Elämä tasottui viikonloppuna takaisin ihan tavalliseen uomaansa. Siinä uomassa saunottiin paljon, puhuttiin naiseudesta ja aika paljon karvoista ja etsittiin kiivaasti kaikenlaisia sieniä. Uoma oli kostea ja sateinen, muttei erityisen kylmä ja siinä oli hyvä lillua. Katselin kuuta ja mustavalkoista taivasta ja ajattelin olevani onnekas tietäessäni millaiset kuvat pesivät päähäni ja miten ne siellä pysyvät. Vein löytämäni suppilovahverot Pialle ja heti saunottuani vähän lisää, sain niistä ison osan takaisin. Lämpöisinä leivän päällä.

Sunnuntaina palasin arkeen ja sairaalaan, huoleen ja väsymykseen. Jossain vaiheessa ehdimme Pilvin kanssa puhua kauniisti uusista presidentillisistä pullansyöntiteeseistä, joita on naulattu internetin seinään. Omaa sydäntäni  lähinnä on se ajatus, kuinka iltasadulla tai iltarukouksella voi rauhoittaa lapsen/nuoren illan. Mä päätin heti, että seuraavan kerran kun ne haalaripellet tulee ulvomaan mun pihalle, mä menen lukemaan niille iltarukouksen. Pilvihän on jo huolehtinut nuorista kivittämällä, huutamalla ja painimalla, joten meillä on nyt konkreettisia lisäkeinoja olla yhteisöllisiä ja välittää kanssaihmisistämme.

Mä olen myös harkinnut valjastavani lähiseudun lapset tekemään meille ruokaa, koska mä tajusin viikonloppuna ihan totaalisesti taas, kuinka vähän mä välitän kaikesta mitä täytyy hämmentää tai vatkata. No, tiramisusta välitän ja sen jaksan vatkata, mutta en niin usein kun toivoisin. Eli lapset saa hypervoimaannuttavan kokemuksen yhteisöllisyydestä ja myöhemmin myös jakamisesta, sillä mä opetan niille samalla, ettei saa olla ahne ja himoita naapurin vapaaehtoistyötä tekevän tädin tiramisua. Ne ei tule saamaan lusikallistakaan.

Jonkin teesin nurkassa oli huomioitu, että levännyt aikuinen on parempi aikuinen. Ja että huolta pitää pitää itsestä. Mun piti ihan tavata, että ketkä kaikki on onnistuneet yhteistyöllä päätymään tähän hienoon ajatukseen? Varsinkin kun mä juuri nyt olen aika helvetin väsynyt aikuinen, mua ei kiinnosta pulla ja kaakao ja vitut välitän jostain makaronilaatikosta ja rukouksista. Se kalikka älähtää johon jotain osuu. Eikös tää näin mene.

(Mannerheimin lastensuojeluliitto, Lastensuojelun keskusliitto, Väestöliitto, Pelastakaa lapset ensin, Suomen vanhempainliitto.) Kiitos vinkeistä. Kyllä taas kelpaa porskuttaa. Saisinkohan mä jonkin presidentillisen määrärahan siihen makaronilaatikkoon, kun omat on valuneet apteekkiin ja taksilla ajeluun? Ja siihen itsestäni huolehtimiseen ottaisin pönikän punkkua kiitos. Jos on määrärahoista pulaa nii pelkkä punkkukin on ihan ok.