5/08/2018

Tai sitten



Ihan tukossa ja auringonpaistoksissa.

Turhien tekojen, aasinsiltojen ja haudansyvyyteen (2,1 m) kaivettujen poteroiden päivä. Liian pitkä ja kimpoileva. Ärsyttävä. Kuilun pohja täynnä abortoituja ajatussikiöitä ja sammuneita järjen valonheittimiä. Roinaa.

Tai sitten:

Jääkahvia ja lohta, yksi hodari ja paljon salaattia. Joitain nimiä pursuaa huonosti paistetun ajatusletun päälle, kuin loputtomasta kermavaahdonpursottimesta. Sitä roiskuu seinille ja silmiin.

Tai sitten:

Tiikerijäätelöä ja suklaakastiketta. Mielessä sarjamurhaajat ja kyyhkyslakat. Kynsikalat. Eikun kynsilakat.

Tai sitten:

Jännittää lapsen puolesta ennen seitsemää. Silmät ummessa aamukahvia ja lämmintä kolmioleipää. Henkilöllisyystodistus on toisessa kaupunginosassa. Järjestelykysymys, kunhan vain muistaa hengittää. Hyvin se menee. Onko sulla nyt se 6B?

Tai sitten:

Jos istahdan tähän hetkeksi. Juon sen Stallhagenin hunajaoluen. Mihinköhän ne kaksi meille pesinyttä kimalaista ovat joutuneet? Toisella saattaa olla joku projekti parvekkeen kierrätysvaatesäkissä. Toinen tanssi itsensä uuvuksiin ikkunalla jo monta päivää sitten. Pulleat karvaturrit, miniatyyrit. Ehkä ne pakenivat tätä hölynpölyä.

Linnutkin ovat yötä päivää kuin palosireenit. Ambulanssin kutsuhuuto peittyy niitten kiekumisen alle, eikä se tavoita saalistaan.

Pihan riippakoivu räjähtää vihreyteen vasta tänään. Ihan kohta.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...