Kävin ostamassa kermaa. Se oli loppu sekä kotoa että työhuoneelta. Laitoin sen töissä jääkaappiin ja unohdin sinne. Tulin lähikaupan kautta kotiin ja päätin ostaa kermaa ja kissanhiekkaa. Ostin kissanhiekkaa. Palasin ostamaan kermaa, maksoin sen ja jätin siihen kassalle. Palasin hakemaan. Puristin sitä kermatetraa käsissäni koko kotimatkan. Ettei se joudu hukkaan.
Jauhoin kahvipavut ja keittelin kahvit. Otin jääkaapista kerman. Se oli joku kolmas kerma. Ei minulta ollutkaan kerma loppu. Eikä ole. Minulla on kermaa kaikkialla.
Pakastelokerossa on pussillinen herneitä. Asennan ne tyynyliinan avulla kylmäkääreeksi vasempaan kyynärpäähäni, joka vähän oireilee. Tekee mieli tappaa ja tapankin. Piirtelen päässäni pieniä mustia pisteitä ja sitten puhallan ne ilmaan leijumaan. Ne kuolevat itsestään. Jotkut niistä muuttuvat kusenkeltaisiksi tähdiksi. Maailmakaikkeus räjähtelee ja saa mut melkein oksentamaan.
Halkaisen sitruunan ja juon sen. Joku kävelee haperoa jäätä rikki. Se ritisee olohuoneen seinää vasten. Ulkona on sisällä. Viileä yöilma, etten oksentaisi. Nenästä roisku mustaa hiiltä ja kuuluu vihellystä. Romaanissa nostetaan ruumiita pintaan ja kiivetään tunturiin. Kukaan ei juopottele, mutta illalliseksi on haukea.
Huomenna karkaan retkelle. En aio olla missään tai tehdä mitään. Kunhan olen poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti