Ensimmäistä kertaa ensimmäistä kertaa

Hiippailen yöllä sohvalle nukkumaan, mutten saa oikein sielläkään unta. Kuuntelen ensin kun Joonas nukahtaa. Se aloittaa eräänlaiset hengitysharjoitukset. Mietin pitäisikö kaivaa nauhuri ja tehdä kotiäänite, josta selviää sen kuolintapa. Se tukehtuu kuorsaukseensa ja korinaansa, ellen ehdi kuristaa sitä ennen sitä. Kun se alkaa pulputtaa ja puhua äänekkäästi unikieltä ja huitaisee minua naamaan, nousen hiljaa kuin vampyyri arkustani ja hiivin sohvalle. Olen varoittanut Joonasta tästä ja se on sille ok. En ole kertonut että saatan tappaa sen, vaan olen pitäytynyt siinä kevyemmässä versiossa, jossa saatan haihtua kesken yön - joko kotiini tai sohvalle.

Häviän ajatuksilleni. Väsyttää hirveästi ja laittelen silmiä kiinni. Aivoissa on tujaus punaviiniä ja thaikkulaista rommia ja masu on täynnä lammasta. Makaan tällä sohvalla ja mietin, kuinka olen ensimmäistä kertaa elämässäni avannut silmäni maailmalle noin kahden kilometrin päässä tästä, synnytysosastolla. Taivas on sama. Ei mikään sulkeutunut ympyrä, mutta jonkinlainen lenkki kuitenkin. Illalla pojat kysyvät kuinka me oikein olemme tavanneet. Joonas saa kertoa, koska ne on sen poikia. Minä olen statisti ja pureskelen ajatuksissani lammasta ja näykin punkkua. Kaikki kuulostaa kivalta ja hauskalta ja romanttiselta. Jopa norovirus. Lisään loppuun anekdoottina sen, että luulin Joonasta ensin tytöksi. Pojat vastaavat heti, että niin hekin. Näiden kanssa ei tarvitse liiemmin pönöttää. Kun ne saunoo, syötän niiden koirille ihan vähän lammasta, etteivät ne söisi vahingossa minua. Pelkään koiria, mutta nämä ovat niin pösilöitä, että opetan ne lampaan syönnin jälkeen makoilemaan kanssani sohvalla.

Aamulla Joonas luulee että olen karannut. Se tepsuttaa makkarista kauhistunut ilme kasvoillaan, suloisen karvaisena ja unesta pörröisenä. Se ilahtuu kokonaisvaltaisesti löytäessään minut sohvapesästä, ottaa minua kädestä ja taluttaa takaisin sänkyyn, jotta voimme herätä uudestaan, mutta yhdessä. Vielä ei tarvitse olla poissa. Rakastavaisten turhanpäiväiset lempinimet toisilleen saavat minut hymyilemään. En edes tiedä mitä me olemme, joten heti kun kirjoitan rakastavaiset, alan punastella ja tiuskia itselleni. Älä mene asioiden edelle! Mitä jos minä menenkin suoraan ytimeen? Minulla ei ole aikaa eikä hermoja fiilistellä mitään suhdestatuksia tai suhteita tai statuksia erikseen ja makustella trendikkäästi, että mikä nimi tällä on ja mitä seuraavaksi leikitään. Eihän me edes tapailla. Kahdesti ollaan oltu treffeillä. Tiedän silti jo pääpiirteittäin mitä minussa tapahtuu ja mikä sen hinta on. Ja treffitkin on olleet aika pitkiä, vaikkakin liian lyhyitä.

Lähden mukaan nimittelyyn. Olen juuri äänekkäästi nauttinut siitä, kuinka tässä kaupungissa saan olla anonyymi haahuilija, jota kukaan ei pysäytä kadulla. Istumme Valveella perjantaiskumpalla ja keikalla ja nainen tulee esiteltäväksi. Sen nimi on T ja se kysyy että olenko minä se minä? No tuota taidan minä olla. Se kertoo nyyhkivänsä lukiessaan Tyttöä ja sitten se sanoo jotakin romantiikasta ja se romantiikka särisee mun päässä seuraavaan päivään asti. Hävettää, kauhuitkettää ja ihastuttaa samalla. Se pamauttaa vielä, että on ollut rakastunut Joonakseen ja minun on pakko kysyä onko se niitä sellaisia kirvesmurhaajanaisia? Olen melkein valmis ottamaan skumppani ja juoksemaan, mutta ei minua murhata. Halataan vaan. Romantiikan nälässäni nimeän itseni Suihkuhuora Hakalaksi ja se naurattaa minua nytkin. Joonas antaa muita nimiä ja tekee niistä varmaankin parhaillaan listaa.

Teemme kaiken ensimmäistä kertaa ja sitten toista. Suutelemme hississä. Istumme kahvilassa. Koluamme kirpparilla. Soitan lempilauluni ja se ei sano sanaakaan. Seuraavana aamuna se laulaa, kitaralla säestäen, sen saman laulun minulle ja menen ihan kasaan ja myttyyn. Jos tämä ei ole onnellista niin mikään ei ole. Kaikki teot ovat rakkauden tekoja. Joonas pukee minulle villasukat jalkaan, päästää minut livahtamaan ohitseen suihkuun ja avaa ovet. Kantaa kahvini pöytään. Lämmittää saunan. Luemme ääneen, puhumme loputtomiin, jatkamme toistemme lauseita ja mielitekoja, luettelemme, listaamme, kirjoitammekin. Minä tunnen niistä teoista ihollani jokaisen, vaikka unohdan niistä puolet saman tien. Nipistän itseäni, melkein ruoskin verille, mutta totuus säilyy. Saatan tehdä jotakin itsekin, huomaamattani. Joonas kuljettaa minua läpi päivien ja öitten, elokuvien, tv-sarjojen ja makkarakeiton, kunnes sanon että nyt riittää.

Nyt on helpompi lähteä, koska olen varmemmin palaamassa. Heittäytyminen tyhjän päälle on tehnyt minusta väsyneen pornopirkon ja kitisevän seksikoneen, joka saa 30 orgasmia vartissa. Ei niin, etteikö se olisi ennenkin onnistunut, mutta nyt se on nautinnollisempaa kuin koskaan. Etsin kaikki sopivat asennot joissa voimme tulla kilpaa ja niitä riittää. Parasta on, ettei tämä ole kilpailu ja kaikki voittavat, parhaimmillaan yhtäaikaa tai kohteliaasti vuorotellen.

Vaikka repsotan täysin avoinna, saatan kolahtaa lukkoon yhdestä sanasta. Puolihorteinen puhe, itku ja yritys ymmärtää toista tuossa vieressä, pelkoineen, kauhuineen, traumoineen ja pakkomielteineen -kaiken hullun rakkauden seassa - onkin tahmaisen vaikeaa ja uuvuttavaa.  Oma kauhu kuristaa niin, ettei itsekkyydeltään toisen läsnäoloa hetkittäin edes muista. Tai sitä että olemme tässä kuitenkin yhdessä vaikka se toisaalta on selvää. Ja koska olemme niin samanlaisia, minussa herää entistä kammottavampia ja pelottavampia tunteita. Ne herättävät muistoja ja sellaistakin, mitä en osaa odottaa enkä varoa. Eikä sille kaikelle ole sanoja, mutta yritämme löytää niitä koko ajan lisää. Joonas ei päästä minusta irti, vaikka olen raunioina pelosta ja pakenemassa. Tunnistan sen myöhemmin turvaksi. Se tuntuu melkein väkivaltaiselta suojelulta. Tukehtua toisen syliin ihan rauhassa. Olla niin paljas.

Piilotan Joonaksen huoneisiin pinnejä ja hiuslenkkejä. Vaaleanpunaista muotovaahtoa. Tusseja ja kirjoja ja vaatteita. Teen muistiinpanoja sen vihkoon (sydämiä sinne tänne) ja jätän viestin tyynyn alle. Sitten sanon, vaikka suussa on munakasta, että voisitko luvata minulle yhden asian, vaikka emme tietäisikään mitä tämä on? Ettet panisi muita naisia. Etten kiellä sinua tekemästä sitä tai voi määrätä sinua, koska olet aikuinen ihminen (vaikkakin aika nuori, mutta jännällä tavalla vanha) ja teet kuitenkin mitä teet, mutta jättäisitkö tekemättä, koska minä pyydän. Ja varsinkin koska minua ärsyttää, ettei itseäni huvita panna ketään muita. Ja vielä: Jos panet, niin kerrot minulle. Joonas suostuu, jos tämä sopimus koskee kumpaakin osapuolta. Solmimme ensimmäisen yhteisen sopimuksemme. Se on hyvä sopimus tai ainakin hyvä luonnos, jonka pohjalta tarkentaa.

En ole varma kykenenkö välimatkaan ja etäisyyteen. Luultavasti en. Mutta juuri nyt en osaa punnitakaan. Olen epätilassa ja rakkaudessa. Mietin sitä tietoa joka minulla on muutoksesta. Eipä paljon mitään.