31.8.2011


Viime päivinä mun kaikki kaapelit ei oo ollunna ihan kunnolla kytketty. Mun suusta tipahtelee möhkälemäisiä kirosanoja ja mun on vaikea kertoa elämäntarinaani silleen korrektisti. Joissain kohdissa olen älynnyt sanoa vaan että tää ei sovi ruokapöytään, mut kerron nyt kuitenkin, jää siten kuulijalle aikaa nielaista ennen tukehtumista.

Mä heräsin aamulla lähestulkoon unettoman yön jälkeen vannomaan, että tänään oon korrekti, niin vitun korrekti että tukka menee itsestään nutturalle.

Eilen mulla oli ilo tavata uusi ystävä. Sellainen mies on ihan paras, joka antaa omasta lihastaan puolet mulle. Siis lautaselta. Härkänsä antoi, kun valitin kylän parhaan ravintolan annoksen pienuutta, tai lähinnä sitä, kuinka mun himoni lihaan vaan kasvaa sitä syödessä. Samalla opin paljon uusia asioita miehistä ja niitten herkkyydestä. Mä en siis ollut millään treffeillä, joten oli ihan korrektia puhua sellaisesta. Mä en ole millään treffipalstoilla ja ne alastonkuvatkin on vielä laittamatta, eli lopettakaa se vitun googletus.

Mulla oli myös ilo tavata mies, herrasmies 80 v, jonka muna jöpötti iloisesti mennen tullen. Lopulta se kävi käsiksi mun korvaan. Se lienee ensimmäinen tapaamani mies joka käy ensimmäiseksi käsiksi korvaani. Tosin se on myös ensimmäinen mies, joka ottaa tuntemattoman naisen vastaan ilman päällyhousuja, halaamalla kiihkeästi ja seuraavaksi kehottaa minua kaatumaan risukkoon, jotta voisi sitten nostaa minut ylös. Mainiota. Tunnen itseni naiseksi taas. Opin paljon eksisteeraamisesta ja nutturalla olemisen lisäksi aion tänään eksisteerata sydämeni kyllyydestä.

Aamukahvi on jo vähän haaleaa, mutta sain juuri viestin ja kiitoksen lämpimyydestäni, älykkyydestäni ja kauneudestani. Että näillä tänään mennään.

Lisään vielä villasukat. Ja uneni jossa tuoksui elävä nahka, ehkä prinssi.


30.8.2011



Eilen tein enimmäkseen lihapullia. Leivoin niitten sisään mun tukkaa ja vein prinssille ja kainalosauvalle. Vittu että semmoset lihapullat.

Sitten mulla alkoi kilistää päässä ja taivuin hiukan agressioon. Sain mun pojalta lahjaksi legoukon ja ajattelinkin ryhtyä sen kanssa suhteeseen. Hylkään sen oravan. Tai pidän varalla.

Tänään mä heräsin samasta asennosta mihin joskus yöllä sammuin kun pidin synkeää yksinpuhelua minulleni. Mun olo on kuin olisin juopotellut läpi yön mua parhaiten ymmärtävän ystävän kanssa. Harjoitan hermojeni tiivistämistä kimpuksi joka ei olisi ihan levällään ympäriinsä. Aika zeniä.

Vittuun zen. Lisää kahvia.

28.8.2011




Mä olen tänään pettynyt itseeni. Eilenkin olin ja perjantaina. Tai ainakin tänään olen pettynyt siihen mitä olin perjantaina. Tai eilen.

Mua liikuttaa Pilvin yritys kohdata ihmisiä. Kun minusta on aina ihanaa kohdata Pilvi. Tiedän että sillä on uutta Doll eyes-ripsaria ja mä haluan nähdä mitä se ihmisen ripsille tekee. Ehkä Pilvi vie mut jonnekin Turun meikkibasaariin ja auttaa mua valitsemaan ripsarin mulle. Vaikka mä olen monissa asioissa aika peloton, niin kaikki naisten meikkikaupat hirvittää mua. Tosin mä en vielä tiedä mitä mä sillä ripsarilla tekisin.

Mä olin eilen hirvikärpäsmetsällä ja näin jumalaisen mustan kyyn. Mä haluaisin olla oikeesti käärme enkä mikään hajamielinen naisenpuolikas joka ei osaa edes kynsiään lakata. Elämä on pettymys, upottava suo, jolta hillat on viety ja jonne on haudattu Kyllikki Saari.

Mulla on hirvee pelko, että viikkokausia jatkunut kehuminen, jatkuva iholle tuleminen, halailu ja eteeni lankeilu loppuu jotenkin äkillisesti tai et mä joudun vaikka huomaamattani ihmissuhteeseen.

Mä harkitsen paperilehden tilaamista. Mulla olisi aamulla aikaa lukea sitä, ennen kun ei huvita mikään.

Mä söin tänään vahingossa banaanin, vaikka jo tammikuussa tai jossain, lupasin ettei sitä tule enää ikinä tapahtumaan. Mä en pidä banaaneista. Banaanit on apinoiden ruokaa. Syököhän apinat oikeesti banaania?


24.8.2011

Tänään olen enimmäkseen tehnyt virheitä. Olen myös tappanut paljon kärpäsiä ja muutaman ampiaisen ja keittänyt kaikki kahvini päin vittua. En ole ajatellut sanaakaan.

Leonard Cohen – Bird On The Wire



Kerroinhan siitä että kaikki vaatteeni ovat muuttuneet liian isoiksi. Kengätkin, vaikkeivat ne mitään vaatteita olekaan. Pakkasin ne banaanilaatikoihin ja myin vähiten tarjoavalle. Ihanan kevyt olo tuli. Mä en vaan muistanut ettei mulla ole varaa uusia vaatekaapin sisältöä ihan heittämällä.  Mut jonkun talvitakin ajattelin hommata. Mun lampaansikiöistä kokoon harsittu turkkini on kyllä sangen voittamaton vaate, mutta sen ongelmakohdat ovat muistaakseni jo aika isoja.

.
Mulla ei ole ollut ihan vitosvaihde päällä sen hehkun kanssa tänään tai eilen. Kukaan ei kaatunut eteeni työmatkalla.  Kotimatkalla mä sen sijaan pongasin kadulta prinssin. Oikean vonkaleen. Jouduin huutamaan lujaa ja juoksemaan sen perään, mutta sain sen kiinni. Aika harvoin mietin olenko ahdistavan hyökkäävä ja onko prinsseistä oikeesti kivaa kun hyökkäilen niitten kimppuun. Vaikka Pilvi sanookin etten ilmeisesti tarvitse vaatteita ja meikkiä en ainakaan, niin olin vähän pahoillani että haisin pahalle ja mun meikkivoiteeni loppui joskus viikko sitten. Hehku pettää joskus. Ja alta pilkottaa vähän väsynyt ja aika vanha noita-akka joka saattaa sivulauseessa vielä vittuilla, ihan huomaamattaan. Musta ei välttämättä saa viehättävää kirveelläkään.

Aamuyöstä mä heräsin siihen että mun ikkunan alla huusi kourallinen miehiä. Jotain sellaista että..."päästä ne vaan sun lähelle, sano niille vaikka sun nimes ensin, ne on ihan hyviä tyyppejä, sano niille nimes, että me tiedetään kuka sä olet, ettei ne pelkää sua, kun tähän aikaan yöstä on kaiken näköstä porukkaa liikkeellä!!"

Minusta se oli kohtuullisen hyvä ja kannatettava lause miestä lähestyttäessä, mutta kun heräsin ihan kunnolla, tajusin ettei ne mulle mitään miehenkohtaamisneuvoja huudelleet, vaan ne huusivat mun talon katolla itsemurhaa suunnittelevalle miehelle, ettei se tekiskään sitä. Mä olen iloinen ettei se mies sitten hypännyt. Se saattaa ihan hyvin olla jonkun prinssi.

21.8.2011


Minäpä jäinkin tähän. Kuume vei saaren minusta ja minulta. Ehdin kyllä käydä melkein venerannassa asti ja paahtaa viimeisillä voimillani niitä oikeita vaahtokarkkeja, tosin ihan sisätiloissa, vilttikäärönä. Kuvan vaahtokarkit on niitä joita pakkosyötin asiakkaille. Neljä tuollaista korvaa lounaan. 

Kävin sanomassa niistä kantarelleista yhdessä ravintolassa, jota olen täällä haukkunut ennenkin. Että tämä teidän lounaslista on väärin muotoiltu, saatanat. Että minä syön sitten tätä artisokkaa jota te otatte suoraan purkista, saatanat.

Miksiköhän mä palaan siihen ravintolaan ja miksiköhän ne palvelee mua? Siinä hommassa ei hyödy kukaan, ei niin kukaan. 

20.8.2011



Ne on tehneet sen! Joku pakkaussuunnittelija on pakkaussuunnitellut! Ihana elämä.

Ootan tässä autoa tai ennemminkin venettä, meen saareen ja oon siellä sitten. En tuu pois enää ikinä. Laitan pipon päähän niin selviän talven yli. Löydätte mut mun hehkuni avulla, tai siis toivottavasti ette. Tiäättehän ne ihmiset jotka hehkuu jotain mystistä hommelia. Muhun on tarttunut  se hehku jostain, eikä se sammu millään.  Voi se kyllä olla outo hohtokin. Vedän kaikkia puoleeni magneettin lailla. Pakko siis karata.


16.8.2011



Mä sain eilen raivokohtauksen. Mun (melkein) kaikki kengät on muuttuneet liian isoiksi. Se ei ole mahdollista, ei ole, mutta niin on vain käynyt. Mä riivin vaatekaapista kaiken liian isoksi käyneen ja totesin ettei sinne paljoa jäänyt. Laitoin heti kymmenen mekkoa myyntiin nettikirpparille. Ja kaiken muunkin. Kukaan  ei ole ostanut niitä. Huomenna annan ne pois ekalle vastaantulijalle. Myös ne kengät. Ja ne takit. On alaston olo nyt.

Raivona ja rahattomana kannattaa aina lähteä osteskelemaan. Otin makutuomariksi pojan. Se kokeili tyytyväisenä henkkamaukan naistenosastolla jakkupukuja ja korkkareita. Se oli ihan kiihkeenä korkkareista, että ei hitsi! Eihän näillä voi kävellä, ei vaan voi! Ois kamalaa olla nainen! Hullua! Se sovitteli siinä samalla jotain bikinin yläosia lippalakkiinsa ja mä vilauttelin sille mekkosia. Se valitsi, lievästi ohjailtuna ("jos mä otan tän jossa näytän sikamakeelta niin voi olla, ettei mulla oo varaa ostaa sulle uutta taskaria ja kävelyjäätelöitä kotimatkalle...eikä antaa viikkorahaa..." ) yhden halvimmista.  Poika on hyvä ja ystävällinen makutuomari. Kun se vertaa jotakin aamutakkiin, voi olla todella varma ettei sitä kannata ottaa. Ei tarvii miettii että jos nyt kuitenkin. Ja ostos palveli tänään mainiosti työmaalla. Pyllistelin ikkunassa, perse aika paljaantuntuisena kohti Snellmaninpuistoa ja sovittelin tiiliskiviä maalauksen alle. Että anteeksi vaan kaikki. Se perse. Ei välttämättä tule toistumaan.

Mun piti sanoa, että se päällä mulla kävi helvetinmoinen flaksi tänään, mutta kun ei käynyt. Mulla kävi tänään helvetinmoinen flaksi ennen kun vedin sen päälleni. Mun elämäni mies tuli mua vastaan aamusella. Hohhoijaa miten ihana se oli! Upahdin sen silmiin. Tuli niin hyvä mieli että melkein kaaduin (mulla oli myös liian isoiksi muuttuneet kengät jalassa).

Toisesta elämäni miehestä näin vaan pinkeän perseen ja terävänenäisen profiilin. Mun mielenkiinto kohdistui hihittelevään T:hen joka repsahteli kadulla, seuratessaan miehen katsetta ja lähestymistä. Kaiken ne naiset huomaakin. Mä en yleensä huomaa.

Näyttäis siltä että nyt ois hyvä sauma solmia ihmissuhde isolla iillä. Lupaan solmia sen heti aamulla jos elämäni mies kävelee mua taas vastaan. Toisaalta viikko sitten lupasin solmia ihmissuhteen oravan kanssa. Mun on pakko vielä miettiä. Lisäksi mun kahvihommelit on muuttuneet niin monimutkaisiksi ja hienovaraisiksi, että kestäisi vuosia koulia mies tyydyttämään mun vaihtelevia tarpeitani sen suhteen.

KAHVIESIMERKKI
Mittaa pressopannuun 6 mittaa Nordquistin tositummaa.
Kaada päälle tilkka kiehuvaa vettä.
Anna tekeytyä.
Keitä maitoa sopiva määrä ja sekoita kahviin. Tai sitten älä keitä. Älä lisää kylmää kulutusmaitoa. Lisää vähän kylmää soijamaitoa, vaniljaista. Tai sitten älä missään tapauksessa. Pursota päälle kermavaahtoa. Tai sitten älä missään tapauksessa pursota kermavaahtoa. Lisää pelkkä kerma. Kylmänä. Tai sitten ei mitään. Mustana. Mutta vaahdolla.




11.8.2011



Mun pojalla on uusi lempisana. Se on homonyymi. Esiteinin esiaste tekee kaikkensa saadakseen kielelliseen ilmaisuunsa pontevuutta. Muita suosikkisanoja ovat 
kateelli-
seksi,
tavalli-
seksi,
jne. Kirjoitettuina ja löydettyinä, erilaisista julkaisuista, juuri oikealla tavalla tavutettuina.


Elämä on mehevää. Jokohan se on huomenna se vuosisadan täysikuu. Kaikki kuutamoisen merkit on viipyilleet taivaalla ja maalla jo viikon. En aio estää yhtään itsemurhaa.


Mä ostin tänään villatakin. Se on musta ja halpa ja vähän liian iso. Ja kalsarileggingsit, lastenosastolta. Mä olen siis ihan varmasti laihtunut vaikka viikonlopun pääasiallinen ravinnonlähde oli Aino-kermajäätelö. Ja pihvi. ja Weeruskan pizzat.


Eilen mun töissä kävi action män ja toi mulle lahjan. Kirjan. Vähänkö mä oon onnellinen. Mä kyllä salaa toivon että joku tuo mulle 12-kerroksisen konvehtirasian. Semmosen metri kertaa metri kokosen. Muutan siihen sitten asumaan. Onneksi jokainen konvehti on erilainen.


Toissapäivänä mä sain vihdoinkin sähköpostia. Joku mun (taiteen ja kotisivujen) ihailija oli löytänyt minut yllättäen internetin syövereistä. Se ei varmaan kauheen intensiivisesti oo mua googlannut kun sillä kesti 15 vuotta törmätä minuun uudestaan. 


Ja just tuli tekstari tuntemattomasta numerosta. "..että mä oon päissään..kerro jotain.." Mä menen nyt kertomaan jotain. Ottakaa ihmeessä jonotusnumero, tekin siellä takarivissä, nyt on ruuhkaa. Ne joilla on konvehtirasia valmiina, eivät tarvitse jonotusnumeroa.


Näettekö? Täysikuu. 

9.8.2011


Mä olin tänään tutustumassa uuteen Musiikkitaloon. Siellä oli mukavat vessat. Mun poika testasi pääoven jälkeisen portaikon liukuesteet pyllyllään ja ne toimi. Otin valokuvan muistoksi mun ja pojan suosikkipaikasta.

Kantarelli muuten kirjoitetaan kantarelli. Tää on vituttanut mua jo pitkään. Unohdan aina puhua tästä ääneen, mutta nyt kun kaikki kaksisataa fb-kaveria poimii kanttarelleja, niin nyt tää jotenkin on taas ajankohtainen. Poimikaa kantarelleja. Nyt on hyvä vuosi.

3.8.2011




On tullut vähän syötyä. Lähinnä jäätelöä. Mulla on sisäpiirin tietoa siitä että Pilvi on samalla dieetillä, mutta siihen kuuluu myös keksejä "ja kaikkia muita herkkuja". Mä syön vaan jäätelöä.

Koska kaikki laihduttajat kirjaa ylös jokaisen syömänsä hippusen ja laskee niitten kalorit, niin mä olen tehnyt kiireissäni tämmöisen viikko-ohjelman. Sitä on mahdottoman helppo noudattaa ja kaloreitakaan ei tarvitse laskea.

Maanantai: Litra Tiikeriä.
Tiistai : Litra Euroshopperin vaniljaa, koristeeksi kaakaojauheesta tehtyä suklaakastiketta kuumana.
Keskiviikko: Halloumia ja papusalaatin tapaista.
Torstai: Litra  Tiikeriä.
Perjantai: L:n töissä tarjoama vissy ja salaatti.
Lauantai: Litra GB Toffeeta.
Sunnuntai: Joku kolmen suklaan sydeemi ja vadelmamustikkamarenkiunelma.

Lisäksi nautitaan tupakkaa, erilaisia kahveja ja vettä ja yksi Ginger Ale Helmen terassilla. On tärkeätä noudattaa ohjeita säntillisesti ja juuri oikeassa järjestyksessä. Viikossa laihtuu 1-2 kiloa. Onnea matkaan. Ton perjantain salaatin voi vaihtaa miksi haluaa ja joku muu saa tarjota sulle kun L. Lisäksi kourallinen miehiä. Kivoja miehiä. Ja metsästystä. Jatkakaa samaan malliin. Jäätelö kannattaa hakea vähän kauempaa jos tuntuu että tarvii liikuntaa. Mä olen yleensä hakenut sen kolmensadan metrin päästä.

Mä olen tosi pahoillani että blogista on hävinnyt mun kuvat, mut mä en ole jaksanut latoa niitä takaisin. Mä tuhosin kaksoishenkilöyteni erään yön kuumuudessa, siivoillessani virtuaalinurkkia. Nyt mua on ehkä jotain yksi jäjellä.

Ai niin, mun on pakko: Mä kuuntelin yhtenä yönä semmosta meditointilorinaa. En saanut unta niin pistin Soptifyn soittamaan kaikki mahdolliset meditointituutulaulut. Tuli muuten uni ja aika psykedeeliset fiilarit oli heti aamulla kun heräsin. Vähän kun ois valaan vieressä maannu. Suosittelen. En viitti kaivaa linkkiä kun sain eräänlaisen yliannostuksen.