Vihdoinkin koittaa tämä odotettu ja ihanainen päivä, jona saan nukkua niin pitkään kuin ikinä haluan, viettää hereilläolon tunnit pyjamassa ja villasukissa, vuoteessa yhdessä rakkaimpani kanssa, ehkä pläräten kirjaa ja lehteä, sanomatta sanaakaan koko päivänä, intensiivisen minäkeskeisyyden hivellessä ajamattomia säärikarvojani, jotka olen kuorinut kahvilla ja öljyllä pehmeiksi.
Kaikki sujuu kuin itsestään siihen asti, että herään varttia vaille kuusi ja olen pirteä ja elinvoimainen heti kun toinen silmä alkaa aueta. Koko päivä kuluu vaellellen huoneesta toiseen, kissanoksennusta lapsen matosta hinkaten ja pinttyneen saastaisia lautasia happokylpyyn pinoten. Odotan huomista ja ylihuomista. Kankeita sanoja, päiväunia bussissa, ohikiitävää valkoista ja harmaata, pimeää ja suolaista sohjoa, kunnollista kahvia.
Kaikki puhuvat minusta, ei minusta minusta vaan itsestään. Minä katson kaupungin ikkunoista heijastuvaa kaupunkia, sen liikettä iltapäivän hämärästä suoraan pimeään. Sanon puhelimeen N:lle, että tule tänne merelle päin, etelään. Kierrämme kaupunkia kuin sokeat myyrät ja kävelemme toistemme ohi. Lopulta kohtaamme ja jatkamme merelle päin. Sehän on kaikkialla, emme voi eksyä.
Pimeyden keskeltä käymme sisään valoa ja väriä hehkuvista avoimista ovista, hikoilemme tiemme valkoviinitarjoilujen luo, riisumme hansikkaamme ja sanomme päivää. Katson miehiä ja naisia ja olen tyytyväinen heidän tuntemattomuudestaan, uutukaisuudesta. Kaikkien minät harhailemassa meren ympäröimiä katuja.Sitten vain istun ikkunalaudalla, kuuntelen vaahtosuista monologia ja vaivun väriin. On onnellista kuljeskella tuntemattomien kanssa.
Aamulla kuvittelemme kaiken. Kuinka ostamme tämän välitilan tästä talojen välistä, remontoimme sen mieleiseksemme, matkustamme vuodeksi Portugaliin, emmekä harrasta seksiä enää koskaan.
Nauramme räkäisesti ja minä kävelen Alepaan ostamaan shampoota, joka lupaa hehkua hiuksissani kuin ei mikään koskaan ennen sitä.
Yksityiskohdat teoskuvissa Kari Vehosalo (ylempi), Anhava ja Arto Väisänen AMA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti