 |
Kaikki mitä piirtää tietylle paperille, muuttuu todeksi. Luonnos I/2014 -
|
Olemalla keskittyneesti olematta, saan ainakin ikkunat pestyä. Ainakin melkein.
Ehkä tämä ei olekaan naisten viikko vaan minun viikkoni. Taas kerran. Kaiken puheen ja ihmissuhdehistorioinnin voimalla tajusin, ettei itselläni ole pelkoa siitä että jäisin yksin. Minähän olen yksin. Minulla ei ole kenellekään niin suurta merkitystä, ettenkö vain voisi jättäytyä olemattomuuteen.
Vaikka siis tietenkin toivoisi olevansa jollekin tärkeä, ei olemattomuus sulje mitään pois, sehän laajentaa tajunnan. Kaikkeni tein. Rukoilin Jumalaa. Ei oo tullu vastausta. Silti joskus tulee sellainen piste, että se ei tunnukaan kovin tärkeältä. Olla mitään. Ja sitten kaikki katkeruus ja rakkaus ja ihan kaikki menee ihan sekaisin ja latistuu. Ei oo mitään. Edes puhtaita sukkahousuja.
Listaan asioita joita kaipaan ja viereen listaan asioita jotka kaipaavat minua. Muista ostaa sukkahousut. Niillä ei ole oikein mitään yhteistä nimittäjää. Minua ei lasketa. Ja mitä vähemmän millään tuntuu olevan merkitystä, sitä auvoisemmaksi tulee oloni ja saan tiskattua viikon tiskit samalla sisäänlämpiävällä energialla.
Jos saisi vielä pyykit pestyä ja itsensä. Ja twitterissä näyttää pyörivän arkipanohaaste. Äitienpäiväkortti tulee vuoteeseen ja perheenisien tekstarit. Äitienpäivä voi olla milloin vain ja tänään on just hyvä. Ja perheenisille vastaan että joo joo, kaikki käy. Tai ehkä ei. Ihan miten vaan. Ei oo niin väliä. Kääntäkää vaimonne välillä väärin päin.
Mitään ei tule kun pysähtyy ja pysäyttää. Paitsi kaikki. Vapaus on ihan perseestä. Paitsi että tänään on maanantai. Ihan sama.
Lee Hazlewood – If It's Monday Morning
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti