Miltä tuntuu uneksia? Meillä harjoitetaan avarrettua unettomuutta. Siihen etäosallistuu myös Suomen Turku. Lapsen unettomuus voi tehdä kaltaisestani ammattivalvojasta virittämättömän viulun. Toistaiseksi se on johtanut siihen, että unohdan ostaa maitoa ja mietin yhdeltä yöllä onko nyt sopiva ajankohta harjoitella ukulelen soittoa. Jääkaappiin on kertynyt tarpeeksi kermaa. Ja kaviaaria. Kaviaari saattaisi olla unta, mutta en usko, sillä tietääkseni en nuku.
En tiedä mikä päivä on meneillään. Eilen oli maanantai, sellainen rakastamani tehokas ja sekopäinen. Toivoisin tehokkuuteni johtavan vaaleanpunaiseen kaaokseen kalenterissa. Pidän siitä miten asiat menevät sekaisin ja uudistuvat. Pidän epävarmuudesta, ahdistuksesta ja laskeutumisesta uudelle epävarmuusalueelle. Oikeastaan pidän siitä miten vieras muuttuu tutuksi ja kuinka uusista reiteistä tulee vanhoja. Miten hereillä täytyy olla, ettei vierauteen eksy, vaan se muuttuu osaksi itseä, näkymättömäksi. Niin tutuksi ettei sitä enää ole.
Rakastan rutiineja. Kahvipannun pesemistä. Kulkemista tiettyä reittiä tietynlaisena päivänä. Kadun ylittämistä tietyltä kohtaa. Muilla jutuilla ei ole niin kamalasti väliä.
UNILAULU I
Jos nukkuisit
kuu kietoisi kermaiset sormensa hiuksiisi
jos nukkuisit
Jos nukkuisit
kuu käärisi säteensä sormiisi
jos nukkuisit
Jos nukkuisit
kuu kääntäisi kielesi kielelleen
jos nukkuisit
Jos nukkuisit
kuu näkisi unensa kanssasi
jos nukkuisit
Jos nukkuisit
et valvoisi sanojesi lipeillä
jos nukkuisit
Jos nukkuisit
et näkisi valveesi peittoa
et heräisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti