25.6.2011



Mun rakas, raksuista raksuin, mies ja A ja C, Barcelona, kaunismekkoinen ja vaaleanpunainen, tatuoitu tavikseni, mitä milloinkin, on kuollut. Mä en tiedä mitä se oikein väsäsi, mutta virallinen kuolinsyy on masturbaatio-onnettomuus.


Mä uskon että se kuoli lopullisesti copy-paste tautiin, joka jyllää facebookissa. Tarttuva ja linkittyvä saastutus, omasanattomuus tai jokin sellainen. Mulla on vähän yksinäinen olo, oon vähän niinku leski.


Kainalosauvakin on vähän niinku kuollut. Mun täytyy muistaa muistuttaa sitä, että hoitaa säälittävän hovineitielämänsä kuntoon, jotta pääsis taas kartalle. Tai ois enempi läsnä kahvipöydässä. Mä olen laskeskellut, että se on seuraava keski-ikäistyvä mies mun elinympäristössä joka laskeutuu pilvilinnoihinsa ja fantasioihinsa, vihdoinkin, juuri ennen viisikymppisiään. Paitsi että se on just vähän liian nuori vielä. Mut ulkoisesti se kyllä näyttää jo valmiilta. Vai näyttääkö se. Mä en yhtäkkii muista miltä se näyttää. Mulla on dementia.


Peter Falk kuoli myös. Minulla tuli ikävä Columboa. Sen perään mä alankin itkeä ihan kohta kun oon näpytellyt tän.


Tällä viikolla mä olen enimmäkseen jorannut, leiponut ja kalastanut.


Viime yönä mä seisoin päälläni kaktuksen vieressä. Aamulla siivosin lattian ja opettelin tanssimaan cha cha chaata. Mä ymmärrän ettei näillä avuilla kannata kieriskellä viljapellossa tai riipiä yrttejä tyynyn alle. Mä olen kadonnut sielu.


Juhannuksen kunniaksi mä kävin satamassa juomassa kahvia. Siellä oli paljon rapuilla kompastelevia punanaamaisia miehiä. Kotimatkalla mä näin hienon esityksen jossa kaksi pariskuntaa kohtasi kadulla. Oli sellainen ohitustilanne siinä. Kumpikin nainen talutti miestä joka oli ämpäripäissään. Se oli yhteisöllistä tanssia parhaimmillaan, liikkeen sulavuutta ja aistillisuutta. Kuopio Tanssii ja Soi.


19.6.2011


Minulla on takanani muutaman viikon kestänyt kriittinen kuluttaja-sessio ystävämme Nestlén kanssa. Tai Valiojäätelön. Pingviinin.

Mua huvittaa Pingviinin iskulause "Tuutin täydeltä jäätelöä". Koska sen kerran kun mä sorrun megatuuttiin niin saan käsiini tällaisen vajaan tapauksen. Ja sitten mä valitan.

Joku ehkä muistaa Kesko-sessioni jonka kuluessa avasin taltalla salsapurkkia. Sain hyvitykseksi 10 egen lärpäkkeen jolla ostaa lisää Pirkka-tuotteita. Ostinkin, luultavasti kahvia, mutten Pirkkaa.

Nestlé kuitenkin on ahdistanut mut nurkkaan. Mä näen punaista kuluttajan painajaista. Ihan vittuillakseen ne lähetti mulle lisää Pingviinejä. Sinisen huivin ja sellaisen jättipillerin joka muuttuu vedessä pyyhkeeksi. Mä en tiedä itkisinkö vai nauraisinko mä tällaiselle kammottavalle krääsälle joka on nyt käsissäni ja vituttaa mua enemmän kuin mikään jämätuutti, joita niitten tehtaat suoltaa yötä päivää. Mähän olen puoli vuotta yrittänyt päästä turhasta paskasta eroon. Nyt mun täytyy lähettää tämä paskakrääsä takaisin Nestlélle ja pyytää niitä lopettamaan kaikki Pingviiniaiheinen häiriköinti. Ja seuraavaksi sitten lähestymiskielto.

17.6.2011


Unohdin sen anjoviksen. Kotikeittiössäkin voi käydä niin.

Spaghetti aglio, olio e peperoncino valmistuu sitten näin: Paljon oliiviöljyä pannuun, sekaan viipaloituja valkosipulinkynsiä ja punaista chiliä, keittele hetki öljyssä, sekoita spaghetin kanssa ja laita jossain välissä se persilja joukkoon.

Tämä on maailman helpoin aitoitalialainen ruoka valmistaa. Olen syönyt tätä noin 20 vuotta. Ja sen huomaa.

Taannoin hippaillessani ystäväni P (joka on jättänyt näkemiseni väliin noin neljä kuukautta) totesi, että olen laihtunut ja minä ilahduin siitä niin kovasti, että annoin itselleni välittömästi luvan syödä lopun viikkoa pastaa. Voi olla etten tänään unohda anjovista. Ja jos unohdan, niin sitten on vuorossa Salvia fritta. Italiaksi kaikki kuulostaa niin paljon enemmän hienolta ruoalta, mutta uskokaa minua kun sanon, että kyseessä on vain munassa ja jauhossa virutetut salvianlehdet jotka paistetaan pannulla.

Mulla on riesana kotiin tunkeutuvat ampiaiset. Mä olen saanut yhden taas hengiltä, mutta myös neuvoja eräältä ampiaiskuiskaajalta, joka kertoi että mun täytyy pysyä tyynenä ja ohjata ne ampiaiset sievästi ulos ikkunasta, koska ne on peloissaan täällä mun kotona. Mä uskon sen. Tänään aion opetella kuiskaamaan ampiaiselle että mene ampiaiskuiskaajan luo siitä, mene, sillä minä olen aikeissa tappaa sinut siihen paikkaan.

Biisi:Ane Brun – Humming One Of Your Songs
Tyttö: Jos vaikka torille aamukahville 

16.6.2011



Taina Kontion videoteoksesta "Romanssi"

Mä olin eilen mun ystävien kanssa syömässä. Mä en syönyt, mutta join paljon kahvia. Mutta mä maistoin T:n annosta ihan tarpeeksi. Mua vituttaa pikkukaupunkien ravintolaelämässä ja ihan minkä tahansa kaupungin ravintolaelämässä se miten asiakkaaseen suhtaudutaan kun johonkin vähäjärkiseen kastematoon.

Sitäkin enemmän mua vituttaa ruoka. Jos vaikka nyt puttanescaspagetti onkin maailman vaikein ruokalaji valmistaa, niin tämmösenä kesäpäivänä kotimaisten vihannesten saatavuus on ihan huippuluokkaa ja joku kokki vois kipasta torilta hakemassa tomaattia ja persiljaa. Tekisi niistä sen ruoan. Sen sijaan se avaa tomaattisäilyketölkin ja jättää persiljan laittamatta. Basilika ja mustapippuri saattoivat olla lopussa nekin ja valkosipuli vaan unohtu, mutta onneksi suolaisen ruoan suolanmaku saatiin kohdalleen lisäämällä kastikkeeseen säilykeliemi kapriksesta ja anjoviksesta.

Mä ajattelin poiketa laihikselta ja valmistaa huomenna puttanescaa ihan kotioloissa. Tervetuloa syömään kaverit. Ette tule pettymään. Mähän elän normisti bratvurstin palasilla jotka läpikäristän pannussa. Saatte te niitäkin jos haluutte.

12.6.2011



Meillä haisee pahalta koska lapsi on aloittanut uuden harrastuksen. Se keräilee kalanpäitä. Tuotiin niitä saaresta tuliaisiksi.

Toinen, tosin ikävä tulianen, oli kuumehorkka. Helle ja kuume on aika jännä yhdistelmä. Mulla on sellainen mielikuva hellekuumeesta, että mun varpaat poksahteli ja tirisi kun tutisin kahden peiton alla, klo 04 aamuyöstä. Lapsi sai aamupalaksi 04.30 tikkarin ja oli ihan tyytyväinen. Se käski mun vaan levätä ja lueskella ja juoda paljon. Se tikkari oli vihreä ja sydämenmuotoinen. Kuulostaa kai vähän houreelta, mutta se on niin totta että naurattaa.

Tänään mä rikoin mun kuumemittarin. Siinä kävi jotenkin niin, että se oli mulla kainalossa ja samalla mä havainnoin, että Paavo jahtaa pulleaa amparia. Ajattelin kerrankin selvitä yhdestä ampiaisesta yksin. Mä en pelkää mitään niin paljon kun ampiaisia. Jos joku haluaa saada mut totaalisen sekaisin, sen tarvitsee tuoda esimerkiksi 1-2 ampiaista, esimerkiksi mun kahvinkeittopisteen läheisyyteen. On todennäköistä että kauhunsekaiset tappoyritykseni johtavat täystuhoon keittiössä ja mun kuolemaan. Eläimiä siinä hommassa tuskin vahingoitetaan. Luonto säilyy. No, mä yritin kuumemittari kainalossa jahdata ampparia, hätistellä Paavoa ja säilyttää mieleni hallinnan. Olin tosi zen kun viskoin ampiaista ilmaisjakelulehdillä. Kävin välillä keittiössä tasaamassa hengitystäni. Lopulta mä sain sen ikkunaan surraamaan ja pamautin sen hengiltä sokkoiskulla. Ei se osunut, mutta kuumemittari meni rikki mun kainalossa. Ja tähän mä sanon että ja niin edelleen. 

Kävelin sitten satamaan juomaan ginger alea ja katselemaan miehiä T:n kanssa. En nähnyt yhtään. Näin paljon tissejä ja hirveän lyhyitä hameita ja rintsikoita ja korkokenkiä ja Heikin joka oli niin kännissä että. Mä olen silleen naiseusrajoitteinen, että tunsin oloni kotoisaksi ilman rintaliivejä, rikkinäisissä kalsareissa ja haarat auki, jotta tuuli pääsi tussulle. Mä silti kiitän kaikkia miehiä jotka pitää kesällä paidan päällä julkisilla paikoilla. Ne jotka ei pidä, pitäisi tappaa samalla raivolla ja antaumuksella kun satunnaiset ampiaiset.

Nyt on muuten Helluntai. Pitäis olla joku heila. Oon unohtanut. Taitaa olla vähän leväperäistä tää mun deittailu. Hakemukset sähköpostiin, kuten aina. Mä luotan teihin, vaikkei mulle ole tullut kohta neljään viikkoon sähköpostia. Kun keksin sen suodattimen. Sen että treffipyynnöt voi lähettää sähköpostiin.

7.6.2011


 

Tulin eilen saaresta. Menen tänään saareen. Saaressa on ihanaa. Hellekaudessa on se hieno puoli ettei saarimatkoille tarvitse pakata vaatteita mukaan.

Saaressa mä nukun kun vainaja. Paksujen vällyjen alla paljoa liikuskelematta. Tai puolialastomana kalliolla kivi tyynynä. Yhtä hyvin mä nukun vaan olkkarin matolla. Saaressa on vain järkeviä ja tarpeellisia ääniä kuten tuuli, vesi ja tuli. Ne on loputtoman kiinnostavia. Miehiä siellä ei koskaan ole. 

Saaressa ei haittaa vaikka aamun lehti on 66 vuotta vanha.