäsin.

Mä avasin mun profiilin deittipalstalla ja sain eilen avartavaa postia. Mulle selvisi nyt, miksi mulle ei tule mitään ehdotuksia. Mä en ole tarpeeksi LAADUKAS nainen. Suomalaiselle Miehelle! Mä kiitin sitä tyyppiä joka avasi mun silmät kerralla ihan ammolleen. Näin se meni:

"Morjens !
Sinun kannattaa etsiä ulkomailta miestä, kun me Suomalaiset miehet ollaan niin vaativia naisten suhteen. Minäkin etsin ulkomailta naista ja hyvin kiitettävästi ovat täällä Venäläiset naiset ottaneet minuun yhteyttä.
Minä olin kolme kuukautta AmateurMatch deitti jäsen, mutta jenkki naiset olivat hurjan kaukana ja ne vasta vaativaisia ovat, rahaa pyysivät joka jenkki nainen lähettämään.
T:xxxx"

Ja mä kiitin:

"Moro!
Sydämellinen kiitos vinkistä. Olenkin jo vuosien ajan arvellut etten täytä niitä laatuvaatimuksia joita mies naiselle asettaa. Kiitos että kerroit napakasti ja suoraan. Toistaiseksi en ole kiinnostunut niistä jenkkinaisista, en niin paljoa venäläisistäkään, mutta pistän vinkin korvan taakse. Jos vielä satun äkillisesti rikastumaan, saatan hyvinkin tarttua jonkun syvän etelän kaunottaren koukkuun."

Scandinavian Music Group – Omenankukan terälehtiä

20.5.2011

   
 Mä mieluummin kuvaan tiskejä kun tiskaan.

  
  Mun lapsi on oppinut tekemään herkullista salaattia.

 Mun lapsi on suunnitellut laivanupotusautomaatin.

Tänään mä olen kuunnellut Olavi Virtaa, Katri-Helenaa, Taiskaa ja Kebaa, vaikkei edes keskipäivä häämötä. Ja Päivi Paunun Jokainen päivä on liikaa soi justiisa. Itku tulee.

Itku tulee koska mulla on räkää päässä ja postilaatikko kolisee tyhjyyttään ja mä juttelin ihanan naisen kanssa aamulla. Jouduimme halihommeleihin mennen tullen ja mä toivoisin että olisin ihan sen lähellä ja voisin oikeesti halia. Ja työntää sen suuhun suklaata. 

Sit mä liikutuin akkainlehtiartikkelista jossa Pirkko Hämäläinen ja Kirsti Simonsuuri kertovat rakkaudestaan. 

-Sitten tapasin Pirkon, enkä koskaan aiemmin ollut tuntenut alitajunnan ohjaavaa vaikutusta niin vahvasti elämässäni. Asiat saattavat olla monimutkaisia mutta toisaalta myös hirveän paljon yksinkertaisempia kuin kuvittelemme. Täytyy vain tehdä niin kuin sydän käskee, Kiti miettii. 
MN, 19/2011

Kuka muu kun minä aleviivaa naistenlehden kertakäyttöartikkelia itkien? Vittu sentään.

18.5.2011



Mä kävin kainalosauvan kanssa kahvia juomassa. Pitkästä aikaa. Se tarjosi mulle lisäkupin lisäkupin. Mun arvoni rahassa mitattuna on 80 senttiä. Kaunista. Jos laskee että mulle käy kerran vuodessa samanlainen mäihä, niin mun ylläpitokustannukset mahdolliselle yksittäiselle miehelle on n.0.002 egee vuorokaudessa.

Pakotin sen lukemaan mun tekstiä ja se sanoi, että mun pitäis kirjoittaa iloisempia juttuja. Et ei oo ihan kivoja juttuja mun jutut. Puhuttiin teatterista ja kirjoittamisesta ja siitä miksi mä käyn kahvilla sen kanssa vaikken haluaisi ja ehkä mä ihan kohta pystyn olemaan juomatta kahvia sen kanssa kun oikein kovasti yritän vaan. Sitten me mentiin Anttilaan ostamaan kahvia ja mustaa makkaraa ja kainalosauvan puhelin soi ja sanoi että sen pitäis mennä kahville prinssin kanssa. Mä kävelin kotiin ja keitän nyt kahvia.

Mua nukuttaa. Mun täytyis päästä eroon mun riippuvaisuuksista. Vaikka siitä että lasken mun sormet päivittäin. Tytöt on sanoneet että mun pitäis ehkä mennä treffeille. Mäkin alan olla vahvasti sitä mieltä. Ilmottautumiset sähköpostiin, mieluusti jo tänään. Ja tämä on taivaan tosi, hätätila. Tilanne.

"Mutta leuto sää tyrehtyi yhdessä yössä omaan mahdottomuuteensa, ja lämpötila laski kuin se olisi potkaistu alas kallionkielekkeeltä."

-Annie Proulx, Maan tomua, suom. Hanna Tarkka


15.5.2011


Saatan muuttaa saareen tai muuttua saareksi. No man is an island. Se on kyllä paskapuhetta John Donnelta. Mä taidan kukoistaa parhaiten keskenäni jossain puskassa. Kunhan on tarpeeksi bratwurstia vaan.

10.5.2011


Mä tulin vähän kipeeksi. Mulla on turkulainen rutto. Mä heräsin kuudelta aamulla melkein reippaana ja tein päivän työt muutamassa tunnissa. Mun tavoite oli kirjoittaa 20 sanaa ja kirjoitin ainakin 120. Kirjoitin esimerkiksi että puhalluksen varjo. Olin oikein tyytyväinen.

Päivällä olin terassilla ensin T:n kanssa ja sitten vielä kahvilassa itsekseni kirjailemassa lisäsanoja, sellaisia käsin kirjailtuja, hukkapaloja. Siellä mä huomasin etten enää oikein voi peittää mun yskääni tai valuvia silmiäni. Lisäksi mulla oli vähän höntti ja surkea olo. Kuuntelin jotain haikeaa tangoa ja itkin. Mun oli pakko mennä vessaan itkemään loput kun en kehdannut ulista siellä sohvan nurkassa.

Ajattelin jotakin sellaista että kun on oikein hyvä päivä ja kaikki on jotenkin kohdallaan niin huomaa että se mihin on pitkään pyrkinyt onkin nyt tässä. Käsillä. Siinä auringossa ja kynäotteessa ja omassa mielessä. Ja että sellaisena hetkenä voisi olla mielekästä ja hyvää luopua maailmasta. Kadota ja kuolla. Ettei ole ketään joka jäisi erityisesti kaipaamaan ja melkein joidenkin ihmisten kanssa on sovussa niin ettei kenellekään tulisi paha mieli. Sitten mä aloinkin itkeä sitä että onhan se kamala ajatus ettei olisi ketään joka jää kaipaamaan tai ketään joka rakastaisi. Mutta sitten mun piti mennä taas vessan itkemään vähän lujempaa sitä ajatusta että se kaipamattomuus ja rakkaudettomuus on hirmuisen kaunista sellaisena viitteenä valmiudesta haihtua.

Sit mä tajusin että mulla on joku pöpö ja mun on ehkä parasta vaan haihtua kotiin vetämään nappeja ja teetä ja pumppaaman keuhkoputkia ja vähän tajuntaakin laajentavaa astmalääkettä kitusiini. Varmuudeksi työnsin myös sarvikuonon nenääni.

Nyt mä odotan että lääke taas vaikuttaa ja kokeilen sitten vaakatasossa nukkumista. Viime tunnit olen itkenyt sitä että mä en jaksa hoitaa sairasta minua, kun oon niin rasittava ja itkuinen kun oon tässä tilassa. Ja miten surkeaa on ettei kukaan tarjoile mulle kuumaa teetä suoraan vuoteeseen.

Mun on pakko mennä huomenna eli tänään kauppaan, eli mä voin ihan hyvin mennä aurinkoterassille taas ja yrittää muumioitua siihen. Mä uskon että valohoito parantaa ruton.

Ja sitten tuli vielä tämä ja mun piti taas itkeä: Soulsavers – You Will Miss Me When I Burn - Featuring Mark Lanegan

9.5.2011


Pilvi tuli perjantaina taivaasta tänne meille. Meillä oli varmaan sellainen blogimiitti koska varsinaisia festareita ei nyt pidetty. Me (ehkä) laihdutettiin ryhmässä. Mä en usko että ulkopuolinen ois arvannut mitenkään meidän laihduttavan.

Mä en varsinaisesti päässyt kiloistani, koska me syötiin aika paljon kakkua. Ensin paikallisessa kiinalaisessa jossa me lounastettiin. Sen buffetin hinta oli aika suolanen, mutta mä ymmärsin sen heti kun näin poikani annoksen. Parisiinperunoita ja nakkeja! Ihan siinä käristettyjen nuudeleitten kyljessä. Cross kitcheniä parhaimmillaan. Mä pakotin lapsen ottamaan lisää täytekakkua. Meinasin pakottaa sen juomaan myös kahvia, mut annoin ne kahvit sitten Pilville.

Sitten poika teki kakkua kotona ja sen valmistusta mä valvoin. Lopulta Pilvikin tuli tekemään sitä koska se on aika työläs ohje. Mulla varsinkin usein menee hermo siinä kohdassa kun kaikki aineet on saatu vuokaan ja sitten se jo aika kuuma vuoka täytyy ottaa uunista ja käyttää taikina vielä kerran lattialla ja siirtää toiseen vuokaan. Kakusta tuli aika hyvää. Siinä oli vähän vähemmän suklaata kun normaalisti koska tarkoitus on kuitenkin laihtua. Mä olen vähän laskeskellut että joskus tossa vuonna 2017 mä olen bikinikunnossa, varmaan jo joulun maissa.

Me katsottiin myös telkkaria ja mä jouduin jotenkin sen lumoihin. Pilvi ja poika opastivat mua että siellä on vaikka mitä kanavia joista mä en ole ikinä kuulutkaan. Mun tänne kirjoitteluni saattaa vähän vaimeta nyt kun Liv- ja Ava-kanavat lähettää todella mielenkiintoista ohjelmaa. Jos mä oikein muistan niin näin vilauksen Kymppitonnista joka oli (ehkä) uusinta jostain 1900-luvulta.

Me katsottiin myös nähtävyyksiä. Lähinnä mun keittiön ikkunasta Puijon tornia ja poliisitaloa, koska ne näkyy tästä ihan hyvin. Me ei sinne tornille kuitenkaan lähdetty, koska me ei tykätä kovin korkeista paikoista ja se torni on rakennettu torniksi. Ihan turha mennä.

Mä tajusin vasta kun Pilvi oli lähtenyt että mä unohdin viedä sen mun kahvilaan. Mä kyllä testasin mun omia kahveja Pilviin ja se jäi koukkuun. Tykkään siis Pilvistä aina vaan enemmän. Opetin sen keittämään mutteripannukahvia oikein. Niin oikein kuin nainen joka kaataa maidot pöydälle ja kakkutaikinat lattialle vaan voi.

Mun vaaka sanoi että muutamassa päivässä olen lihonut 2 kiloa. On ihan vitun epiä että kakkudieetti ei mun kohdalla toimi. Pilvin mielestä vika on mun vaa'assa. Se pirulainen näyttää kaksi kiloa liikaa. Mun täytyy kalibroida se valehtelemaan näyttämään sopivia oikeita lukuja heti tänään.

1.5.2011


Miten voi ihminen löytää niin monta unohdettua päiväkirjaa tai vihkoa? Mä raivostuin eilen yleisesti kirjallisuudelle ja päätin että se saa painua vittuun täältä. Mun ammoin operoitu ranteeni poksahti ja jotakin siellä sen sisuksissa liikahti kun siirtelin pinoja piiloon. Hannu Salama ja Neil Hardwick lähti ensimmäisenä. Ne makaa vieläkin kuset housuissa banaanilaatikon pohjalla. Jos mä lepyttyäni otan sieltä banaanilaatikosta jotain niin mut ammutaan torilla. Olen luvannut itselleni niin.

Mä teen vaihtokauppoja, mulla on nimittäin termospullon tarve. Mä en tarvitse mikroa tai kahvinkeitintä mutta termospullon mä tarvitsen. Tästä käytiin jo fb-keskustelua oikein ylevässä hengessä. Samalla selvisi miksi minulla ei ole miestä. Keskustelu päättyi johonkin sellaisen että mun on hyvä elää toivossa että joku kiihottuis musta koska mä en ole söpö. Tai sitten se meni niin että kansanryhmä ei kiihotu mua vastaan edes kiihottamalla. Mut kuitenkin, saan termospullon, ison tai pienen. Saatan samalla päästä eroon Juha Turkasta ja Heikki Turusesta. Jätän tässä kertomatta mihin sitä termospulloa tarvitsen. Se sais mut hivenen outoon valoon.

Vapun kunniaksi mä olen syönyt munakasta, luutunnut lattiaa ja roiskinut kahvia keittiön oveen. Hetken mä myös hellittelin ajatusta lähteä pois tästä kaupungista. Vähän salaa, kertomatta kenellekään. Edes skeittilaudalle tai varsinkaan sille. Koska se ei taaskaan uskalla lukea meitä nii se ei koskaan saa tietää mitä tapahtui.

Pilvi tekee tiramisua ja syö suklaata. Me on unohdettu julkaista meidän laihdutusekstra. Mä olen laihtunut. Seinäkiipeily ja kiivas kynsiminen sen tekee.