Olen aloittanut kirjallisen narinani ainakin viidesti sitten viime kitinän. Äsken istuin Pian kanssa tässä sänkyni laidalla. Tai Pia istui, minä makasin vatsallani ja huokailin. Pikkukoira kaivautui syvälle reisieni väliin nukkumaan. Se tuli perseen puolelta. Yllätyn aina vähän kun se tulee. Eilen se kaivautui rintavakoon. Nukahdin sohvalle koira tissien välissä. On muuten mutkatonta päiväunta se.
Tarkoitin vain sanoa, että kitisin Pialle lopulta sitä, ettei ole mitään valitettavaa...että kuinka totaalisen valitettavaa se onkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti