Joulu on ihan hollilla. Sen huomaa kilisevistä lapsista. Varsinkin omastaan. Tosin lapsi on helkännyt myös, esitellyt parhaita avustavia temppujaan, itseni maatessa reilun vuorokauden koomaisena emakkona peiton alla. Nyttemmin olen voinut paremmin ja eilisestä aamukahvista alkaen harjoittanut enimpien rästien suorittamista. Sesonkiin liittyen, sain ensimmäisen joulukortinkin. En koskaan lähettele niitä, joten ihmettelen suuresti kuka mulle on sellaisen väsännyt. Eduskunnassa! Omilla pikku kätösillään.
Mekin olemme lapsen kanssa askarrelleet. Jouluisista minifiguureista Josef on lähellä sydäntäni. Tuossa pojan askertelemassa hahmossa kiteytyy paljon sellaista inhimillistä tuskaa, jota Josef kaiken rajallisen järkeni mukaan saattoi kantaa. Jos olisin Josef, minulle olisi valtava taakka Marian kaltainen petollinen luuska, joka kehittelee mielipuolisen järjettömän toeorian, jolla salata aviorikoksensa. Varsinkin kun homma ei ollenkaan pysy hanskassa ja perhepiirissä, vaan paisuu maailmanlaajuiseksi ja vuosituhansia kestäväksi hurmeeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti