Mikä näitä savolaisia vaivaa? Mä kohtasin eilen pyykkituvassa mummelintapaisen joka vimmaisesti nyki pesukoneen luukkua. Mun pyykit oli siellä sisällä. Se vähän hätkähti mun tullessa sisään ja kysyi, että onko tämä kone tyhjä? Vastasin ettei se ole, mun pyykki on siellä sisällä. Se pyysi että voisi laittaa oman pyykkinsä sinne. Vastasin että käyhän se, kunhan ensin saan omani ulos. Tyhjensin toisen koneen ja täytin kuivurit. Mummeli puhisi siihen, että nämä on vammaisen ihmisen verhot; pitäisi joutua tästä omillekin asioille!

Vammaisen ihmisen verhot. Ne pelasti mun päivän. Mä en kyennyt vastaamaan oikein mitään. Pilvi olisi kyennyt, se osaa pyykkitupapuheen, ehkä. Se olisi sanonut, että tämä neliraajahalvaantuneen vainajan rukousliina pitää saada puhtaaksi ennen hautajaisia. Mä osasin vedota vain siihen varauslistaan, joka on pyykkituvan seinällä.

Yksittäisellä savolaisella on usein kyky tehdä itsestään numero, tai melkein luku. Tämä tapahtuu myös kahden savolaisen kohdatessa. Jos paikalla on yksi vieraspaikkainen, savolaiset aavistavat tämän ja järjestävät mielellään teatraalisia pikku kohtauksia. Mä todistin yhdenkin raivoisanhilpeän uimahalliin sisääntulon aulassa istuskellessani. Setäsavolainen tuli kahden oven läpi koputtelemalla. Kukaan ei tietenkään ollut lausumassa maagista "sisään" -käskyä, joten setä suoritti koputteluperformanssia ihan itseviihdykkeeksi. Loppunäytös käytiin aulassa, savolaisen lipunmyyjän avustaessa ja toivotellessa vierasta tervetulleeksi taloon.

Mä en tajua miten ne kykeneekin vääntämään kaiken niin monimutkaiseksi. Mä muistan ensimmäiset asiointini kaupassa. Ne muuttivat käsitykseni ajasta ja intimiteettisuojasta. En kyennyt ostamaan mitään ilman mittavaa vuoropuhelua, utelua ja elämänkertatietoja. Savolaisessa kaupassa kahden ihmisen mittainen jono hoidetaan samalla nopeudella kuin 12 ihmisen jono Espoossa.

Savolaiseksi mielletty leppoisuus ei ole mitään todellista leppoisuutta vaan vimmaista ja sairaalloista uteliaisuutta, materiaalinkeruuta, itsensäkorostamista ja ivaa. Savolaisella on aina etuajo-oikeus, eikä minkäänlaista väistämisvelvollisuutta. Toisaalta, savolainen toimeliaisuus koostuu ainoastaan kaikkien mahdollisten asioiden jarruttelusta, vastustamisesta ja tekemättäjättämisestä.

Mä en myöskään ole törmännyt niin moneen katoltahyppääjään missään muualla kuin täällä. Kaikki tuntee jonkun joka on hypännyt katolta. Tai ollut hyppäämäisillään, mutta joku on estänyt sen. Leppoisaa porukkaa indeed. Mä olin eilen virkkaamassa naisten kanssa pilluja ja me seurattiin koko ilta raporttia katoltahyppääjästä. Meidän korttelikaupan katolla oli joku uskalikko itsemurhaamassa itseään ja jännitysnäytelmää kotiparvekkeella seurannut poikkis piti meitä ajan tasalla. Välillä se kyllä taisi katsella Salkkareita. Nyt se seisoo. Nyt se roikkuu. Nyt se istuu. Nyt tulee lisää paloautoja. Nyt sen takana on poliisi. Nyt tulee lisää yleisöä. Nyt se vietiin turvaan.

Mun katollahan oli samanlainen meininki jokin aika sitten. Mä haluaisin sanoa kaikille katoltahyppääjille, että menkää katolle ja hypätkää. Mutta savolainen leppoisa ja jaaritteleva elämäntapaitsemurhaaja ei taida ymmärtää mitä niin suoraviivanen toiminta on.