4/25/2014

Pitää muistaa olla selviämättä


Reseptilaatikko

Minulla on hämmentävä kyky sairastua. Muutama yö on taas mennyt sameassa kuumessa ja kivussa jota en saa oikein aisoihin. Sydänveret ja oksennukset vatkautuvat sekaisin mätänevän minuni kanssa. Imusolmukkeet sykkii ja koepalat on otettu. En jaksa enää uskoa mihinkään sairauksiin, ne tulevat ja menevät ja saavat minut mätänemään lisää. Milloin mistäkin. Miksi minä aina mätänen? Mätä ajoittuu usein sellaisiin hetkiin joita edeltää rakkaus, viha, valvominen ja jonkin asteen tajunnan tarkkuus. Miksi. Miksen mä vaan voi kasvaa ruohoa tai jotain. Niinkun ilon kautta saatana perkele vittu.

Päätimme Pilvin kanssa olla selviämättä jo viimeistään vuosi sitten. Ja taas on jaksettu selvitä. Itseäni ainakin vituttaa niin paljon jaksaa ja jaksaa ja jaksaa ja selvitä, että sanon itseni irti kaikesta juuri nyt. Tänä yönä, tässä, sanoudun irti, enkä jaksa. Paitsi kupillisen kahvia juon. En missään nimessä aio selvitä.

Alan mököttää, en sano kenellekään enää ikinä yhtään mitään. En perusta, en kaipaa, en pyydä, en soita, en lue, en vastaa, en auta, en pyydä apua, en käy suihkussa, en päästä ketään sisään enää ikinä, en rakasta, en vihaa, en rakastu, enkä varmana ikinä suostu  enää kävelemään.

En yleensä lue lääkkeiden mukana tulevia tuoteselosteitakaan ja jatkossa luen ei ollenkaan. Niitä joissa luetellaan kaikki sivuoireet. Tänään luin yhden lääkkeen osalta. Se meni näin:
Muutokset verisolujen määrässä (agranulosytoosi, neutropenia, trombosytopenia), aivojen toimintaan liittyvä oireyhtymä, jonka oireita voivat olla liikkeiden haparointi, puhehäiriöt, kävelyn huononeminen, silmävärve ja vapina; aivokalvontulehdus, maksaentsyyminen lisääntyminen, maksatulehdus (johon voi liittyä keltaisuutta). Maksansiirron vaatineita maksan vajaatoimintatapauksia on raportoitu ilmenneen potilaille, joita hoidettiin metronidatsolilla ja samanaikaisesti muilla antibiooteilla. 
Haimatulehdus (korjaantuva), vatsakipu, pahoinvointi, oksentelu, ripuli, suun limakalvon tulehdus, makuhäiriöt (esim. metallin maku suussa), ruokahaluttomuus, sekavuus, hallusinaatiot, masentuneisuus, yliherkkyysreaktiot (ihottumaa, kutinaa, kuumotusta, nokkosihottumaa, kuumetta ja paikallista ihoturvotusta), anafylaktinen sokki, ohimenevät näköhäiriöt kuten näön heikentyminen ja muutokset värinäössä, neuropatia, päänsärky, kouristukset, huimaus.

Kannattaako mua joka kerta hoitaa tällaisilla mömmöillä? En aio myöskään enää ikinä mennä lääkäriin. En aio kysellä koepalojen perään ja jos joku soittelee niistä, en suostu vastaamaan. Lopetan tähän. Ei kiinnosta. En vaan jaksa. Ja menkää helvettiin selvittämästä mulle, että halaa puuta ja nauti elämästä ja ole yhtä universumin kanssa ja downshiftauksen saatte työntää perseeseenne. Ja zen.

En jaksa myöskään nukkua yksin, mutta en aio selvitä siitäkään. Menkää ja nukkukaa vaikka sillan alla. Minä en jaksa nukkua.

Mulla tosin on vielä yksi mahdollisuus, jonka avulla olla selviämättä. Yksi pienistä oppilaistani sanoi joskus, että olisi hyvä, jos kaikki mitä piirtää tietylle paperille, muuttuisi todeksi. Alan tehdä sitä nyt.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Epistä

  Maija ja Suvi ”Te uskonette       meit' tuntijoiksi paikan tään, mut oomme       me myöskin matkalaisia kuin tekin.” * Kieltäydyn tied...