Krapulainen tuulipukuhomo avautuu

Tänään olen:

1) Keittänyt kahvia
2) Juonut kahvia
3) Juonut niin paljon kahvia, että se on loppunut
4) Mennyt ostamaan kahvia
5) Ostanut kahvia ja mennyt kahvilaan juomaan kahvia
6) Itkenyt lukiessani Ilta-Sanomia
7) Laittanut uuniin pannukakun jossa on lohtumäärä kanelia
8) Laulanut

Kävelin kosteassa ilmassa ja vuodatin nenääni, silmiäni ja tunkkaista päätäni. Tämä on varmaankin pms, krapula ja jotain muutakin paskaa. Kaksi päivää olen ollut murhanhimoinen ja samalla onnellinen. Joko tai ja molempia jopa samaan aikaan. Jupissut vittusaatanaperkeleitä puoliääneen itsekseni hihitellen. Ja tietenkin karjunut puhelimeen julkisella paikalla. En kutsuisi itseäni viehättäväksi naiseksi juuri nyt. Ei siis kenenkään muunkaan tarvitse. Mutta huulipuna on kivan väristä. Ainakin joku niistä.

Pesin eilen itseni. Pesin, kuivasin, öljysin ja puin. Join vaniljamaitoa suoraan purkista ja se valui tissien väliin. Annoin sen valua. Se tuntui vähän spermalta ja aloin muistella miltä sperma maistuu. Ja sitten yritin muistaa, milloin olen viimeksi harrastanut seksiä, mutta en muista millään. Siis jonkun muun kanssa kuin itseni. Panopäiväkirja on piilotettu johonkin ja viimeinen sivu taisi täyttyä ennen viimeistä aktia. Pitää yhä yrittää muistaa lahjoittaa se kansarunousarkistoon ennen kuin lapsi ehtii periä sen. Tunnen itseni aika vanhaksi tänään, vaikka vielä eilen tein kärrynpyörän ensilumen sataessa terassille.

Puhuin Vuoren kanssa vetovoimasta ja miesnaisjutuista. Aloin miettiä, että mitä se vetovoima on ja mistä kaikesta se koostuu. Aika nopeasti pääsin siihen, että minulla on miehiä ja naisia, joiden kosketus on hyvää ja jopa toivottavaa, eikä ymmärtääkseni (en ole kovin hyvä ymmärtämään) seksuaalista. Sitten taas jonkun periaatteessa ihan kivankin ihmisen kosketus, pienikin hipaisu, saa yökkimään ja torjunnan pintaan. Kenen lähellä on hyvä olla fyysisesti, vaikkei olisikaan mitään miesnaisjuttua ja seksuaalista vetoa edes ajatuksissa. Onko se vain jonkinlaista tiedottomuutta, täydellistä tietoa. Mitä kaikkea sitä aistiikaan ja jättää huomiotta.

Puhuin eilen toisenkin miehen kanssa. Jännää muuten, miten en koskaan miehittele Vuorta. Vai miehittelenkö? Voi hyvä tavaton tätä kaikkea. Onhan se mies kuitenkin. Mutta jos joku herättäisi minut keskellä päivää ja kysyisi, että mitä sukupuolta Vuori on, niin vastaisin epäröimättä, että ihminen. No mutta se toinen mies sitten. Olen yrittänyt tulkita sen käytöstä, eksistenssiä ja vähän älyäkin. Kaikki alkoi vittuilusta. Kun täysin tuntematon ihminen alkaa vittuilla päin naamaa ja niin että sen huomaa koko kylä, on siinä varmaan takana se, että olen vaan niin kiva ihminen. Eihän se voi tietää minusta etukäteen mitään. Miten se sitten voi ja ehtii valita tavan kommunikoida kanssani? Vai onko tämä miesnaisjuttu. Sellainen tiedottomuuden tila, jossa molemmat hermostuvat välittömästi jostakin samanaikaisuudesta ja jotkin kummalliset aggressiot pulppuavat näkymättöminä pinnalle kellumaan. Voisi olla niinkin, että minä itse aloitin vittuilun. En vaan tajua sitä. Enkä saa millään kiinni siitä, mikä olisi johtanut omaan tapaani kommunikoida juuri niin. Tai ehkä pienesti saan kiinni, jos vähän jossittelen jälkikäteen. Hermostuminen ja määrittämätön epämukavuuden tunne. Luulen että se on juuri se on tiedottomuuden jälkeinen tietoisuuden tila. Puhuttiinkohan me tosiaan jostain. Vittuilematta puhuttiin, lapsista, oksennuksista, pillusta, eksistä, juopottelusta, lukemisesta, kahvista, töistä ja kiltteydestä. Ainakin. Minulle jäi ihan hyvä mieli. Yritin tulkita signaaleja enkä vielä ole ihan varma, vihaako se minua kuin ruttoa vai vähän vähemmän, kuin vesirokkoa. Täytyy ehkä kysyä ääneen.

Nyt  tissivaossa on vaapukkahilloa. Se näyttää ja maistuu vaapukkahillolta. Mietin, miltä tuntuisi koskettaa valasta. Pitkään ja rauhassa. Tein varmuuden vuoksi ranneliikkeen homotestin. Tulosten mukaan olen heteronoloinen ja mahdollisesti tuulipukukansaa. Olenko minä siis pohjimmiltani tuulipukuhomo?