8.7.2013

Yönä auringonnousu


Dalin puutarhassa


Galan pukeutumishuoneessa 


Dalin ovella


Dalin keltaisessa huoneessa 


Vuorilla 


Girona 
Kun saan poskisuudelmia Condiksen kauppiaalta vessapaperia ostaessa, tunnen itseni ulkopuoliseksi ja turistiksi. Vaikka minut on kai täten hyväksytty kanta-asiakkaaksi. Asiakkaasta pidetään huolta. Toimiihan se sama systeemi kaikkialla, mutta ei minua kukaan pussaile Eväskulmassa ja Salessa. Piilotan lihakaupan ostokset laukkuun, ettei kauppias saa selville muita lähteitäni.

Olin yöllä rannalla katselemassa tyttöjä. Niillä oli paljon jalkoja. Tiesin miten vanha olen. Rauhallinen ja uninen. Ehkä vereni on sammunut, lopettanut virtaamisen. On jo aikakin olla kuollut.

Ikävä ei kuole. Tänään olen ikävöinyt lasta. Ihan lamaantumiseen asti. Etäisyys hengästyttää ja tärisyttää. Sättäilin hetken, mutta lapsi ei ehtinyt skypettää. Hyvä ikävä. Yritän miettiä ketä muuta ikävöisin. Jakaakseni tunteen jotenkin tasapainoisemmin, muttei se toimi, en ikävöi.

Sanoja on vähän. Päivän kestävä masennuskausi. Kulutan sen siivoamalla ja syömällä. Talo on satavuotias. Hätistelen pölylaikkuja seiniltä ja katosta. Pöly liimautuu helteen ja hien nihkeyttämälle iholleni. Se on varmasti osittain satavuotista. Iho. Osterivinokkaita ja herkkusieniä. Kummatkaan eivät maksa oikein mitään.

Näen muusan kaksoisolennon. Sillä on auto rikki. Pitää melkein pysähtyä katsomaan. Se seisoo ihan samalla tavalla. Liikkuukin. Ilme närkästyy. Se ei hymyile. Olisiko se myös ihmisvihaaja? Koko katuhan on täynnä vittuuntuneita miehiä. Johtuisiko se niistä autoista. Rikkinäisistä. Ja varaosista, joita he kanniskelevat turhautuneina käsissään. Mekaanikko on tyytyväinen, närkästelee asiakkuuden velvoittamana, myötätunnosta, mutta avaa silti nopeasti kassan.

Yöllä on kuuma. Koko kaupunki juhlii taas. Paitsi se tyyppi jonka kuorsauksen kuulen patiolle. Juhlaa on taas viikko takana. Kolmen jälkeen menen keittämään aamukahvia. Ikäänkuin työskentelen. Ajattelen. Istun ja maistelen kahvia ja sanoja. Kukakohan kuulee minun naputukseni vai kukaan? Ajattelen että porno tuntuu iholla tai iho pornolta. En ajattele sen kummemmin.

Poiketen valvotuista epätoivon öistä. Yö on viileä ja samettisen avulias. On kummallista miten hukassa sanani ovat. Niillä ei ole niin mitään tekoa. En kykene muodostamaan lauseita. En kykene edes ajattelemaan kokonaisia lauseita. Aikakin on hukassa. Samalla muisti. Puhe.

Aurinko nousee 06.23. Ajattelin mennä uimaan sen. Ajattelin. Ajattelen ajattelemista, eikä se johda mitään. Ajatus ei johda. Aurinko johtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti