" Hän sanoi että maailman valo on vain ihmisten silmissä sillä itse maailma liikkuu ikuisessa pimeydessä ja pimeys on sen todellinen luonto ja todellinen olotila ja siinä pimeydessä se pyörii kaikkien osasten kuuluessa täydellisesti yhteen mutta mitään nähtävää siinä ei ole. Hän sanoi että maailma on tuntemiskykyinen ydintään myöten ja salatumpi ja mustempi kuin ihmiset pystyvät kuvittelemaan eikä sen luonto ole näkyvässä eikä näkymättömässä."
-Cormac McCarthy, Matka toiseen maailmaan, WSOY 1995, suomennos Erkki Jukarainen.
Kävelin eilen lähikauppaan ja takaisin. Menomatkalla tunsin värähtelevää riemua kuihtuvassa kehossani ja hymyilin ääneen. Kaikki kesä, valo ja humina nielaisivat minut hetkeksi. Palatessa jäin alaovelle lepäämään. Vähiten tuntuu että jaksan levätä, mutta on pakko. Yöllä hermostun toimettomuuteeni, tankkaan nestettä ja yskin. Uskon aamun vapauttavan minut tästä ja haaveilen silmät kiilussa pyykinpesusta, kävelemisestä kaupunkiin, kahviloihin ja avajaisiin. Teen pesän parvekkeelle ja katselen kuuta. Nukahdan auringonnousuun ja vietän seuraavat kahdeksan tuntia heräämättä ja uneksimatta. Herätessä aurinko makaa päälläni ja kissa vieressäni. Olen hetken aikaa kokonainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti