Valoa tihkuu huomaamatta. Päivittäin enemmän. Sen maltillisen lisääntymisen myötä jokin minussa sulaa. Ei kuitenkaan jää. Tai sehän on sama asia, se mikä ei jää, sulaa.
Alkuviikko on aina matkaa ja lentämistä. Rituaaleja. Jos osaan olla auki, availen lapsia kuin korurasioita, kaivan huomaamattani niitten sisälmykset ulos. Aitoja helmiä. Katsoin kun ne muotoilivat savesta norsunpaskaa ja pissaläikkiä. Eläintarhaa. Yritän olla muotoilematta sanoiksi sitä kaikkea mitä siivossa eläintarhassa ei muka ole ole. Kuitenkin on. Lastenkin elämä on täynnä sitä mitä ei muka saa olla. Kun pysyy tyynenä kusen ja paskan keskellä, voi kuulla hienoja tarinoita. Ja kertoa ohimennen Marcel Duchampista. Kylvää siementä.
Teimme myös emme mitään ja luimme runoja putkeen. Lapset haluavat aina vain lisää ja minä luen ja luen niitä ääneen. Pienet helmet hiljentyvät ja sormet puristavat tussipiirtimiä ja siveltimiä. Kuuntelen kuinka hengityksistä katoaa hermostuminen ja väsymys. Jäljelle jää tyyneys ja hiljainen tuhina. Ei mitään täyttää yhä suurempia valkoisia alueita ja yritän muistaa, että nyt ollaan ytimessä. Teemme keskittyneenä emme mitään ja hengitys tulee kuin itsestään. Universumi on menettänyt loistopedagogin luopuessaan minusta.
Istun maanantaisaunassa ja puhun hiljaisen kuumaa puhetta. Rituaalipuhetta, vihanhallintaa, unelmia ja alisuoriutumista. En muista sanoa että rakastan tätä, mutta kyllä minun naiseni tietää. Nukun kuin kuollut, vaikka junarata kolhii muita hereille.
Enemmän sanoja. Ehkä suurempi mutta vähemmän hauras mustuus. Kevyemmät ja pidemmät orgasmit. Pehmeämmät ja rauhallisemmat kädet ja hiljaisuus. Vaikka ei aina ole hyvä olla yksin, olen siinä parhaimmillani kiinni kuin jossakin toisessa lihassa. Ainakin hetkittäin. En kaipaa kenenkään hengitystä. Olen silti liikkunut taas unissani, työstänyt pesää olohuoneen laittialle. Sellaista läpinäkyvää valkoista. Unien mies on vienyt minut hiljaa pois.
Ei se satu, vaikka aamu tulee. Varovasti ja varoen sanoisin taas pelastuneeni. En vielä puhu siitä ääneen, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti