Nimiäiset

Joskus heinäkuussa sain Nimettömältä ajatuksen laskea Tytössä esiintyvät henkilöt. Joku toinen on ehdottanut, että paljastaisin samalla kaikkien henkilöllisyyden. Istuin siis terassilla ja aloin muistella. Kynän kanssa. Nyt se lista on kadonnut. Työtä hankaloittaa sekin, että jossakin vaiheessa olen nimennyt ihmisiä etunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan. Sitten kun tekstissä esiintyy kyllin monta A:ta, alkaa omakin pönttö levitä.

On niitä jotka on helppo muistaa ja jotka ovat nimensä ansainneet ja merkittävinä läsnä elämässäni. On niitä joiden nimeä täytyy oikein muistella ja ihmetellä. On niitä, joiden nimen olen jo ajat sitten unohtanut. On niitä joita en muista nimenneeni ja nimennyt sitten uudelleen. Luulen että laskutoimitus on yksinkertaisesti mahdoton. Lisäksi on sellainen yleisnimi kun ihana/rakas/nainen/naiset. Niitä on paljon ja se on hyvä. Ei tästä ota Pirukaan selvää. Sitten on vielä ihmisiä, joiden asema on niin erityinen, etten ole koskaan hiiskunut heistä yhtäkään sanaa.

Aloitetaan.

Ax3, Avara luonto, E, F, Jx3, Johnny Depp, Jose, Kainalosauva, Kaveri, Konsultti, Korpimies, M, Mennen, Mentori, Mies, Muusa, N, Nietzsche, Oscar, Px3, Paasilinna, Pep, Personal Trainer, Söpöliini, Pedofiili, Pilvi, Pissapoika, Poikkis, Prinssi, Samuli Putro, R, S, Setätaiteilija, Tx3, Tekokuu, Terapeutti, Työterveys, U, Vuori, Yksi Mies....

48. Enempään en nyt kyllä pysty. Tylsistyn kuoliaaksi. Eikä minulla ole mitään hajua siitä, kuka on esimerkiksi U. Tai kuka kulloinkin on Mies. Johnny Depp, Vuori ja Muusa taas ovat yleistyneet ja niitä nimiä käytetään myös tuolla oikeassa maailmassa, fiktion tuolla puolen. Ja Johnny Depp ei todennäköisesti tiedä olevansa Johnny Depp. Viimeksi eilen minulta kysyttiin että mikä sen nimi olikaan. Se on vähän pelottavaa. Varsinkin sitten jos en enää muista. Satunnaisesti ihmiset ovat esiintyneet omalla nimellään, mutta silloin sanat ovat käsittääkseni olleet neutraaleja.

Alkoi silti itkettää ja naurattaa kun pläräsin Tyttöä. Olen ennenkin sanonut, että olen itse paras ja uskollisin lukijani. Viestitin Nimettömälle, että on lohdullista, kuinka muutamassa vuodessa moni asia ja ihminen on muuttunut yhdentekeväksi. Lohdutonta saattaa olla, että minä toistun lähes muuttumattomana vuosikymmeniä. Teen hulluuslupauksia ja selibaattilupauksia ja tappolistoja ja sitten teen jotakin muuta. Ja sitten kaikki on yhdentekevää, kunnes mikään ei enää olekaan. Tuhlaan aamupäivän hihittelyyn. Päässä soi sanoitettu flow. Juuri sellainen, jonka aikana en ehdi kirjata ajatteluani ylös. Ärsyynnyn ja puhdistun.

Saatoin eilen joutua yllättävän kohtaamisen uhriksi. En uhriutunut, mutta ihokarvoilla oli taas jamit. Kirjaimia ja puhetta sellaiselta taholta, etten oikein osannut niitä odottaa. Enkä ehtinyt suojautuakaan. Jouduin kuitenkin hetkeksi pysähtymään ja katsomaan itseäni. Sitä kuinka ylikorostuneen ärsyttävä ja vittumainen olenkaan täällä muurini ja kuplani kätkössä. Ällöä. En tajua, kuinka olen tähän päivään asti selvinnyt paloittelumurhalta. Uskon että ihmisyydellä on tässä osansa. Täytyy yrittää säilyttää näitä ihmisyyden säikeitä itsessäni, jotta selviän loppuun asti. Tai kyllähän ne jotka minut oikeasti tuntevat, tietävät miten hauras ja houreinen olen. Ymmärrän silti palomuurin tärkeyden ja sen että vittumaisuus on tarpeellinen suojaväri. Olen vaan unohtanut, että muurissa pitää olla aukkoja. Etten ja ettemme tukehdu.