Tänään on todennäköisesti tiistai. Lopetin päivällä sättäilyn rakkaan kummilapseni (aikuinen nainen jo) kanssa lauseeseen: Mo vi surku. Lause kuvastaa kaikkia kykyjäni juuri nyt. Tänään on todennäköisesti aivan sama päivä kuin eilen ja toissapäivänä ja huomenna. Korvissa kaikuu lapsen yskintä ja päässä suhisee liian vähän unen aiheuttama valemigreeni ja kirpeät tähdet. Menin ja sammuin kesken kaiken, kun en enää jaksanut valvoa tai edes lapioida myöhäistä lounasta suuhuni ja itkin samalla. Nukuin kaksi tuntia putkeen. Se oli parempaa kuin orgasmi. Uni on joskus paras tyydyttäjä. Kahden tunnin orgasmi on aikamoista luksusta näinä päivinä.
Näin unta Muusasta. Nukuin työhuoneella tai ehkä kotonani, mutta heräsin lauluun ja epävireiseen kitarointiin. Ilahduin ajatuksesta, että Muusa on vuokrannut tietämättäni naapurihuoneen ja nyt voin kuunnella sitä aina, vähän salaakin. Samalla alkoi itkettää, kun tajusin olevani niin väsynyt, etten jaksa nousta ja mennä sanomaan mitään. Heräsin. Laulu oli uusi. Vähän pöllyssä laitoin huulipunaa ja hain kaupasta kolme pussillista kurkkupastilleja ja oluen. Unohdin pavut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti