Mä olen aloitellut uutta elämää jo useamman päivän. Se ei vaan ota alkaakseen. Se on terveellinen elämä, joten se on mahdottoman hankala aloittaa, sillä se vaatii enemmän keskittymistä kun mihin tässä lääke- ja piikkipöhnässä kykenen. Tykkään silti kovasti keskushermostoa lamaavasta tavarasta, jota mulle on piikitetty pylly pullolleen. Sen siitä saa kun käy heiluttamassa tukkaa epämääräisissä kellareissa tai kun saa enemmän orkkuja putkeen kun jalat jaksaa kannatella. Saa myös nappeja joitka aiheuttaa ihan pieniä hallusinaatioita. Sellaisia joissa madot möyrii kahvinpuruissa. Ne on vähän ikäviä, mutta kaikkea ei voi saada. Morfiinia haluaisin kyllä.

Mulle on tapahtunut tällä viikolla kummallisia asioita. Mä kävin keskussairaalan vessassa laattaamassa juoppoaikaan ja ne ei suostuneet lääkitsemään mua. Siellä oli sellainen  karjumainen hoitaja joka oli vähän kahden vaiheella mun humalani suhteen. Mä ymmärrän, että mun tilani herätti sen huomion, sillä saatoin olla ainoa asiakas joka oli selvä ja sellainenhan erottuu heti joukosta. Miksei ne vaan puhalluta?

Mua ärsyttää että mua usein luullaan humalaiseksi, vaikken mä ole juonut mitään. Mä ehkä näytän sellaiselta  ryvettyneeltä deekulta. Pilvin mielestä mä kyllä näytän eteeriseltä. Se voi joskus olla ihan sama asia.

Ärrällä joku mummo kiilasi mun ohi. Mä olin vuokraamassa Tom Cruisea ja olin vähän närkästynyt. Mä en sanonut mitään. En liikahtanutkaan paikaltani, mutta mummo latoi ostoksensa eteeni. Se oli sille kohtuullisen vaikeeta, koska mä nojasin tiskiin. En sanonut vieläkään mitään. Mulla oli vähän relaksanttipohjia, mutta olisi mun silti pitänyt jotain. Edes lyödä.

Tämän lisäksi mä pidin näkemästäni elokuvasta. Siinä Tom Cruise kiipeili erittäin korkealla, pelkkien sinistä ja punaista vilkkuvien ihmehanskojen varassa ja teki muitakin ihmeellisyyksiä. Mä mietin että vittuako mä tässä poden ja kipuilen, Tom Cruise se vasta pulassa on. Ajattelin Tom Cruisea vielä tänäänkin, liukuportaissa, joissa loin koin uudenlaisen hallusinaation, taaksepäin kaatumisen.

Ennen kuin mun keskushermosto pääsi kunnolla lamaan, mä opin erittäin tärkeän asian maalaiselämästä. Kanna aina mukanasi viinapulloa. Mahdollisimman isoa. Joskus voi käydä niin, että joutuu liian monen savolaisen kanssa keskelle metsää. Silloin voi avata viinapullon. Mulle kävi näin. Koska mulla ei ollut viinapulloa, mä menin juttelemaan paikallisen sammakon kanssa. Se sanoi kvaak.