Olen saanut ihan liikaa informaatiota viime päivinä. Silti, aivot tykkää siitä. Varsinkin uudesta ja haastavasta informaatiosta. Ne tykkää myös hapesta ja hiljaisuudesta. Hapen kanssa on niin ja näin ja hiljaisuutta ei ole olemassakaan. Näillä siis mennään.
Mä tapasin eilen kadulla naisen. Tapasin sen saman naisen toissapäivänä torilla. Se kertoi mulle kaikenlaista. Lentokoneista. Mun deittini kykeni keskustelemaan sujuvasti sen kanssa kaikesta. Hyvätapainen poika. Ja viisas. Ja alaikäinen. Välillä en keksinyt kumman kanssa olen treffeillä, mutta ehkä ne ajatteli molemmat olevansa mun kanssa, niin kauniisti ne kertoi kaikesta tietämänsä. Ei ehkä voi uskoa, mutta mä olen hyvää treffiseuraa. Jos sille päälle satun. Muutoin olen sika. Tämä on puhdasta informaatiota.
Jotenkin ankeeta, että päässä pyörii vain nolla ja lentokone. Ajattelen nollan olevan lähellä hiljaisuutta ja lentokoneen olevan äänekäs. Se koukkaa ja loukkaa rajoja. Ja se nainenkin on vähän pelottava. Intensiivinen. Se katsoo mua syvälle silmiin, syvemmälle kuin normaalisti annan kenenkään katsoa ja sanoo, että ei koskaan tunnista ihmisiä, mutta minut se tunnistaa. Se tivaa silmät mun sisuksissa, että mistä se mut tuntee. Sanon ettei mistään, mutta se sanoo että olen kyllä jäänyt sen mieleen. Pelottaa. Puhutaan appelsiineista, yliopistosta, linnuista ja lintujen huonosta ruokavaliosta. Aivan liikaa ketsuppia ja sinappia. Mutta se on vain oma oletukseni. Ei mitään informaatiota.
Yöllä nuori nainen avautuu mulle avoimesta suhteestaan. Tässä avoimessa suhteessa on päällimmäistä kai se, että jopa minä saan tietää keiden kanssa nuori nainen paneskelee, mutta se poikaystävä ei ihan vielä tiedä. Mä aina olen ajatellut että avoin tarkoittaa avointa. Mun täytyy hihittää hihaani, koska en voi kertoa nuorelle naiselle missä itse vietin edellisen yöni. Tuntuu liioitellulta sanoa sekin että joo, olen mä sitä joskus paneskellut, on se ihana. Enkä mä jaa kenellekään mitään naimalupia. Menkää ja tehkää. Ja sitten laitan suun kiinni. Nainen sanoo että he tapailevat. Sitten se sanoo, että tykkää musta ja siitä miehesta ja kun se tykkää, niin se tosiaan tykkää. Mua alkaa taas pelottaa. Miten tähän on tultu, että joudun hätistelemään naisia ympäriltäni?
Silloin kun elin itse vapaassa suhteessa, oli tapailu vähän siinä ja siinä, että se vie joltakulta vapauden kaikkeen ja hyvin äkkiä. Meillä oli sillä tavalla avoin suhde, että mä en tiennyt sen olevan avoin. Mies nai kaikkien kaupunkien naiset läpi joissa yhdessä asuttiin ja kertoi näille, että elää vapaassa suhteessa. Sain tietää eläneeni vapaassa suhteessa, kun hyvä ystäväni kertoi siitä sivulauseessa monta vuotta myöhemmin. En korjannut asiaa. Olin shokissa ja sanaton. Aika hiljaa. Vielä muutama vuosi sitten juttelin jonkun tutun naisen kanssa, joka myös oli paneskellut miestäni milloin missäkin. Vieläkään en korjannut, mutten mennyt enää shokkiinkaan.
Mietinkin muutama viikko sitten, miksi nuoren naisen vielä nuorempi poikaystävä supatti mun korvaan kaikenlaista. Ja voisin olla kumman tahansa äiti. En kuitenkaan ole. Onneksi. Olisin kasvattanut ne ymmärtämään avoimuuden vähän toisin. Mutta asioista voi puhua niin monella tapaa. Ei sekään, etten minä elänyt aikoinani vapaassa suhteessa, ole kenenkään muun asia.
Nyt mä menen piirtämään aanelkulle kartan, tästä suhdehyrrästä, koska siten mun on helpompi ymmärtää, kuka ketäkin pani. Haen ensin kermaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti