Hakalan lista

Hakalan lista on jo kerran aiemminkin käyty läpi, mutta näitähän riittää. Tein naishurrikaanin taikomaan listaan lisäyksen. Punakynällä. P oli vähän sitä mieltä, että liian täydellinen ei toimi ja antoi siten aiheen varmistaa, että sairas narsismi on varmasti nyt poissuljettu. P edustaa elämässäni eräänlaista järjen ääntä ("voit syödä sipsejä leffateatterissa") ja tyyntä kesäöistä auringonnousua peilityynellä järvellä lammella, joten lisäsin listaan punaisella sanan epätäydellinen. Olisi hirvittävää joutua elämänmittaiseen suhteeseen sienihullun ja viisaan narsistin kanssa. Helpotuksen tunne lähes tuplaantui. Listan ympärillä pyörii nyt paljon hyvänlaatuista energiaa ja rakkautta. Lapsikin on sen hyväksynyt. Itse olen luvannut olla taas auki.

Sitten menin treffeille. Tai kai se jotakin sellaista oli. Vaikka olisi ihmiskunnasta - ei ainoastaan miehistä - vapaa viikko, en voi kieltäytyä kahvikutsusta ihmiseltä, joka on joskus ilahtunut kirjoituksestani, nähnyt minusta unta listan kirjoittamisen jälkeisenä yönä ja olettaa minun olevan Janis Joplinin ja Marjo Leinosen sekoitus (aika veikeä äpärä olisi tämä) ja asuvan Linnanpellolla. Paras tapa puuttua tällaiseen, on katkaista mielikuvilta kaula ja istua rauhassa saman pöydän ääreen. Silmät punaisina ja nenä räästä ruvella. Se on paitsi reilua, se myös säästää sieluja.

Illasta kehittyi kotoisan leppoisa. Olen niin kaulittu ja lanattu porukoissa, joissa saan aina olla yksi pojista, että meinaan tippua hirrestä, aina kun joku muistaa tuoda minulle pähkinöitä ja suklaata ja availla ovet ja kääriä tupakat ja kyllähän te tiedätte. Saattaa kotiovelle lumimyrskyssä, vaikka oma koti on päinvastaisessa suunnassa. Huutomerkki. Vaikka on jo etukäteen stalkkannut ja löytänyt jo kaiken mainittavan aineiston googlesta. Kyllä. Tämänkin.

Täytyy olla vähän nyt varpaisillaan tässä kertoilussa, mutta mulla oli lista, mukana käsilaukussa. Kun mies oli hakemassa niitä pähkinöitä, menin näyttämään listan Vuorelle. Olisiko siihen jotakin lisättävää? Vuori ja sen kaveri taipuivat kolme nojausta taaksepäin ja kävivät listaa läpi. Että aika vaativa meininki. Järjetönkin varmaan. Lueskelin elekieltä. Kiemurtelivat. Hikoilivat. Saivat komplikaatioita. Olivat kauhuissaan. Hyvä näin. Mennenin elekieli oli valmiiksi kohdallaan. Ainakin keksisormi ja vammaiset silmäniskut ja hipelöinti. Baarimikkona se menettelee, mutta kun se pääsee tiskin toiselle puolelle, siltä ei säästy kukaan eikä mikään. Ei miehet, ei (tyttö)lapset, ei Eppu Normaali, ei mikään. Ei edes lumihanki. Se oli valinnut livekaraokessa laulettavakseen kolme biisiä, vain minua varten. Tahroja paperilla, Itkisitkö onnesta ja Todella kaunis. Onneksi se sai laulaa vain yhden. Jos se olisi ehtinyt raiskata mun Mentorin, en puhuisi sille enää ikinä. Voi tietty olla etten puhu muutenkaan. Viittomakieltä vaan.

Aamulla rakas kollegani ilahdutti puhelinsoitolla. Että voisinko sitä ja tätä ja sitten vielä tehdä lisää taidetta, kun näyttää niin hyvältä. Niiskutin liikuttuneena ja huomasin että minusta ei irtoa enää kunnolla niiskutusta! Mitä mä nyt teen? Olenko terve? Ilmeisesti, sillä olen ollut koko päivän puuhakas. Niin puuhakas, että pyörittelin lihapullia teinille. Se karkasi kylille juuri kun vedin lihapullat uunista. Se palasi kolmen muun teinin kanssa ja haastattelin niitä ovella. Että onko teillä muilla tapana harjoittaa tällaista tointa kuin syöminen? Ei niillä kuulemma ole. Ottivat melodikan ja tyhjät pullot mukaansa ja hävisivät söpösti hymyillen ja vihellellen. Menin parvekkeelle tupakoimaan ja katsoin niitten valumista kaupoille päin. Tuli lämmin ja hymyilevä olo. Ihania nuoria ihmisiä. Täynnä jotakin tuoretta ja puhdasta, purkautumisherkkää ja sulkeutunutta. Tajutonta herkkyyttä ja haurautta ja kovaa ulkokuorta. Punaiset posket kaikilla. Melkein itketti. Täydellisiä. Ja yksi on ihan ite tehty.

Huomenna alan tehdä töitä. Ensin vähän ja sitten enemmän.