Nukumme ja valvomme sylikkäin. Kävelemme kaupungille ja takaisin, lammen kautta, haemme minulle erilaisia risuja, pystyynkuolleita nokkosia ja horsmia. Istumme märällä penkillä ja kerron mikä puista on terijoensalava tai pylväshaapa. Juhlimme. Koko viikko on sitä arkea, jota haluaisinkin elää ja elän. Toisen ihmisen läheisyyttä, rakkautta ja tuoksua. Syötän miehelle sitruunatorttua ja maailman parhaita lihapullia, juotan sille omatkin punaviinini. Nössöä, mutta suloista. Lasken ne rakkauden teoiksi, mutten laske tekojeni määrää.

Tänään olen avannut itseäni ja kertonut ilostani. Ja ilahdun ajatuksesta, että mies on päivittänyt bloginsa. Se varmaan kertoo ihanasta viikosta ja tästä rakkaudesta. Mutta ei se kerro.

" Pelkään puhelintani ja Fb:n viestilaatikoita. Ja mietin toistanko samoja virheitä kuin aiemmin: ehkä emme vain ole yhteensopivia? Välillä kaikki on vain niin käsittämättömän vaikeaa. Tarvitsisin varmaan vain aikaa, rauhallisuutta ja vähän etäisyyttä kaikesta."

Täytyy oppia olemaan olettamatta. Ja opinkin. Puolessa minuutissa olen uusi ihminen. Jo toista kertaa tälle päivälle. Kaikki turhamaisuuteni, rakkauteni ja ruumiissa kihisevä ilo haihtuu. Tuntikausia olen vahanukke ja kahvia keittävä robotti. Kahvi ei petä. Minun kahvini ei koskaan petä. Tämä on maailman parasta kahvia, enkä tarvitse mitään muuta.

Tiedän etten oikein pysty enempään. Olen vähän hysteerinen ja nauran, lähinnä itselleni ja kuvitelmilleni ja sille, kuinka huonosti osaan tulkita rakasta ihmistä. Sitten nauran, horrostan ja itken lisää. Itken, koska aiheutan niin paljon ja niin suurta ahdistusta, ettei toinen voi - elää? Se sattuu ja se kipu tuntuu samalla vähän epäreilulta. En pysty kantamaan sellaista taakkaa. Vaikka rakastaisin ja välittäisin kuinka paljon, ei rakkauteni muutu näkyväksi. Eivät sanat, eivät teot, en minä. Onko silloin raukkamaista luovuttaa?

Yritän tehdä vielä kerran jotakin hyvää. En kerro tunteistani, en syytä, en analysoi, en pyydä mitään. Annan omalta osaltani vain sen minkä enää voin. Ajan, etäisyyden ja rauhan.