Juhannuksen kunniaksi mä tein pyrähdyksen pusikkoon. Se on mun suosikkipusikko, koska se on täynnä mun suosikkikukkaa koiranputkea. Ja siellä on ampiaskammoaltistusnurkka, jossa voi istua puoli päivää seuraamassa kun ampiaiset rakentaa pesää ja samalla naukkailla kahvia. 

Mä annoin isäntäväelle paljon hyviä vinkkejä liittyen ainakin  amppareihin ja kissoihin. Tai niitten hävittämiseen ja puusta pelastamiseen nyt ainakin. Jostain syystä ne nauroi mulle. Silloinkin kun kiipesin puuhun pelastamaan yhtä kissaa. Se ei pelastunut, mutta se tuli myöhemmin ihan itse alas, niitä tikapuita pitkin jotka meille asensin. Se varmaan tajusi, että on helpompi tulla ihan itse kun joutua mun pelastamaksi.

Aamulla mä heräsin oksennuksesta. Keskikesän juhla alkoi sitten siitä. Nyt se on jo ohi. Aamun hukkumistilastot täytyy vielä tarkistaa. Veikkasin harkiten kuutta.