Pizza huutaa 

Venähtäneitten kesäretkien jälkeen olen aikeissa tehdä lisää venähtäneitä kesäretkiä. Viikon verran mä olen sanonut monta kertaa ääneen, että tulispa Pilvi jo. Ja olispa Pilvi jo täällä. Mä olen opetellut soittamaan toisenkin biisin ukulelella ja mun sormista on silleen muusikkomaisesti irronnut nahka. Oikeesti mä osaan jo viisi biisiä, mutta ne kuulostaa kaikki ihan samalta. Eli mä en muista mitä mä todellisuudessa osaan.

Tänään, yöhön asti, mun maailmani ulkopuolella ulvoi lauma sonneja. Mä mietin  ihan keskenäni, että mä en ollenkaan pidä mieskasoista. Miehistä joukkueina tai rykelminä. Ne ulvojatkin haisee tänne viidenteen kerrokseen asti joltain vitun jalkapallolta, onnettomuusherkkyydeltä ja syljeltä.

 Me on Pilvinkin kanssa jouduttu taas vähän puhumaan miehistä, luottamuksesta ja kusipäisyydestä. Mä arvostan varsinkin sitä yhtä hullua josta Pilvi kertoi. Sitä joka pettää kaikkia naisiaan, mutta kertoo sen heti aluksi, ekoilla treffeillä. Se ei varmaan auta sitä saamaan pesää.

Mä olenkin ihan paras ihminen arvioimaan toisten luotettavuutta. Olen tässä yön mittaan miettinyt että millaisia asioita mä olen tehnyt ansaitakseni jonkun miehen luottamuksen? Olen päätynyt siihen etten mitään. Olen pettänyt, huiputtanut ja kiusannut jokaista miespuolista olentoa, jonka olen jotenkin onnistunut kampeamaan alleni. Osa niistä on kiusannut takaisin. Mutta kukaan niistä ei oikeasti tiedä, mitä kaikkea mä olen tehnyt. Enkä tiedä muuten minäkään. Tätäkään. Se on minusta aika hyvin.