Olen vähän piirtänyt, vähän kirjoittanut. Oikea puoli minua on halvaantunut. Sydän on puoliksi, vaikka se onkin väärällä puolella. On puoliksi ja on halvaantunut.
Aamu kulkee edestakaisin ikkunasta ja on raikas ja elossa. Kuvittelen että se nuoleskelee minua. Voiko ilma olla kiihottava? Voi voi.
Mä tarvitsisin tänään jalustan jolle kieputtaa itseni tanakasti. Koko aamun olen kuullut tihkuvan kavalan sielukaista musiikkia. Se julkaistaan kohta, mutta ennen sitä se on salaisuus mun huoneissa ja varpaissa. Se on paloöljyä mun päälle ja olen onnekas nainen, kun saan kuvitella viivoja sen sisään ja ympärille.
Olen myös vähän harjoitellut sosiaalista elämää ja voin taas alleviivata että ei kannata. Kohtasin eilen todellisen vihamieheni. Hassua että voinkin olla jollekin niin punainen vaate, ettei se kykene muodostamaan ymmärrettäviä lauseita. Onneksi tämä ei ole mulle ongelma.
Jonkinlainen kevään ilmestys on varmasti yhä tuloillaan. Mun hyvä ystäväni rakastui Lidlin juustohyllyllä mieheen. Mä sanoin että mäkin voisin rakastua johonkin jos ehtisin. Todennäköisesti mä kohta panen jotain tiskiharjaa tai puhelinpylvästä. Mutta siis oikeesti, mähän voin mennä ostamaan itselleni jotain tosi hyvää juustoa ja panna sitä! Ja siellä Turun juustotiskillä on se yksi ihana mies. Pitääkö tästä nyt Turkuun lähteä ostamaan panojuustoa. Voi kevät sentään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti